Ihan ensimmäiseksi minun on sanottava ensimmäisen oivallukseni olleen, että kuinka älyttömän hienoa onkaan; meillä on pienessä Suomessa mahdollisuus kuulla useita koirien rakenteeseen perehtyneitä luennoitsijoita. Liekö tämä jo sarjassaan kolmas tai neljäs luennoitsija, jonka luentoa kuuntelen innosta hykerrellen. Olin hankkinut Mujusen Rakennekirjan - valtava opus muuten - ja nyt sain nähdä ja kuulla häntä livenä. Loistava tilaisuus!
Salme Mujunen sanoikin heti luennon alkuun tärkeän pointin; omaan taustaanne pohjaten te "hyväksytte tai hylkäätte opetuksen".
Tähän kristalloituu kaikki. Ja on voitava oivaltaa opiskellessaan koirien rakennetta ylipäätään, että rotujen monimuotoisuus = rakenteen monimuotoisuus. Mikä toimii ravaajalla ei toimi laukkaajalla. Ja päinvastoin. Ei ole yhtä totuutta. Tai yhtä katsantokantaa ja sabluunaa, jonka läpi katsoa kaikkia rotuja, kaikkia yksilöitä. Juuri tämä tekee kaiken niin ihanan monimutkaiseksi.
Oma henkilökohtainen tausta ja katsantokanta koiraan, rotuun, rakenteeseen, kasvatukseen, koiran pitoon, harrastamiseen - kaikki vaikuttavat siihen, miten katsomme ja arvioimme koiraa.
Mikä meille on tärkeää koirassa? Etsimmekö yleistä tasapainoa, ja mikä se ylipäätään on? Miten määrittelet tasapainon? Joku joskus sanoi, että "tasapainoisesti rakentuneella tarkoitetaan sitä, että koiran etu- ja takakulmaukset ovat tasapainossa". Vai katsommeko kenties vain kinnertä tai ranteita, vievätkö ne kaiken huomiomme?
Jo vakiintuneen katsantokannan muuttaminen vaatii kriittistä tarkastelua.
Koiran kun voi ja pitääkin nähdä niin monella tapaa. Määrittääkö koko koiraa "sen ruma ilme" tai "pitkä sääri"? Kiinnittyykö oma huomio ensimmäiseksi selkään tai hännänkiinnitykseen? Haasta myös itse itseäsi aika-ajoin. Omia katsantokantojasi ja tapaasi katsoa koiraa.
Ensimmäiseksi on pyrittävä tunnistamaan normaali ja epänormaali rakenne. Ja huomattava, että sekin voi olla veteen piirretty viiva.
Opettele vertaamaan, havainnoimaan muotoja, pituuksia, korkeuksia. Rintakehästäkin voi katsoa montaa asiaa; sen tilavuutta, pituutta, syvyyttä, pyöreyttä.
Opettele riisumaan koira. Väri pois - valkoiset merkit huijaavat, turkki pois - mikä on todellinen silhuetti, rasva pois - poista ravinnosta tullut vaikutus, lihakset pois - poista treenatut ulottuvuudet.
Ihanaa, uutta ja tarkkaa knoppitietoa oli tarjolla tälläkin kertaa.
Ristiluu liittää/kiinnittää lannenikaman lonkkaluuhun.
"Koiran ristiä" on tullut joskus ihmeteltyä, että mikä se oikein on. Osa varsinkin ruotsalaisista tuomareista sanoo nimittäin arvosteluissaan usein, että "bra kors" ja kun sitä joskus vuosia sitten yritin selvittää, että mikä se kors on, niin sain vastaukseksi, että "lantio. Muuta sinun ei tarvitse tietää". Nyt kun LTV-jupakka käy kuumana omassa rodussamme täytyy "ristin merkitystä" opiskella selvästi vähän lisää.
Tiesitkö, miksi koiran etuosasta puuttuu solisluut? Miksi koiran etuosa on lihaksien varassa oleva "yksikkö"? Näin se joustaa! Siinä voisi solisluut aika äkkiä napsahtaa poikki kun koira hyppäisi keittiön pöydältä alas... Etuosan tulee siis joustaa. Ranteita myöden.
Takakulmauksien tehtävä sitten?
Olla seistessä tukevat, tukipilarina kun koira seisoo paikallaan. Antaa liikkeeseen ulottuvuutta ja työntövoimaa liikkeeseen. Takakulmaus myös määrittää takaraajan askelpituutta. Askelpituus taas määrää takaosan voimantuoton, eli työntövoiman.
Pidempi reisi tuottaa pidemmän askeleen; nopeutta ja kestävyyttä. Lantion asento taas toimii reisiluun "rajoitteena". Tasalantiolla koira potkii ylös ja "tyhjää", jyrkkä lantio taas voi tuoda askelen hyvin eteen muttei taakse, tai taakse heittävä askellus rajoittaakin eteen.
