Vaiva on välillä ollut poissa, tullut taas, helpottanut - ja sen kanssa oppi elämäänkin. Pitkään arvelin vaivan johtuvan niskajumeista ja kävinkin vuosien varrella useita kertoja hierojalla. Lääkärin pakeilla kävin myös vuosia sitten ja pääsin ensimmäiseen ENMG-tutkimukseen, missä kuitenkin todettiin, että rannekanavien hermotuksen olivat tuolloin kunnossa.
Mikä ihmeen rannekanavaoireyhtymä?
Olen onnistunut missaamaan kaiken hyödyllisen googletiedon ja televisiossa ja/tai lehdissä nähdyn ja ihmetellyt vuosia ja taas vuosia, että "tällaista tämä on". Lisäksi suurinpiirtein kaikki, joille olen asiasta maininnut, ovat sanoneet joko a) sellaista se on tai b) niin mullakin puutuu.
Leikkauksen jälkeen saamani toimenpidekertomus näyttää tältä:
Hieman kaareva ihoviilto, edetään hemostaasia tehden palmaariaponeuroosin pintaan, jonka ulnaarireunasta edetään jälleen transversaaliligamentin pintaan, joka halkaistaan veitsellä. Laajennetaan avausta ensin distaalisuuntaan siten, että hermokulku täältä vapautuu ja vastaava toimenpide proksimaalisuuntaan. Hermokulku on nyt hyvin vapaa. Tarkistetaan hermostaasi ja suljetaan haava yksittäisellä knoppiompeleella 4-0 lankaa käyttäen.
Joulukuinen muutto oli kaamea.
Muutoissa harvoin nauru raikaa, mutta viime joulukuussa kämppäkaverini kärsi akuutista shokkitilasta Thaimaasta juuri kotiuduttuaan ja oli aamuäreä, iltapäivävihainen ja ilta-aggressiivinen. Koska en pysty missään tilanteessa, mihinkään vuorokauden aikaan olemaan jouten, kannoin laatikkoa, pakaasia ja vermettä kuin hengen hädässä koska kämppis oli jatkuvassa shokkitilassa ja hoki oikeastaan vain "meillä on aikaaaaaaaa, ei ole mitääääääääääääään kiiiirettä".
Niinpäniin.
Uskoisin kuitenkin hyvin pitkälti, että jos myös minä olisin heittäytynyt shokkitilaan, muuttolaatikoita ja tavaraa olisi YHÄ edellisessä osoitteessa.
Edelläkirjoitetusta johtuen, ranteeni (käteni) olivat poikkeuksellisen kovilla.
Saaviin satoi viimeinen pisara, kamelin selkä katkesi. Nukkuminen oli suoraan sanottuna olematonta. Kuvitelkaapa itse, että joudutte sormien totaalipuutumisen takia hyppimään ylhäällä kävelemässä ja tuijottelemassa ikkunasta n. 10-15 minuutin välein. Silloin, kun rannekanavaoireyhtymä iskee todenteolla se iskee todenteolla.
Hakeuduin ulisemaan lääkärille.
Kerrankin lääkäri teki mukisematta ja heti kuten sanoin ja toivoin ja sain uuden lähetteen uuteen ENMG-kokeeseen. Koska mikään ei kuitenkaan koskaan mene kuin elokuvissa, oireyhtymä kylläkin todettiin, mutta leikkaavaan sairaalaan lähetetty lähete palautettiin terveyskeskukseen toiveena, että potilas käy a) kilpirauhaskokeessa (kuinkahan monta em. koetta minulle onkaan vuosien aikana tehty? Villi veikkaus + 20) ja b) pitää yölastaa. Kyllä nauratti.
Vihdoin keskivaikealla rannekanavaoireyhtymädiagnoosilla sain uuden lähetteen ja vierailin Herttoniemen sairaalassa toukokuussa kuluvaa vuotta.
Lääkäri oli yhdessä hoitajan kanssa hoomoilasina, että KUKA tämän lähetteen oikein pisti takaisin terkkariin?
- Oho, meidän ylilääkäri.
Degeneraatiota ja alttiutta. Rasitusta.
Niistä on rannekanavaoireyhtymä tehty. Välissä oli pitkä kuuma kesä, mutta sormet jatkoivat puutumistaan. Joskus ne antoivat nukkua peräti neljä tuntia yhteen menoon. Joskus puutuminen alkoi kello 06.00 ja jatkui niin, että oli vain pakko nousta. Sitä vain enää mietti, että mitä järkeä on nukkua vartti ja seistä ylhäällä vartti katsomassa ikkunasta ulos. Nimittäin rko:n puuduttamat sormet eivät millään "ravistelulla" tokene.
Googletus ei oikein tuonut vastauksia toipumiseenkaan, joten kaikki eteen tullut on ollut uutta ja ihmeellistä.
Ensinnäkin haava on enemmän kämmenen puolella kuin ranteessa. Tikkejä on 6 ja tänään syödään särkylääkettä seitsemättä päivää putkeen. Leikkauksen jälkeen käteen laitettiin paineside ja sitä piti pitää kolmisen päivää, Painesiteen kanssa oleminen, eläminen ja tekeminen on aika heikkoa. Onneksi päivät menivät nopeasti ja digiboksissa oli jonninjoutavia elokuvia.
Nyt kädessä on kevyempi side, koirien haavanhoitolaatikosta löytyivät oikeat tuotteet. Pari haavatyynyä ja Hypafixia. Ai miksi haavatyynyt? No siksi, ettei teippi tartu haavaan kiinni. Haava ei onneksi ole erittänyt ollenkaan ja on muutenkin todella siisti.
Miltä se tuntuu, miten elo tikkien kanssa sujuu?
Voisin yrittää kuvailla olotilaa siten, että "sen kyllä tuntee, että kämmentä on kaiveltu". Kättä särkee ja jomottelee, kutiaa, kiristää. Kädellä ei voi avata limpparipulloja, höylätä juustoa, pursottaa muotovaahtoa, avata pakastinta tai painella vesihanaakaan kiinni. Kaikki semmoinen askare, jossa kämmen kuormittuu, venyy, vanuu, jossa siihen kohdistuu painetta - on nounou. Tai oikeastaan AU - huudan. Koirien ulkoilutus sujuu yhdellä kädellä, hihnat vasemmassa ja oikeata kättä vain roikottelen mukana.
Odotan innolla, että kämmen asettuu ja voin alkaa valmistautua vasemman käden operaatioon. Lupailivat sitä hieman tammikuulle.
Tikkejä pidetään vielä viikko ja käden rasitusta lisäillään hiljaksiin. JA: operoidun käden sormet eivät enää puudu!
Loppujenlopuksi tietokoneen näppäimistön ääreltä piti olla poissa vain nelisen päivää (!), ihan alussa huomasin, että ranne rasittuu naputtelusta ja kämmen alkoi jomotella. Nyt naputtelu jo sujuu kohtuullisen hyvin!
Rennoin rantein - rajansa ranteen kestävyydelläkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti