Elämää vanhenevan koiran kanssa - Viri eläinlääkärissä.

Virillä häämöttää 12-vuotissyntymäpäivä kovaa vauhtia. 
Olin pitkään pohtinut eläinlääkärikäyntiä Virin ajoittaisen ontuman takia. Minulla vain on hieman

huonoja kokemuksia näistä "ontumatutkimuksista" (en tiedä mitä koirani ovat olleet mieltä...).Lääkkeenä yleensä vain lepo, rasituksen välttäminen ja ehkä särkylääkitys. Ja olen käynyt ontumakoiriani näyttämässä myös ortopedeille ja "asiaan vihkiytyneille" joskin myös taviseläinlääkäreille.

Virin oikeanpuoleisen etutassun ranne "retkahti" noin kaksi vuotta sitten. 
Samoihin aikoihin lopetin Virin kanssa raskaamman lenkkeilyn, kuten myös irtipitämisen. Virillä on oikeastaan melkoinen traumatausta. Se on ollut aina kova päästelemään pelloilla, niityillä ja kentillä ja on aina juossut mielellään yksin. Varsinaisia törmäyksiä ei siten ole sattunut - viime keväänä kylläkin, tosin Viri itse oli kiinni... mutta ympäri on menty monet kerrat. Viri on myös loukannut varpaansa, se turposi ja nivel "kovettui" ja vamma myös kuvattiin. Ei murtumaa. On lennetty ja hypitty, ojien yli, aitojen läpi - sellaista sanoisinko melko aktiivisen koiran elämää. Ei se nyt ole ollut niin justiinsa jos ei ihan kuusimetrisen ojan yli ole päässyt. Viri on vain ravistanut mudat niskastaan ja jatkanut menoa.

Päättelin pari vuotta sitten ihan itse, että ranteen nivelsiteet ovat venyneet äärimmilleen ja ranne alkoi siksi antaa periksi. Mitään oireita tämä ei alkuun Virille aiheuttanut, silti usein teippasin rannetta antaakseni koiralle lisätukea askellukseen.

Maaliskuussa tänä vuonna sattui sitten se hieman ikävähkö episodi kun Viri oli hetkellisesti lenkillä irti ja ystävämme jänis osui sen näköpiiriin. 
Ranteet jarrunappuloineen olivat kovilla ja eittämättä KOKO koira ajoi äärirajoillaan. 11,5-vuotias whippet on kuitenkin edelleen whippet, aivan kuten 12- ja 13-vuotiaatkin, ei siinä mietitä kropan kestävyyttä tai ranteiden joustoa, kun on mentävä on mentävä.

Tämän ikävän episodin - mitä ikävää siinä oli, päinvastoin, tuumaa Viri - jälkeen, sen lisäksi että olen kuukausittain soimannut itseäni on Viri ikävä kyllä ajoittain ontunut oikeaa etujalkaansa. Alkusyksystä vaikutti että ontuma olisi hiukan lisääntynyt ja aloin puuhata eläinlääkäriaikaa. Jostain sain päähäni, että Virillä on nivelrikkoa ja pelkäsin sen kärsivän. Aloin nähdä vaikka mitä ikään liittyviä mörköjä Virin käytöksessä ja olla hyvin huolestunut sen kunnosta.
Kesän aikana Viri söi Yumovea - kolmitehoista koiran nivelvalmistetta ja en kuurin aikana ollutkaan huomaavinani Virin jalassa mitään kovin "dramaattista" ja usein mietin, että onko tuosta valmisteesta hyötyä vai ei. Käytössä olivat myös Nutrolin ja ruusunmarjajauhe - mitäpä sitä ei rakkaan lemmikkinsä hyväksi hankkisi ja kokeilisi.

© Karvakamut
Virin varpulit ja ranteet. Oikeanpuoleinen jalka hieman "kirrasi" röntgenpöydällä, siksi pari varvasta on pikkuisen mutkalla mutta siistiä on. Viri antoi myös hienosti väännellä ja käännellä itseään kuvauksen aikana, tietenkin. Mitään rauhoituksia ei tarvittu.

Yumove sisältää glukosamiinia, jonka sanotaan olevan nivelten täsmäapu. Sen on tutkittu ylläpitävän ja täydentävän koiran nivelrustoa. Valmisteen kondroiitti auttaa niveliä pysymään pidempään terveinä ja mangaani edistää kollageenin muodostumista rustoon, jänteisiin ja nivelsiteisiin.

Hyötyä oli ihan varmasti, sillä kun Yumove-purkki oli popsittu tyhjäksi ja kuurin päättymisestä alkoi olla n. 3-4 viikkoa, ontuma paheni. Voin siis lämpimästi suositella Yumove-valmistetta kaikille nivelvammoista kärsiville koirille.
linkki valmistajan sivuille: Podunk Oy

Piipahdimme tunnin verran Karvakamuissa 2.10. Pian tutkittavana ja Virin molemmat eturaajat kuvattiin (yksi kuvista yllä). Kuvat olivat ONNEKSI täysin puhtaat, eli Virillä EI ole nivelrikkoa. Sen nivelside on vain saanut osumaa ja tosiaan antanut periksi. Tätä kirjoittaessa BOT-rannetuki on matkalla ja vaihdamme päivittäiset teippaukset hieman järeämpään. Tosin eläinlääkäri piti käytössäni ollutta Fixomull/Hypafix -teippausta oikein pätevänä apukeinona.

Palaute oli taas todella kivaa. Koirat vanhenevat tietysti kovin yksilöllisesti ja jonkun 13-vuotiaan kanssa voi muitta mutkitta tehdä "samaa" kuin nuoremman koiran kanssa. Toinen 12-vuotias taas vaatii hieman erityisjärjestelyjä ja kuten Viri, näkee kovasti vaivaa kaivaakseen kuivamuonan seasta lihapalat ensin.. No, jokatapauksessa Virin kuntoa pidettiin ikä huomioiden erinomaisena. Virillä on edelleen komeat lihakset (kehui ell) ja hampaat kunnossa, lisäksi sen pumppuäänet kuulostivat "todella vahvoilta". Mikäpä sen mukavampaa palautetta.

On hyvä olla aika-ajoin huolissaan vanhenevasta koirakumppanistaan, mutta olisin voinut tietysti odottaa röntgenkuvien lausumat, ennen kuin alan piirtää piruja seinille. Ihanaa Viri, että olet olemassa ja vielä ihanampaa, että olet MINUN!