Kilometrit ovat olleet laskettuna kirjanpidossani jo aikapäiviä sitten, tarkemmin sanoen 3 viikkoa, mutta kun tässä saa juosta yhtenään HYKSissä ja Baliakin on pitänyt uittaa ja tarkistuttaa ynnä tehdä kehäsihteerihommia - niin avot, kirjoitushommat seisoo.
Vuonna 2014 marssimme 1816,3 kilometriä,
joka on 13,3 kilometriä enemmän kuin 2013. Ja 101 kilometriä vähemmän kuin huippuvuotenamme, 2012, jolloin tepastimme 1917,3 kilometriä. Kenkiä kyllä viimevuonna kului huolella, sillä ostin Hobbarista peräti kaksi paria näitä:
älyttömän hyvät kenkulit, todella kevyet, mukavat kävellä - mutta pohja oli tuollaista höttöä ja keräsi oikein keräämällä kiviä pohjan "väleihin" ja tuloksena oli puolen vuoden jälkeen reikä/reikiä pohjassa.
Kävelimme 2014 yli 100 km joka kuukausi; yllättäen loppuvuodesta reilummin: lokakuussa 187,3, marraskuussa 180,9 ja joulukuussa 182,2 km.
Märistä keleistä johtuen hankin Tarjoustalosta nämä:
jykevät, erittäin hyvät kävellä, erinomaiset "väistökengät"; eli näillä tuli seistyä lumisohjossa "metsän puolella" useita kertoja eri koirakoita väistellen. Ja hyvin piti. Vettä siis. Ja pystyssäkin. Kunnes kahden-kolmen viikon käytön (!) jälkeen toisen jalkineen pohjaan tuli murtuma (!!) ja vettä tuli sisään kuin avonaisesta keulavisiiristä ikään. Palautus Tarjoustaloon toi tässä tapauksessa hieman pahan mielen, kun myymäläpäällikön mielestä vaihto 5 euroa kalliimpiin jalkineisiin maksettiin omasta pussista. TT voisi vähän panostaa laatuunkin... tai sitten 3 viikkoa kestävien kenkien oikeampi hinta olisi ehkä euron luokkaa pari??
Näillä mennään nyt. Lumisohjossa ja pakkasessa. Muita "huipputepastus"kuukausia olivat maaliskuu 159,1 km, huhtikuu 153,3 ja heinäkuu 161,1. 1816,3 totaalikilometriä ei ole huono, mutta kyllä se viimevuotisilla suklaansyönneillä jää alakanttiin.
Tämä vuosi on alkanut löydöillä XYLITOL-hyllystä; nassutellen näitä:
Kenzola rekommenderas. Noi Cubet varsinkin on herkullisia Emme-"nameja"! Siellä on nyt juonenkäänteet olleet sellaisia, että muuten menisi kynsinauhoja ellei olisi jotain pientä nassutettavaa TV-pöydällä.
Sitten näiden kenkulikuvien myötä: ovat yhä kenkähyllyssä ja erinomaisessa kunnossa:
ostoajankohta kesä-heinäkuu 2014. Ostopaikka Lidl.
Pahoitteluni silmäpostaukseni aiheuttamasta järkytyksestä ja mielipahasta lukijoille. Tila ON ikävä, mutta ei se nyt mikään dramaattinen ole. Itseäni rassaa eniten laukata HYKSissä alvariinsa, mutta toki minä siellä laukkaan kun kerran hoitoa saan. Vaikka se hoito nyt ajoittain hieman kivuliasta onkin.
Näköni on aivan normaali - paitsi miinusta on kyllä silmiin tullut muutamassa vuodessa abaut yhden pykälän verran lisää - uusia pokia täytyy nyt ostaa vähintään kahdet; ns. normilasit + syväterävyyslasit koneelle. Specsavers - HELP!!
Muutamat ovat kyselleet, miten verkkokalvorepeämä ilmoittaa itsestään?
Silmässä alkaa välähdellä. Minun tapauksessani välähtely oli ensin salamointia, sitten se oli kuin formulalipun liehutusta ja lopuksi sellaista "matomaista kierintää" näkökentässä. Tässä tapauksessa aivan silmän reunalla; kun käänsin katsetta oikeaan niin FLÄSH - välähti. Tällaista välähtelyä voi katsoa parisen viikkoa, kuten minäkin tein, soitin HYKSiin ja antoivat sieltä sitten ajan tulla vastaanotolle. Jos siis välähtely kestää, on hakeuduttava silmälääkäriin. Välähtely johtuu juurikin verkkokalvon repeämästä. Jollei lääkäriin mene ajoissa, verkkokalvo voi irtautua. Sitten ei selviä enää laseroinnilla.
Nämäkin kenkulit kuuluvat Kenzolan vuonna 2014 ostamaan lenkkivalikoimaan, kevyet, mukavat tepastaa, mutta ei minnekään mutalenkeille:
ja sopivat väriltään uutismuruun kaksi: olimme Balin kanssa 13.1. Mevetissä joukkosydänultrassa ja puhtaat paperit Balille!!
Mukava visiitti kaikenkaikkiaan. Sen EHKÄ kruunasi Matin tapaaminen! Mikä sielukas, hienoeleinen, sivistynyt, suloinen whippetinpoika se olikaan. Lumouduin aivan täysin. Matissa oli paljon samaa kuin ensimmäisessä whippetissäni Jakke Jäyhässä. Jaki oli samanlainen hiljaa äänekäs ja sivistyneesti läsnä joka paikassa. Hillitty ja hienoeleinen - aivan kuin Matti. Matti mahtaa olla koira, joka lumoaa aina ja kaikki. Kaikkea hyvää jatkossakin Matin laumaan ja itse Matille iloa sinne häntään vain!
Sitten ei ole enää jäljellä kuin tämä kuva:
nämä pojat ne pitää Kenzolan emännän liikkeessä. En voisi olla taaskaan kiitollisempi ja ikionnellisempi lapsistani. Edessä pitkäkuono-Viri, takarivissä vasemmalta Bali, Hupi, Luxi ja Huima. Kiitos pojat!
Siispä käppäilemisiin - onkin jo korkea aika lähteä aamulenkille. Siellä sataa loskaa vaakaan ja vinoon - täytynee kaivaa saapikkaat esiin, tämä ei ole nyt lenkkarikeli!
Vielä kerran Hyvää Uutta Vuotta kaikille blogiani seuraaville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti