Ja kun siellä vanhassa kämpässäkin on vielä vaikka mitä. Kuten pakettiautollinen tavaraa (!) ja jonkun siellä pitäisi kai hiukan imuroida ja pestä lattioitakin?
En niin ihmettele, että selkä huutaa hoosiannaa ja sormet puutuvat pienestäkin otteesta. Nukkuminen tapahtuu vartin satseissa, kävellään viisi minuuttia ja sitten taas lepoa vartti. Vihdoin älysin sentään mennä hierojalle.
Uskomatonta mutta totta, olemme asuneet tässä uudessa osoitteessa kaikki kaksi viikkoa ja tuntuu siltä, kuin tässä olisi oltu jo useampi kuukausi? Päivät ovat olleet TODELLA työntäyteisiä; muuttamista osa 37 kello kuudestatoista kahteenkymmeneenyhteen, tänään riehuttiin kahdestatoista iltakahdeksaan; kasattiin tuossa yksi sänky. Vanha sänky ei nimittäin taipunut portaissa; piti ostaa uusi.
Onni onnettomuudessa ihana naapurimme Hevoshaantieltä, Henni, tuli apuun ja istui täällä IKEA-reissun ajan. Kuulimme kotiin tultua, että Viripä se oli nostanut taas kirsun kohti kattoa ja ULVONUT. Kun Henni oli sanonut, että "tuo ei ole oikein soveliasta" oli Viri ollut hetken hiljaa ja kokeillut uudelleen. Nyt oli kuulema Bali juossut liki ja kysynyt Viriltä, että "onko sulla kaikki okei"? Viri oli vastannut, että "tässä on jo 10 minuuttia siitä, kun äiti lähti, että hiukan alkaa olla jo ikävä". Olivat sitten sopineet, että loppupäivä ollaan hiljaa.
Mikä kumma siinä on, että muutat kohtuutilavaan asuntoon, mutta huomaat hyvin pian joutuvasi ostamaan yhtä ja toista UUTTA, koska vanhat tavarat (joista (taas) 45% heitettiin pois/annettiin ilmaiseksi/vietiin Konttiin/Pelastusarmeijaan jne) eivät kertakaikkiaan mahdu mihinkään.
Tällä kertaa ostoslistalla on 1-2 (!) vaatekaappia, lipasto tai kaksi, peilikaappi, sänky, mattoja, koukkuja, ruuveja, seinäkiinnikkeitä, CD-torni, keittiön pöytä, sohva ja niin edelleen.
In Finland we have this thing called "perheasunto" johon ei mahdu edes kahden aikuisen tavarat.
Kämppä on kyllä kiva ja kompakti ja tavarat alkavat pikkuhiljaa asettua paikoilleen. Paljon on vielä tehtävää, mutta ehkä helmikuussa (?) ollaan jo voiton puolella. Koirat tuntuvat tykkäävän myös ja sehän on pääasia. Naapurit tervehtivät ja ovat lupsakkaan oloisia. Ihmisiä viuhuu pihalla ja roska-auto käy säännöllisesti; roskiksissa myös on TILAA mikä on aivan uutta ja ihmeellistä edellisen osoitteen jäljiltä.
MUTTA miten ne vuoden 2015 lenkit menivät?
Oikein hyvin, kiitos kysymästä. Tässä saa rintaa ihan röyhistellä, sillä Tikkurilan maisemissa tuli tepastettua kaikenkaikkiaan 2004,1 km, mikä on Kenzolan uusi ennätys. Itseasiassa tepastimme 187,8 km enemmän kuin vuonna 2014. Huisia.
Menimme muuten yli 150 kilsaa joka kuukausi. Huippukuukaudet olivat maaliskuu (179,1 km), toukokuu (188,6 km) ja huhtikuu (178,1 km). Hyvin meni myös lokakuussa, 174,7 km. Jos 2004,1 jakaa 365:llä saadaan päiväkilometreiksi 5,49 km. Ihan hyvin, Kenzolahan marssii, satoi tai paistoi.
Kenzola kiittää kaikkia kanssalenkkeilijöitä, erityisesti Viriä, Hupia, Luxia, Huimaa ja Balia, mutta myös kaikkia niitä kymmeniä ihmisiä, jotka ovat lenkkeilleet kanssamme joko ihan liveseuran muodossa tai korvanapeissa. Lenkillä kun kälättää menemään, menevät kilometrit kuin siivellä.
Oikein Hyvää Uutta Vuotta kaikille blogiani seuraaville ja kaikille whippetisteille kautta maan. Elämä ilman whippetiä on teeskentelyä ja elämä whippetin kanssa rikasta kuin kroisos pennosella konsanaan!
kuvituskuva Huawei Honor6, Tikkurilan maisemia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti