Kenzola on muuttanut.

Niin siinä TAAS kävi, että Kenzola otti ja karisti Tikkurilan pölyt lenkkikengistä ja lähti vielä tämän kerran kämppiksen kaveriksi vuokralle. 
Kämppis halusi asumisoikeuslainasta eroon joten katse kohdistui vuokra-asuntomarkkinoille.
Hassua sinänsä, olimme yhtä mieltä siitä, että haluamme Hakunilaan takaisin. Kämppis otti riskin ja irtisanoi ason ja kuukauden päästä hänelle tarjottiin jo uutta asuntoa, JUURI siitä osoitteesta, minne kumpikin halusi.

Tämän asunnon sijainti on ihanteellinen. 
Taloyhtiö on verrattain iso ja taloja on tontilla sikinsokin, joka suuntaan. Tämä talo on aivan tontin reunalla ja pihan sijainti on juuri oikea; kohti pöpelikköä. Piha oli vieläpä valmiiksi aidattu, joten koirat pääsivät heti tutustumaan kukkeaan pihaan. Piha tuntuukin olevan niiden mielestä kiva, sillä sen verran usein hiihtelevät siellä. Tosin nyt on ollut nämä ratkiriemukkaat pakkasetkin, joten jonoa pihaovelle on muodostunut, kun lenkit ovat olleet minimuotoisia.

Laskin juuri tälle aamua, että olemme 35 kilometriä miinuksella verrattuna 2015 tammikuuhun. 
Laskin vielä lisäksi, että olemme viettäneet tähän mennessä 12 säälilukemaista lenkkipäivää, mikä tarkoittaa sitä, että päivän kokonaislenkkimäärä alkaa kakkosella. Tänään tulikin vedettyä pitkästä aikaa kunnon lenkkilukemat, yhteensä 7 kilometriä. Jo oli aikakin. Huomenna uusiksi.

Erityisen hauskaa tässä talossa ja asunnossa on se, että naapureita on niin paljon. Pihalla tulee vastaan nuorta ja vanhaa, naista ja miestä, lasta ja koiraa. Kaikki tervehtivät, kukaan ei tuijota ja koiriakin kehutaan.
Tämä muutto tulee kuitenkin jäämään muistisopukoihin traumaattisena tapauksena, sillä kämppis alkaa vasta nyt olla kartalla, ajatukset Suomessa. Voisin varmasti perustaa "laatikontyhjennysfirman", sillä semmoista vauhtia purin tavaraa, että ei nykyisen kämpän kalusteet ja puitteet, kämppiksestä puhumattakaan, pysyneet mukana ja vauhdissa. Keittiön pöytä täyttyi lasitavarasta ja pääsi vasta nyt kaappiin, johan siinä kaksi viikkoa hujahti. Vein myös jokaikisen pahvilaatikon roskikseen purettuani ja litistettyäni sen. Alan olla aika haka, vaikka itse sanonkin.

Asunto tuntuu kivalta, tavarat ovat löytäneet paikoilleen ja sopeutuminen kellastuneisiin vaatekaapin oviin, viemärin tuoksuun ja viileyteen voi alkaa. 
Mitä ihmiset tekivät ennen IKEAa, kysyn vain? Tuotteet ovat edullisia, ne ovat hyvin tehtyjä, tasalaatuisia, helpohkoja koota ja tehty ihmisten tarpeisiin; joista ykkösenä tulee tietenkin säilytys. Vaatekaappeja löytyy valtava valikoima, seinäkaappia, tasoa ja lipastoa samoin. On todella helppo valita mieleinen isosta tarjonnasta.

Tässä muutamia tunnelmakuvia uudesta Kenzolasta, jonka koiratkin ovat ottaneet vastaan hyvin sutjakkaan oloisesti:

Yläkerran aula ja IKEAn lipasto. Siis niin simpsakkaa, miten kirpparilta ostamani paneeliverhot löysivät mummolta saamani pitsiverhon kanssa symbioosin ja paikkansa. Lipaston vieressä on peräti tilaa mopille, pyykkikorille ja porrasjakkaralle. 

Keittiötä. Etualalla Pelastusarmeijan kirppislöytö; pöytä 35 euroa. Kuuleman tuota pitkää tasoa ei kuulunut "alkuperäiseen keittiöön" vaan sen oli edellinen asukas asentanut. Siksi alla oli pelkkää tyhjyyttä. Tosin nyt siellä on koirien peti ja pari kaappia. IKEAsta löytyi apu tyhjälle seinälle; iso valkoinen hylly. Keittiön kaapisto sai jatkoa kulmahyllystä, jonka aikoinaan saimme naapurilta. Siihen se solahti päätyyn kuin olisi aina kuulunut kalusteisiin. Enää puuttuu tuolit - nuo kaksi ruskeaa on jostain vanhasta pöytä+tuolit -combosta. Ei hyvä.

 Maustehylly on vielä IKEAssa. Tässä tällainen viritelmä näytillä.

Näkymä portaikosta olkkariin. Pokaalikaappi, juomahylly + peili. Mahtavuutta; baarikaappi on uudessa kodissa Porissa - ja HYVIN paljon kalusteet alkavat (vihdoin) olla valkoisia.

 Olkkarista tuli tämän näköinen. IKEAsta ostetut linnut liihottavat seinällä.

Olkkarin nurkkaus tuo ainakin minulle mieleen Kreikka-vaikutteita. Sinisiä esineitä oli aina yhden kaapin täytteeksi asti. Pilkullinen sohva sekin kirppislöytö; 30 euroa. Kun pöytä täyttyy, voi aina kasata tavaraa pöydän alle.

Eteinen on nykyään postimerkin kokoinen tuulikaappi. Laitat sinne yhdet lenkkarit ja yhden takin; se on täynnä. IKEAsta löytyi etualan vaatekaappi ja sen takana on pari tasoa + koirien peti portaiden alla. Ihmeen paljon tavaraa sai tungettua tähänkin joutotilaan mihin alunalkaen oli pitänyt tulla wc. Vaan eipä tullut, toiletti löytyy ainoastaan yläkerrasta. 

Nämä esineet löysivät paikkansa liesituulettimen päältä.
Siinä on Kreikasta ostettua patsasta ja nuo minikokoiset talot olen ostanut Ibizalta joskus 30 vuotta sitten.

Mitäpä muuta tämä tammikuu on sisältänyt kuin pakkasta ja hammasten kiristystä?
No eipä juuri muuta. Ensi keskiviikkona olen menossa ENMG-tutkimukseen Peijakseen. Tämä on nyt toinen kerta, kun minulta tutkitaan hermopinteitä. Ajatukset ovat kyllä jo pitkällä keväässä ja kesässäkin, jospa Marina Travels veisi Kenzolaa taas ulkomaan kehiin.
Hands on-tapahtuma häämöttää helmikuulla, siinäpä on ollut taas vääntö jos toinenkin, mutta aina näissä tapahtumissa on kuitenkin mahtava tekemisen meininki ja hyvä fiilis. Oman rodun parissa touhuaminen ja tekeminen on jotenkin aina niin luontaista ja jouhevaa, ettei sitä oikein edes huomaa "tekevänsä" ja laittavansa sitä miljoonatta meiliä.

Lupsakkaa tammikuun loppua ja himskatin kivaa helmikuuta!