Keskustelimme Mujusen kanssa pitkään erilaisista lantioista. Niitä kun ovat muiden muassa peruslantio, tasalantio (ovat kuuleman yliedustettuina fyssareilla!!) sekä jyrkkä lantio. Kouluttajamme ottaisi mieluiten jyrkän lantion, koska silloin selkäranka on paremmin "turvassa", lihakset eivät myöskään kuormitu samalla tavalla kuin tasalantioisella!
LANTION asento voi siis tuottaa kaiken tämän = kipua, rajoitteita, lihasjumeja!
Koiran selän lihaksisto on valmis vasta noin 3-vuotiaalla koiralla.
Kaikilla roduilla etukulmausten tasapaino on tärkeintä (lapa JA olkavarsi).
Ranteiden tulee joustaa; iskun loppuvoima kohdistuu rintarankaan.
Huonot kyynärät aiheuttavat enemmän ongelmia ja kipuja kuin lonkat.
Koiralla selkä on ensinnäkin tukiranka ja sen lisäksi voimansiirtäjä liikkeessä. LANTIO taas on voimantuoton keskus.
Selkäydinkanava on kuin tunneli, jossa on kimppu hermoja. Kanavan pitää pysyä avoimena, eli suorana, jotta hermoimpulssit voivat kulkea esteettömästi sitä pitkin. Kaikki mutkat ja kulmat ovat riskialttiita; jousto on siksi tärkeää! Selkä "saa liikkua sivuttain, muttei ylösalas".
Miettiessäni itselleni "ikuista dilemmaa" Mujuselle ääneen; miksi "huonorakenteinen koira liikkuu hyvin tai hyvärakenteinen huonosti" sille löytyi yksinkertainen selitys: lihakset. Koira pystyy tekemään hyvillä lihaksilla, niitä hyväksikäyttäen, lisää ulottuvuutta askeliinsa. Vastaavasti Mujunen totesi, että rakenne ei aina tule näyttelyravissa edes esiin.
Jos koira on liian neliö raajoihinsa nähden; ts. rungon alla on vähän tilaa, koira välttää raajojen kohtaamista peitsaamalla.
Jos taas ravaava koira peitsaa, sillä on jotain lihasjumeja. Jos koira peitsaa ihmisen kanssa, se ei ole ongelma (koska ihminen kävelee hitaasti) mutta jos peitsaa esim. vapaana ravatessaan, silloin on jotain lihasongelmia!
Astmaatikkona tuntui kauhealta kuulla toteamus brakykefaalisista roduista; ne elävät jatkuvassa astmakohtauksessa, niillä on jatkuva ahtauma.
Lopuksi Salme Mujunen vielä totesi koiran lihaksistosta ja mm. kivuista näin; "Kaikki vaikuttavat liikkeeseen. Joko liikettä parantavasti tai huonontavasti".
Jäin lopuksi miettimään sitä, kuinka tärkeätä meidän onkaan nähdä rotumme toisen rodun ihmisen silmin, kulloisestakin näkökulmasta. Ota aina vastaan mitä saat. Vaikka se olisi tympeän tuntuinen kommentti, sinulle merkityksettömästä asiasta, ota koppi. Pieni, merkityksetön asia voi sulattelun jälkeen ollakin mainio uusi näkökulma itsellesi, työkalu jatkoa ajatellen.
Lukiessamme "noutajaihmisen tekemää arvostelua koirastamme" olemme joskus pettyneitä, harmissamme ja emme käsitä, kuinka "joku sanoi mun koirasta ekaa kertaa näin, ikinä ennen ei ole sanottu".
Haasta se oma näkemys omasta koirastasi. Ymmärrä, että toiselle lyhyt on sinulle pitkä ja päinvastoin. Yksi katsoo ja painottaa yhtä asiaa, toinen toista. Sinulle merkityksellinen asia voi olla toiselle vähäpätöinen ja taas päinvastoin.
Kolme tuomaria saattaa sanoa peräkkäisissä näyttelyissä: "toivoisin tummemmat silmät" ja seuraavissa viidessä näyttelyssä tuomarit hehkuttavat juuri koirasi silmiä.
Yksi tuomari voi nähdä koirasi ikenet liian vaaleina tai kiinnittää huomionsa muuhun uppo-outoon seikkaan. Ihanaa, kun joku katsoo ikeniäkin, voisit ajatella?
Jokaisella tuomarilla on omat painotuksensa. Juuri se tekee mielestäni kehissä käymisen mielekkääksi, "kun ei koskaan tiedä". Sen lisäksi, että oman koiran päivän biorytmit ovat usein myös arvoitus. Niistä ikenistä puhumattakaan.
kuvituskuvat netin kuvavirtaa, oma 1g arkisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti