10.10.2016

Juttulaina: Asiat eivät ole mustavalkoisia.

Vantaan Sanomat julkaisi viikonvaihteen numerossaan toimittaja Mia Lindströmin kirjoittaman jutun Puheenaihe-palstalla.
Toimittaja Johanna Korhonen on kirjoittanut kirjan, jossa hän pohtii mm. seuraavia asioita; Miksi julkiset keskustelut kärjistyvät? Miksi tunteet nousevat faktojen ohi ja raivo pyyhkii tiedon? 
Teos on syntynyt omakohtaisesta kokemuksesta, sillä Korhonen on jo vuosia saanut vihapostia. Ehkäpä juuri siksi Korhonen halusi ymmärtää, miksi tunteita herättävistä asioista ei voida keskustella asiallisesti.
Innoittajana aiheeseen toimi yhdysvaltalainen kognitiotieteen ja lingvistiikan professori George Lakoff, jonka teokset tekivät Korhoseen vaikutuksen.
Mikä niitä riivaa? Suomalaisen julkisen keskustelun tuska ja eräitä etenemismahdollisuuksia -kirjassaan Korhonen tuo esiin Lakoffin teorian erilaisesta, osin tiedostamattomasta maailmankuvasta.

Ankara isä on konservatiivinen, sääntöjä noudattava ihminen, jonka mielestä jokainen on vastuussa itsestään. Kaikenlainen hyysääminen on syntiä.
Hoivaava vanhempi puolestaan liputtaa empatian, yhteisvastuun ja yhteisöllisyyden puolesta. Hän ei kuvia kumarra.
Ajatukset ja periaatteet muovautuvat tarvittaessa kuin muovailuvaha.
Jokaisesta meistä löytyy molempia puolia, mutta eri pitoisuuksina. Kuitenkin silloin, kun ääripäiden ajatusmallit törmäävät, luvassa on värikästä keskustelua, jossa jokainen toitottaa omia näkemyksiään toista ymmärtämättä.

Keskustelukulttuurin kapeus ei ole vain äänekkäiden änkyröiden syytä.
- Itselleni suurin ihmetyksen aihe on ollut se, miten fiksutkaan ihmiset eivät osaa keskustella. Kun kaksi taloustieteilijää keskustelee siitä, miten Suomi saadaan nousuun, voi keskustelu olla yhtä mustavalkoista ja omasta navasta kumpuavaa kuin netin palstoilla, vaikka osaamista ja tietoa riittäisi parempaankin.
- Olemme tottuneet julkisessa keskustelussa siihen, että on olemassa yksi tai maksimissaan kaksi totuutta. Monet asiat ovat kuitenkin "pirullisia ongelmia", joihin ei voi vastata kyllä tai ei, sillä asiat ovat monimuotoisempia.

Ratkaisuksi keskustelukulttuurin parantamiseen Korhonen tarjoaa muun muassa omien ajatusmalliensa tunnistamista. 
Missä tilanteessa auktoriteetteja kunnioittava ankara isä saa vallan? Missä asioissa katsot maailmaa lempeämmin?
Omaa maailmankuvaansa voi laajentaa ja yrittää eläytyä vastapuolen ajatuksiin. Etenkin tiukasti omaan totuuteensa viehättyneen kannattaa joskus yrittää kuunnella muita.

Verkkokeskustelujen paikoin luokattomaan lynkkaamiseen voisi auttaa myös auktoriteetin voima.
- Sosiaaliset hierarkiat ovat tyystin hävinneet, jos vertaa tilannetta vaikka 1960-lukuun. Ihmiset eivät tiedä enää paikkaansa tässä maailmassa. Osalla on suuri auktoriteetin kaipuu.

Ei kommentteja: