17.10.2015

Ääripäästä toiseen. Oletko koulutuksen suhteen vinkkiviidakossa?

Ei se mitään. Aika moni on.
Erehdypä keskustelupalstalle, jossa puidaan koulutusmetodeja. Kyyti oli aika hurjaa viimeyönä, kun sellaiseen keskusteluun menin ja eksyin. Vanhaa ihan hirvitti.
Eniten minua häiritsi se, että keskustelu meni aika nopeasti veitsien kalisteluksi ja siihen ikiaikaiseen suohon, jossa vastakkain oli johtaja ja lihapullakuiskaaja.
Ehkä tämä on koirankoulutuksessakin muotia, että tunnustetaan ääripäitä? Sellaiset keskitien kulkijat ovat liian mauttomia ja hajuttomia - edes osallistuakseen keskusteluun.

On varmasti totta, että uusia koirankouluttajia ja HaukkuHelp -firmoja puhkeaa kuin sieniä sateella. 
"Meillä koulutus perustuu positiiviseen vahvistamiseen" ja sitten sinne viedään (karrikoitu esimerkki) koira, joka on purrut omistajaansa kuusi kertaa. Ymmärtääkseni monen koiran kanssa mennään sinne aika ÄÄRIpäähän, ennen kuin apua haetaan. Ensin on iloisesti naurettu, kun meidän Rekku niin söpösti haukkuu ohi meneviä polkupyöriä ja tottakai se nyt postimiestä puree pohkeeseen, koska postimies on hiusrajaan asti tatuoitu ja minäkin pelkään sitä jnejne. lässytystä ja koiran käytöksen selittelyä.

Koirankouluttajat ja RekkuRatkaisu -firmat ovat hieno idea, mutta harvalla heistä on todellisuudessa aikaa pureutua ja syventyä kulloisenkin metsässä kasvaneen Penin tapaukseen useiksi kuukausiksi. Tai olisi, mutta onko omistajalla resursseja ja rahaa maksaa kenties 10 käyntiä ensihätään, kun ensin käydään Penin lapsuus läpi ja sitten puidaan kolme tuntia sitä, että miksi pyörä on sille mörkö? Varsinkin kun harva koiranomistaja osaa oikeasti lukea (!!!) koiraansa tai selittää sen vinksahtaneita käytöstapoja, että mistä kaikki oikein alkoikaan?
Ja vielä; jos ongelma on kehittynyt vaikkapa kolme vuotta, niin ei sitä nyt ihan parilla koulutuskerralla pois kitketä.
Voi myös unohtua kertoa vastaanotolla, että on muutettu seitsemän kertaa, laumassa on käynyt kahdeksan rescuekoiraa, isäntäkin on vaihtunut kolmasti ja jokaisella oli erilainen tapa suhtautua koiraan. Yksi saattoi vähän potkaistakin, vaikkakin vahingossa, toinen ylenkatsoi ja kolmannelle Peni oli ilmaa. Miten on muiden perherutiinien laita? Onko niitä? Käydäänkö koiran kanssa edes kunnon lenkeillä? Onko sitä sosiaalistettu ja niin edelleen. Ei ole välttämättä aina ihan helppo osata kertoa sitä koiran historiaa, kun ei olla oikein kosketuksissa itseenkään... Penin piti tulla lenkkikaveriksi ja olla turvana ja lasten leikeissä mukana opettamassa teletapeille vastuuta ja nyt se pissaa sisään eikä anna leikata kynsiä vaan puree ranteeseen. Miten tässä näin kävi?

Ongelmat ovat usein monisyisiä ja ratkaisujen odotetaan olevan yksinkertaisia. 
Todella harva koiranomistaja jaksaa paneutua koiransa psyykeen ja/tai löytää siitä yhtymäkohtia menneisiin tai nykyisiin tapahtumiin. Valitettavasti koiranlukutaitoakaan ei usein osata, ei hallita. Koiraa inhimillistetään, paapotaan, lässytetään ja sen usein idioottimaista käytöstä selitetään parhain päin.

Voisi ajatella, että nykyään koirien jalostuskin on jossain määrin ääripääjalostusta. Monessa rodussa kolkutellaan jo viimeisen tuomion ovia ja jollei toimenpiteisiin ryhdytä, on rotuja, jotka ovat kuolemassa sukupuuttoon - ja syynä on ihminen. Niin, ja puhumattakaan siitä, että on rotuja, jotka ovat kuolemassa "omaan mahdottomuuteensa", ikävä kyllä. Mutta nämä eivät nyt liity käyttäytymiseen niinkään vaan ulkomuotoon. Kuitenkin kuten ihminen muokkaa ulkomuotoa, ihminen muokkaa myös käytöstä. Mutta sitä ei oikein mielletä niin?

