Omalta osaltani siis jo reilun vuoden takainen muutto katkaisi kamelin selän ja mitkään hieronnat, linimentit eivätkä yölastat poistaneet - ainakaan kokonaan - juntturaan menneitä hermoja. Toki sormien puutuminen loiveni, hyvä niin, sillä pahimmillaan pystyin nukkumaan n. 10-15 minuutin pätkissä ja puutuminen oli niin kivuliasta ja pitkäkestoista, että puutuvien sormien kanssa oli noustava keskellä yötä kävelemään ja haahuilemaan pitkin kämppää. Pahimmillaan siis viisikin kertaa tunnissa! Lopulta heräsin öisin enää vain kolme tai neljä kertaa puutumisen takia.
Leikkaukseen ei niin vain mennäkään eikä päästä, vaan piti ottaa kilpirauhaskokeita (se leikkauksesta päättävä lääkäri olisi voinut vaikka konsultoida lähettävää ja saada kuulla, että kilpparit ovat seurannassa) lisäksi päättävä päätti yölastakokeilusta; jälleen tietämättä, että minulla on ollut vuosia sitten ostettuna, kokeiltuna ja testattuna rannelasta. Leikittiin sitten vähän ja mentiin uusiksi lekurilta lekurille ja vihdoin siis sinne leikkausputkeen.
Kokemus oli tällä kertaa myönteisempi siltä osin, että oli jo tiedossa koko proseduuri, mitä tapahtuu, missä ja miten - ja missä järjestyksessä.
Leikkaava tulee ensin varmistamaan, että sormet varmasti puutuvat ja että ne ovat "oikeat sormet". (rannekanavaoireyhtymässä siis peukalo, etusormi ja keskisormi - joskus mukana puutuvat myös nimetön ja pikkurilli, mutta nämä kolme ensinmainittua pääasiassa) Sitten tulee esilääkitystä, josta eivät koskaan muuten kerro, mitä se on, sehän voi olla vaikka kalkkitabletti. Sitten istutaan odottamassa koko aamun potilasjono samassa huoneessa ja pähkäillään, että kenellä on "hurjin leikkausta vaativa vamma". Kummasti muuten, kummallakin kerralla, huoneessa on ollut Reteä Reiska, joka on kaatunut joko "työpaikan Tallinnan reissussa yhtäkkiä suorilta lakerikenkineen" tai sitten "ajanut prätkällä puuta päin" tai muuta yhtä hulvatonta ja hiuksia nostattavaa. Sitten me rouvat siinä ympärillä päivitellään, voivotellaan ja huokaillaan. Pienine vaivoinemme.
Itse leikkaus sujui tällä kertaa niks ja naks.
Monitori, jossa olin kiinni, näytti oikein kivoja lukemia ja leikkaava lääkäri oli tällä kertaa hyvin niukkasanainen. Hoitaja piti keskustelua yllä todeten mm. "ethän sä hätkähtänyt tuota puudutuspiikkiä lainkaan, hienoa! Ihanan rennosti otat." (mitäpä sitä hätkähtämään, kun ei se auta yhtään asiaa?) Jossain vaiheessa meinasin sitten jo nukahtaa ja hoitaja päättikin sitten töniä kevyesti, että "onko tuntemuksia"? Vastasin, että ei, lähinnä mietin illan kauppalistaa.
Vasemman käden operointi on oikeakätiselle piis of keikki, ainoastaan muutama päivä oli avutonta ison siteen kanssa, mutta Annepa otti ja lähti lenkittämään poikia, joten saimme yhtenä iltana siteinemme tehtyä oikein mukavan iltalenkin!
Kivut olivat tällä kertaa loivemmat ja vaikka lääkäri totesikin ommellessa haavan tihkuttavan, oikein siisti haava löytyi kolmen päivän päästä siteiden alta. Tottuneena hoitamaan mm. koirien haavoja, poistin itse itseltäni tikit. Hups vain! Haavan loppuhoito sujuikin sitten tällä kertaa kuin tanssi; se parani TODELLA nopeasti PIHQA-voiteen avulla!
Miten voikin olla taas vanhassa vara parempi ja muinaisten neandertali-ihmisten luonnosta löytämä PIHKA sopia haavaan kuin haavaan ja hoitovaste on melkeinpä silmin nähtävissä.
Suosittelen siis lämpimästi PIHQA-voidetta haavoihin; riippumatta siitä, onko haava tuore vai "vanha". Koirille vastaava tuote, PIHQA PET sopii myös kaikkiin mahdollisiin haavallisiin äksidentteihin; melkeinpä ainoastaan hammastahnaksi sitä ei voi suositella eikä laitettavaksi esim. silmän limakalvoille tai suuhun. Pihka hoitaa haavaa "luonnollisesti", edesauttaen haavan omaa paranemisprosessia ja voisinpa melkein sanoa, että se kipu, mitä leikkaushaavassa tikkien poiston jälkeen vielä tuntui, lähti sekin PIHQA-voiteella. Myös ympäröivä, kuiva iho kuntoutui nopeasti.
Kaikkea ihanaa se luonto meille antaakin. Pitää vaan osata ottaa se vastaan ja hyödyntää, kuten PIHQA-tuotteessa on tehty. Hyödynnetty luonnosta saatavaa omaa ainesosaa, voimaannuttavaksi ja parantavaksi linimentiksi.
Kenzolassa ollaan Pihkassa Pihqaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti