Virin äkillinen poismeno laukaisi tapahtumaketjun, josta ei ollut paluuta.
Whippetmakuni on vaihdellut vuosien saatossa ja joskus jopa viikottain. Harrastuksen syvetessä maku muuttuu, avartuu ja laajenee. Aika ajoin uudet tuulet puhaltelevat kehien laidoilla - toki ensisijaisesti kehien sisällä - ja näkemyksiä rotutyyppiin myydään, muutetaan ja hiotaan. Rodun sisäinen tyyppikirjo luo oivan temmellyskentän tuuletella omia ajatuksiaan - ja eräänä päivänä sitä huomaa, että kaikki mitä haluat, tiivistyy kahteen kirjaimeen: UK.
On jossain määrin turvallista ostaa koira tutuista linjoista ja tunnetun tyypin sisältä; sitä pystyy hieman edes aavistelemaan ja ennustamaan mitä saa. Mutta mennäpä kaupoille uppo-outojen linjojen äärelle, siinä sitä on elämän benjihyppyä. Halusin sen kuitenkin tehdä. Oikeaan benjihyppyyn en kuunaan pystyisi, mutta benjihyppy rotuun, tyyppiin ja sukutauluun - nyt on aika!
Britannia ei ostosmaana ole kuitenkaan ihan helpoimmasta päästä. Ensimmäinen löytämäni ja havittelemani pentu myytiin lopulta nenäni edestä, koska kasvattajan henkilökohtaiset asiat veivät terän ja puhdin ulkomaille myynniltä. Olisin toki päässyt jonoon seuraavaan yhdistelmään, mutta se ei puhutellut minua. Sain salaisesta lähteestä vinkkiapua, kiitos Jaana !!! - ja tutustuessani about kuudenteen kasvattajaan HUPS, siellä Se oli. Maui.
Maui oli myyty, mutta kasvattaja kertoi, että oli kuitenkin mahdollista saada ostaja vaihtamaan pentu toiseen.
Jokin yhteydenotossani puhutteli häntä ja minäkin kuulin kilkatusta. Samalla kun toki jatkoin etsintää ja tunnusteluja ja tutkailin sukutaulun poikineen. Sain pari houkuttelevaa ehdotustakin ja tein pientä painia itseni kanssa, että MIKÄ on Se asia, joka ratkaisee? No eihän sellaista yhtä asiaa tietenkään ole, vaan on seurattava vaistoa ja niitä omia tuntemuksia, joita et lopulta pysty kenellekään "selittämään".
Maui palasi myyntiin ja kävimme Kathryn-kasvattajan kanssa intensiivistä kirjeenvaihtoa. Mutta sitten katosi toinen kives ja olimme jälleen lähtöruudussa. Pysyin rauhallisena ja odottavalla kannalla, että kyllä se raollaan oleva ovi vielä pölähtää auki. Ja parhaimmassa tapauksessa kiveskin paikoilleen.
Eikä mennyt kuin kaksi päivää, niin puhelin soi. Kathryn soitti Englannista, että "kyllä se toinen kives on siellä pussissa niin nätisti kuin olla ja voi."
Taas oli kaikki humpsiskumpsis ja hurlumhei ja eikun soittamaan samantien Finnairille, että "Nyt on kiire noudolle". Englannista tuotavan pennun tulee olla alle 12-viikkoinen; jotta sen voi tuoda ilman Rabies-rokotusta. Jos koira olisi ehtinyt täyttää 12 viikkoa, olisi pitänyt odottaa 21 vuorokauden varoaika ennen tuontia.
Finnairin Mr Myyjä naputteli kaikki ehdolla olleet 8-10 päivää läpi ja menopaluuhinnat huitelivat 500-1000 euron välillä, suurimmalti 900 euron tuntumassa noin karkeasti. Hinnoissahan ei ole mitään logiikkaa, ja ne voivat vaihdella ihan vartin sisälläkin. Puhelimessa halvin nettihinta oli 650 euroa ja vartin päästä netistä klikattuna hinta pompsahtikin alaspäin lukemaan 511 euroa. Painoin buy.
Miten sitten Mauiksi lopulta päätyi juuri Maui Jothryn-kennelistä?
Kuten edellä kerroin, sain salaisen vinkin (kiitos Jaana !!!) ja tutkailtuani sukutaulua eessuntaas, "pidin näkemästäni". Ja olihan sukutaulussa isoisänä Willingwisp Star Trooper, Virin kaksoisolento! Emän ja isän tyyppi miellyttivät silmää - ja sukutaulusta löytyi useita "kauniita peruskoiria". En hakenut tuttuutta, en hakenut tunnettuja sukulinjoja, hain benjihyppyä.
Maui oli maksettu, lentolippu samoin - vihdoin 15.4., upeana kevätpäivänä matkasin kohti unelmaa, kohti benjihyppyä, kohti Emmerdale-maata - kohti Manchesteria!
Kone oli täynnä ja viereeni osui lakimies, jonka vaimo ja poika istuivat toisella puolen konetta. Lakimies oli ihanan analyyttinen ja rauhallinen kertoessaan perheen olevan matkalla kohti tämänpäiväistä jalkapallo-ottelua. Koira-asiat kiinnostivat häntä ja vaihdoimme ajatuksia mm. koirien kynsienleikkuuseen liittyen. Heidän oma rotunsa oli havanais. Rouva ei voinut olla piikittelemättä minua seisoessamme käytävällä odottamassa ulospääsyä siitä, että "varaudu sitten siihen, että se huutaa koko lentomatkan. Oltiin just koneessa, missä yksi koira huusi koko lennnon ajan". Mukavaa lomaa myös teille.
Itse Manchesterissa oli Kathryn minua vastassa heti kentällä, kuten olimme sopineet. Pääsin ketterän avoauton (toki koleana kevätpäivänä katto oli kiinni) kyytiin ja Kathrynhän kaasutteli! Siinä jää meidän oma Mantilamme kirkkaasti toiseksi! Kapeita väyliä mentiin siihen malliin, että melkein hirvitti. Hyvä ettei lampaat jääneet alle ja oksat raapineet kattoa kun Saab posotti menemään. En tahdo muutenkaan pysyä fluent englannin kanssa täysin kärryillä ja jouduin nyt pinnistelemään kielen kuuntelun lisäksi myös penkillä pysymisessä.
Pääsimme siis vauhdilla perille - lentokentältä Kathrynin luokse oli noin tunnin ajomatka ja siellä se nyt vihdoin oli minua vastassa, Maui, 26.1. syntynyt Jothryn Alluring Traits ( = houkuttelevia piirteitä). Ihana pieni sinifawn sydäntenmurskaaja.
Siinä sitä sitten mentiin ja touhotettiin menemään, seisotettiin Mauita ja ihmeteltiin vanhat ja uudet talot, syötiin kalaa ja ranskalaisia, juustokakkua ja mansikoita, juotiin teetä, käytiin läpi paperit, Mauin ruokapaketit (saimme järjettömän määrän lihaa, säilykkeitä ja kuivamuonaa mukaan!!! En pystynyt edes harkitsemaan Pina coladan ostoa saati Baileystä tai mitään muutakaan raahatessani Mauita, koiranruokaa ja selkäreppua pitkin lentokenttiä) ja kaikki lahjukset. Siitä on aikaa kun olen nähnyt moisia pentupaketteja!!
Kaikki pelottelut osoittautuivat jälleen turhiksi.
Jennin lainaama lentokassi, jolla haettiin juuri Norjan tuliaisia, oli just passeli ja lentoemot paluulennolla tyytyivät lähinnä sanomaan "tuitui" ja "kuinka ihana pentu". Mitään ongelmia, missään vaiheessa, ei vain yksinkertaisesti ollut (except Novelle!!). Hieman pelkäsin kuinka saan sen valtavan ruokakassin koneeseen, mutta koska kone oli lähestulkoon tyhjä, olisin luultavasti voinut kantaa VIELÄ muutaman kassillisen sisään tavaraa. Istuimme VIP-henkisesti Mauin kanssa kahdestaan koko koneen perällä, kts. kuva alla.
Ainoastaan siis hölmöilin ihan itse Manchesterin kentällä selkäreppuni kanssa, kun sinne oli jäänyt Helsinki-Vantaalta ostamani Novellen joku Magnesiumjuoma. Kysyttäessä, että "do you have liquids" olin vaan että no no. Totuuden nimessä on sanottava, että pysy siinä asiallisena ja MUISTAVAISENA kun kaikki klähmivät koiraasi. Kyllä siinä terävyys herpaantuu, ja muisti tekee stopin, kun tulee lasta, miestä, naista, keltaliiviä oikealta, vasemmalta ja suoraan; "oh my god, I love Whippets, he is so beautiful". Niin onkin.
Ja seuraavassa hetkessä seison reppuineni tiskillä, jossa kaikki huulikiiltoni (niitä oli monta) minigrip-pussitetaan ja reppuani "haistellaan pitkäkaulaisella kauhalla" joka työnnetään sitten tietokoneen uumeniin, josko tulisi osuma vaikka hashiksesta tai kokaiinista. (lopulta vain koirankarvoista. toim. huom.) JOS vain olisin saanut rauhassa KESKITTYÄ Hartwallin Novelle olisi joko a) juotu tai b) otettu repusta hyvissä ajoin.
Tästäkin selvittiin ja edessä oli oikeastaan enää puhelimen kanssa taiteilu, sekun oli akkuvaraukseltaan punaisella jo Manchesterin kentältä lähtiessä.
Voitte arvata, että kysyin sieltä ja täältä piuhaa ja virtaa, mutta eipä siinä oikein paljoa pysty tekemään, kun oman johdon päässä on kaksi sojotinta ja kaikki UK:n sojottimen vastaanottimet on kolmereikäisiä.
Selvisin jotenkuten Suomeen asti vaikka tiukille se meni. Helsinki-Vantaan kentällä oli kokonaisia LATAUSrivejä tuoleineen ja seinäkkeineen, jotka olivat Very Occupied ja jouduin sitten parkkaamaan lähinnä siivoukseen tarkoitetun lattiapistokkeen ääreen, jotta sain vastattua kämppiksen "missä sä oot" -kyssäriin. Ihana kyssäri, muuten, kun olet tullut ilman takkia lentokenttäbussissa, miinus 10 asteessa koiran kanssa, joka nyt huutaa kassissa, että "kuka tän laittoi kiinni"? ja tiedät, että pennulla on pissahätä ja joudut kiipeämään "watch out steep stairs" hikisenä raahaten kolmea kassia (joissa ei ole edes pina coladaa) ja törmäät ensimmäisenä passintarkastuspisteeseen, josta et ymmärrä hölkäsen pölähtämää. Tietenkin se toimii eri tavalla kuin mennessä ja missään muualla. Ai että mä rakastan teknologiaa, joka tehdään tarkastuspisteeseen A tietyllä tavalla ja pisteeseen B toisella tavalla. Hiki, hiki ja hiki. Siivouspistokkeesta sain sen verran virtaa, että pystyin sentään soittamaan takaisin.
Turha kai mainitakaan, että Manchesterin kentällä lähtöportti oli about se viimeinen ja sinne MYÖS steep stairs, ja tullessa paluuportti oli MYÖS kentän viimeisimmässä kolkassa, joten jouduin kävelemään kuusi kilometriä löytääkseni ovesta ulos.
Kaikki oli kuitenkin vaivan väärtiä, ehdottomasti.
Nyt kotona on ihana sinifawn-brittipentu Maui, joka tepastaa täällä menemään hei sullekin -mentaliteetilla. Tämä kirjoitus hikoilutti myös, sillä samalla kuin kirjoitin, kaivoi Maui sänkyni vieressä olevasta korista kynsitrimmerin ja pureskeli sitä, sekä söi sängyllä olevien peittojen reunoja, maton reunaa, löysi pöydältä silmävoidetuubin jota hammasti ja söi crosstrainerin ruuveja. Siinä sitten kesken lauseiden hyppelin kieltelemässä kaveria. Kuinkahan paljon tässäkin kirjoituksessa on taas toistoa?
Hoksaavaisia nuo pennut. Jään odottamaan, onko Mauin spesialiteetti matot, voidetuubit vai pihan oksistot. Kaikkiin tuntuisi löytyvän luontaista innokkuutta.
Toisto ei nyt haittaa, koska Mauita kannattaa toistella. Maui, Maui ja Maui. Mikä ihana aurinkoinen kaveri Manchesterista tänne lensikään. Tervetuloa Kenzongos-perheeseen!
THANK YOU KATHRYN AND JOHN, I COULD NOT BE MORE HAPPY AND PROUD OF HIM! We try to make you all proud in UK. He is such a joy!
Kenzola suosittelee kaikille benjihyppyjä. Rotuun, uima-altaaseen tai ihan vaan Finnairin koneeseen kohti Emmerdale-maata!
2 kommenttia:
😃😃👌
Ihana :D
Lähetä kommentti