Koira, rotu, käyttötarkoitus, käyttäytyminen - on monen asian summa.
Siksi on mielestäni hassua ja äärimmäisen mutkat suoriksi vedettyä yrittää "ratkaista" vetäminen kuonopannalla, yletön haukkuminen sitruunalla ja remmiräyhä selätyksellä. Tai lihapullalla. Vai oliko se "kuiskaamalla"? Ainiin, ja onhan meillä Amerikan maalla sihauttelijakin, nyt onkin myynnissä ihan sihautuspulloja. Jollei itse kehtaa sihautella. Minä kyllä kehtaan.

Minusta Kunnon Johtajuus ja Lihapullakuiskaus eivät tappele keskenään eikä toinen välttämättä sulje pois toista tai kumoa toista? Kunnon Johtajalla voi olla melkeinpä paremmat lihapullat (niitä saa nykyään aurajuustotäytteelläkin) ja Lihapullakuiskaajalla voi olla oikein tomerat otteet koiriinsa muuten?

Jos siis mietit koiraongelmasi tai ongelmakoirasi kanssa yhteydenottoa koirankouluttajaan tai Sörnäisten Seudun Susikoirakuiskaajiin - niin avoimin mielin. Luultavasti saat yhdestä paikasta yhtä mallia ja koulutusvinkkiä, toisesta toista ja kolmannesta kolmatta.
Tässä tämä onkin.

Mikään koirankoulutusSUUNTA tuskin on yksin oikea tai anna auvoa elämäänne. Luultavasti sen tekee
yhdistelmä, joka sopii juuri Sinun koirallesi. Tämän yhdistelmän löytäminen voi olla muutaman mutkan takana, mutta uskon, että matkallanne, mutkissa kulkiessanne, opitte yhdessä paljon. Ihan vaan kuuntelemalla toinen toisianne hitsaudutte hiljaa yhteen ja padot aukeavat. Taajuus, kumpaakin tyydyttävä toimintataajuus löytyy.

Haluaisin, että jokainen lukee keskustelupalstoja avoimin mielin, eikä hiljaa paheksu tai omi karrikoituja esimerkkejä; "selätystä", kuonokopan käyttäjää, lihapullakuiskaajaa. Hyvän johtajuuden vastakohta ei ole Lihapullakuiskaaja. Ne voivat kuulua ihan hyvin samaan lauseeseen. Ja persoonaan. Kummankaan ei pitäisi väheksyä toista tai irvailla toiselle?

Mitään tuloksia, missään, ei koskaan tule heti. Mitään taitoa ei opita viikossa.
Ei töissä, ei parisuhteessa, ei kakun koristelussa. Miksi koiran kanssa pitäisi? Ei ole oikotietä onneen, on vain yhdessä testattuja toimintamalleja, joista yksi tai kolme tai niiden yhdistelmä, sopii. Soisin, ettei yksikään koiranomistaja kumartaisi vain yhtä koulutusmetodia pyllistäen toiselle. Soisin, että johtajuuden korostamisessa olisi tilaa myös lässytykselle ja kukkahattutätienkin kasvatussuunta saisi kannatusta. Monella kukkahattutädillä nimittäin on tarkemman tarkastelun jälkeen aika vinhoja, vinkeitä ja monipuolisia, rohkeita persoonallisuuksia!

Lopuksi.
Muista, että koira on koira. Sillä on tietyt vietit ja vaistot, tietty perimä ja se imi kahdeksan ensimmäisen elinviikkonsa aikana hurjasti dataa kovalevylleen. On lopulta sinun tehtäväsi testata ja nähdä, onko esiasennettu Vista sittenkään paras yhteiseloanne ajatellen, pitääkö sinun päivittää ensin Windows 8 vai menettekö yhdessä suoraan kympin pariin. Hienoa, jos osaat itse, mutta ei ole häpeä pyytää apua ja vinkkejä osaavammilta. Kun etsit koulutusapua, ota selvää kouluttajien "käyttöjärjestelmistä" ja etsi sellainen, josta sinulla on esitietoa tai jonka ajattelet sopivan parhaiten koirallesi ja sinulle.
Ainiin, meillä muuten toimii ihan hyvin kana-Frolicin puolikas. Mutta se mikä toimii meillä, ei välttämättä toimi teillä. Ja heitä se ääripääajattelu roskikseen. Mustan ja valkoisen välissä on taas TÄSSÄKIN miljoona harmaan sävyä.


Ei kommentteja: