Lollit sikseen. Olen tepastanut lenkillä ohi valtaisan, tyhjän, teollisuuskiinteistön muutamaan otteeseen. Maanantaiaamun ratoksi ajattelin "ohimennen" selvittää, kuka tuon kiinteistön omistaa ja mahtaisiko sinne olla mitään saumaa päästä koirien ryskäämään. Siellä olisi nimittäin ideaalit tilat niin näyttelyille kuin koulutuksillekin. Ja ainahan voi kysyä.
Olin nähnyt talossa Martelan logoja, siispä kilautus Martelaan, asia varmaan selviää tuossa tuokiossa. Kuinka väärässä olinkaan.
- Minä olen ollut täällä 30 vuotta töissä, ei se meidän talo ole, emme me... ei me.... ehkä siellä on joskus jotain... ei se kyllä...
Olin jo heti ensimmäisen puhelun aikana haavi auki? Ei se meidän talo ole? Niin, talohan voi olla vaikka Hjallis Harkimon rakennuttama ja omistama, mutta äkkiseltään luulisi, jos Martela siellä on joskus ollut, niin tietoa talosta löytyisi.
Sain yhteystiedot Martelan kiinteistöistä vastaavalle, jota ei päivän aikana saanut missään vaiheessa kiinni. Eikä hän vastannut myöskään soittopyyntöön.
Pirautus Helsingin kaupungin ystävälliseen palvelunumeroon.
- Tarvitaan tarkka osoite - ainakin - ja asiaa voi kysellä tästä, tästä ja tästä numerosta.
Voi veikkonen, sain niitä monta. Siis numeroa.
Kukaan ei vain oikein vastannut mistään, oli numeroa, joka kyllä soi ns. normaalisti, mutta sitten kuului KLONK. Sitten oli numeroa, jossa vaadittiin jotain kiinteistönumeroa;
- Ei me täällä millään osoitteella etsitä
Tuota, mitenköhän minä selvitän kiinteistönumeron?
- Menkää kansalaisen karttapalvelu-sivustolle ja sieltä sitten hakekaa.
Minua alkoi naurattaa. Ette te voisi auttaa löytämään sitä?
- Emme me täällä... en minä... me emme millään osoitteella etsi. Pitää olla kiinteistönumero.
Puhelun aikana istuin koneella ja menin tuolle sivustolle sadatellen. Ja kuten arvelinkin, sivu näytti joltain hepreankieliseltä mystiikkasivulta - mutta päätin yrittää. Koska luulin jälleen olevani piilokamerassa ja rouva ähisi luurissa mantraansa; Emme me, me ei täällä, minä en - naputin kiireessä osoitteen väärin. (Martelan Outlet on sijainnut osoitteessa Henrik Forsiuksentie 39 ei 38) mutta rouva vain painosti menemään: Me emme täällä - minä en.
Sivusto avasi sitten Tapulikaupungintie 6:lla (vastapäätä sijaitsevan Sjömanin varikon osoite) leppäkerttua muistuttavan kuvan. Äärimmäisen sekava kuva, jossa oli miljoonia mustia pisteitä siellä täällä, junarata ja mitään muuta tunnistettavaa ei. Ei esimerkiksi teiden nimiä ollenkaan.
Tilanne oli aika absurdi. Rouva, joka työskentelee kaupungin karttapalveluissa hokee hokemistaan, että minä en ja me emme täällä ja klikkaa sitä isommaksi (mustat pisteet vain suurenivat) ja meikäläinen yrittää saada kiristämällä, anomalla, huumorin avulla jne. APUA mutta puhelu on tuomittu lopetettavaksi tuloksettomana.
Että semmoinen Helsingin kaupungin PALVELUnumero.
Illan aikana sähköpostiini ilmestyi kuitenkin Martelan asiakaspalvelusta meili, jossa epäiltiin talon kuuluvan Spondalle.
Vielä ehdin soittaa sinne!
Spondalla oltiin erittäin ystävällisiä ja avuliaita ja luvattiin selvittää asiaa. Asiakaspalvelu lupasi soittaa tänään - josko talosta selviäisi pian lisää!
Semmoinen taloepisodi. Ihan vaan soitan ja kysäisen...
Valitettavasti en saanut kuvaa talon julkisivusta (nämä ovat kaikki talon takaa...) kun Canon kieltäytyi pakkaseen vedoten enää toimimasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti