14.2.2017

Hurlumheistä helmikuuta!

Helmikuu on jo pitkällä ja Kenzolassa on menty taas tuhattajasataa. 
Kaunaksen koettelemukset alkavat olla jo kaukana vaikkakin koko tunneskaala piti tietenkin vielä kotiuduttua käydä läpi.
Ensifiilikset olivat, että "kylläpä matkailu on hauskaa ja avartavaa" ja sitten tuli smäk in the face, että "pitikö sitä porkkanaa nyt heiluttaa sentin päässä nenästä. Ja vielä kahtena päivänä"? Mutta ei hätää, päällimmäisenä on tietysti tunne mukavasta matkasta, mukavassa seurassa. Tietysti kävisin mieluiten kokeilemassa sitä "porkkanan nappaamista" minulle kovin tutuksi tulleessa lähinäyttelypaikassa, eli Tuomarinkartanolla. Mutta tasan ei mene nallekarkit eikä porkkanatkaan, joten uutta matkaa sitten vaan tilaamaan ja kananmunien syönti jatkukoon. Ja en tiennytkään, että kaurapuuropaketin saa yhä alle eurolla. 

Pidemmittä nillityksittä helmikuisiin tunnelmiin.
Herttoniemen sairaalan kirurgi leikkasi vasemman käteni 7.2. Nyt on siis myös siellä hermoilla tilaa temmeltää ja toivottavasti minun ei enää tarvitse kärsiä sormien puutumisesta. Hassunhauskaa oli kuunnella odotushuoneessa kun erinäisiä naksusormi- ja mitälie ranneleikkauksia läpikäyneet potilaat pelottelivat minua sillä, että "se voi uusia". Jaaha, että ranteet auki aina muutaman vuoden välein, vai?
Tällä kertaa verenpaineitani ei kauhisteltu, päinvastoin, olivat kuulema hyvät läpi leikkauksen. Meinasin itseasiassa nukahtaa toimenpiteen aikana. Kun hoitaja kysyi leikkauksenaikaisia tuntemuksia, haukottelin "miettiväni päivän kauppalistaa". On ihan toista olla leikkauksessa TOISTA kertaa kun tietää jo, mitä siellä noin suurinpiirtein tapahtuu. Voi ottaa jopa rennosti.

Hiljattain Facebookin ihmeellisestä maailmasta löytyi handleriapu nimeltä Lotta, joka piti kuun alussa Balia luonaan kolme päivää. 
Koin tuon treenin Balille hyvin tärkeäksi ja mieltä lämmitti tietysti jälkeenpäin kuulla, että olivat Lotan kanssa bondanneet. Kuten pitikin. Ihanaa, että sekä Lotalta että minulta että Balilta löytyi rohkeutta ja intoa moiseen. Wau meille kaikille.

© Lotta

Sitten Tapahtumaan!

© Minna Puukko

Oli erittäin mieluisaa saada kokonainen tyttötrio avuksi Whippet-Harrastajien Tapahtumaan. Nimittäin Emmi, Lotta ja Viivi. Siellä nuoret ja energiset pajunvitsatytöt juoksuttivat kerta toisensa jälkeen Balia, Hupia, Balia, Jiveä, Hupia, Balia, Salsaa, Balia, Hupia, Jiveä ja Salsaa. Aika huippua. Emmi oli vieläpä kattanut tiimibrunssin Pandan häkin päälle ja allekirjoittanut rouskutti viinirypäleet ja vohvelit omien eväidensä päälle.

Rouske käy. Viinirypäleitä poskessa. Viivi vielä miettii rypäleen ja vohvelien välillä.
© Antti Ruotsalo

Balin kehämenosta näki selvästi, että kolmipäiväinen vierailu Lotan luona oli ollut hyvä idea. Sensijaan Hupin tullessa boksista ulos ei siinä (tuttuun tapaan) ehtinyt sanoa edes kissaa, kun se oli työntänyt päänsä Lotan laukkuun ja syönyt hänen eväänsä. Folion sentään jätti jäljelle. Hupi meni tuttuun tapaan kehässä Emmin kanssa nauttien huomiosta ja nakkitarjoilusta.

Balin arvostelu:
"Very nice dog. Beautiful head. Nice balanced. Very nice topline. Beautiful movement in up and down and correct from the side."

Vitsailinkin muuten paikanpäällä, että taidan seuraaviin näyttelyihin pakata käteni kolmioliinaan ja pyytää kainosti samaa trioa avuksi, koska kädessäni "on venähdys".
Tosin heistä kaikista sai vaikutelman, että auttaisivat yhtä iloisesti ilman ranteen tikkejä tai venähdystäkin.
Jotenkin ihanalla, hellyttävällä tavalla whippetien kanssa samalla taajuudella olevia nuoria.

Tapahtuma oli yleisö- tai koiramenestys. 
Koiria oli ilmoitettu lähemmäs 140 ja poissaolleita oli ehkä kymmenisen? Paikka oli myös suksee, autoille hyvin tilaa ja kehätkin mahtuivat hyvin tilaan. Lisäksi palvelu oli mitä mainiointa.
Jaana Porkka (Sopisco) arvosteli rauhallisesti ja pennuille aikaansa antaen.
Balin pojista kaksi ilmoitettua oli jäänyt erinäisten syiden johdosta kotiin, mutta paikalla olivat Tuiskuniityn Ilohäntä (ei sij.) ja edellistä viikkoa nuorempi Geada Flor Joyous Jive.

© Minna Puukko
Geada Flor Joyous Jive (Ch Pendahr Fred Perry x Vi'waun Ingrid)
upeasti VSP-pentu 4-6 kk 

Geada Flor Swirly Salsa (ei sij.)
Kaikkia teitä oli todella kiva nähdä ja harmi, kun kaksi jäi pois. Ehkäpä ensikerralla sitten?

Tamara Howarth (Taraly) nautti myös tehtävästään silminnähden. Oli ilo vastaanottaa hänen koiriamme ihailevia kritiikkejä. Vaihteeksi näinkin päin, ettei aina vikalistoja.

Hupi BIS-veteraani 12,5 vuoden iässä:


"12,5 years. The oldest dog today but the highest quality. Most beautiful glamorous head, but yet masculine. Everything is in the right place. In perfect balance of strength and elegance. Moving very well from all sides. He seem to be happy in the show today."
VSP-veteraani Pipsqueak Lovely Whipster

Hupin jälkeläisluokka BIS:


"High quality group. 4 different litters showing a great quality of their sire. Very even in type, quality and size. All 4 individuals are high quality individuals. All are superb movers."
Ryhmässä Ch Bonnywapit Flowerpower, Softouch Ebony Eyes, LC Ch C'mere Malibu ja Ch Jagodas Gingembre.

Kaikki tapahtumasta ottamani kuvat täällä: KLIK.


Kertakaikkiaan kiva päivä. Kiitos! Miten olisi taas Syystapahtuma? 

Ei kommentteja: