Laseria tuli nyt kolmannen kerran. Silmässä oli 2 uutta reikää. Tai no, oliko ne nyt sitten lasiaisessa tai verkkokalvossa, mutta kuitenkin. Kovin ovat erilaisia kaikki lääkärit ja heidän laserointitapansa...
Ensimmäisellä käynnillä minua hoiti erikoistumassa oleva lääkäri - joka halusi näyttää silmääni kahdelle muullekin, toiselle lääkärille ja vielä kirurgillekin. Taisin olla aika mielenkiintoinen tapaus. Ensimmäinen lääkäri oli epävarma siitä, että meneekö reikä laseroiden vai tarvitaanko leikkausta. Laserointi oli ensimmäisellä kerralla sellaista välähdys - tauko - välähdys - tauko, eikä se oikeastaan tuntunut miltään. Jonkun kokeneen lääkärin tulisi kuitenkin kertoa tälle ensimmäiselle, että kun iso, lasinen linssi laitetaan silmään kiinni (vaikka siinä onkin puudutustippoja) niin silmässä on sille ominainen refleksi; kun jotain tungetaan lähelle näkökenttää, silmä menee kiinni. Lääkäri käskytti ja käskytti, että "nyt pidät silmän reippaasti auki, etkä laita sitä kiinni kun linssi tulee" - linssin silmään saamisen kanssa luonnollisesti kesti ja kesti, enkä minäkään muistanut (saati lääkäri siitä maininnut) että jos katsoo ylös, linssin saa heti paikalleen!
"Kello 11 alueella todettavissa lattice-alue, jonka reunalla todetaan kaksiosainen läppämäisesti revennyt verkkokalvo".
Toisella käynnillä ulkomaalainen lääkäri oli sangen tehokas. "Mitä kulu" ja sitten "Tule laser. Toivotavasti ei tarvitse ena laser". Tällä kertaa laser tuli tykityksenomaisesti, välähdysvälähdysvälähdys - eikä taukoja juuri ollut. Hoitaja piti päästäni kiinni, että se pysyy paikallaan, silmä valui aivan norona ja tunne oli erittäin epämiellyttävä. Vähän kuin sinulla olisi haava kädessä, jota sorkittaisi.
Tippoja on kaikilla kolmella kerralla tullut roimanpuoleisesti. Jostain syystä ruskea silmä (?) ei niin laajene helposti ja laajennustippaa on laitettu aina kahdesti. Eilinen, kolmas lääkäri, kuitenkin innostui puudutustippojen kanssa ja loiskautti niitä silmään siihen malliin, että lähdettäessä polilta olin kirjaimellisesti puolisokea. Eilinen käynti oli muutenkin taas melko traumaattinen, koska silmästä tosiaan löydettiin UUTTA laseroitavaa. Vanha repeämä alkoi olla ok, mutta uudet repeämät veivät minut kolmatta kertaa TYKITYSlaseriin. Jossain vaiheessa aloin laskea valoja, lopetin 70:n kohdalla. Ensimmäisessä potilaskertomuksessa muuten lukee, että "200 mikronia, 120 milliwattia, 0,2 sekuntia, 130 laukausta kahdessa rivissä verkkokalvorepeämän ympärille".
Tämä kolmas tykitys oli tunteena jo lähellä hampaan juurihoitoa.
Eilisellä käynnillä sain lisäksi kuulla, että "suurimmalla osalla yksi laserointi riittää. Sitten on teikäläisiä...".
Neljättä kertaa HYKSiin 30.1. Koitahan nyt silmä asettua, toivoo Anita.
1 kommentti:
Pikaista paranemista! Itselläni kokemus verkkokalvon repeämästä, tuli ihan koiran kiskaistessa lenkillä äkillisesti.
Samaistuin heti tekstiisi.. muistellessani sitä aikaa kun lääkäri vähän jo alkaa tuohtua ja toistaa "pidä nyt se silmä auki" kokoaika, samalla sormillaan sörkkien luomiani auki ja kerran kyntensä viiltäessä luomeani. Ja nuhan valuessa nenästäni toimenpiteen epämukavuuden vuoksi.. Ei vaan ole helppoa sitä laseria tuijottaa. Kuinka moni pystyy katsomaan suoraan aurinkoon.
Lähetä kommentti