Mielipiteet elävät, tilanteet muuttuvat - ja ajatukset niiden myötä.
Myönnän suoraan, että tarvittiin useita takkikokeiluja, aina vuodelta 1990 (!) - yksittäisiä takkeja on tullut ostetuksi tuosta vuodesta alkaen. Ja onhan lenkkeilymme muuttunut sekin. Runsastunut. Säässä kuin säässä.
Ihan ensimmäinen takki ostettiin Jakille; takki on muuten yhä käytössä. Hieman moderoituna, tosin. Jossain vaiheessa löytyi joltain näyttelypaikalta takin tekijä, joka teki Jamolle takin. Istuiko se koskaan koiralle? No ei tainnut.
Joitain harjoittelutakkeja muutti näiden kahden ensimmäisen jälkeen laumaamme, mutta "aina niissä oli joku vika". Yleensä ne eivät istuneet, tai ne olivat synkän yksivärisiä (!).
Muistan erään illan, vuosia sitten, kun vieraanamme oli vanhoja whippetharrastajia. Takit tulivat puheeksi ja laumani takkeja haluttiin näytille. Taisi siinä takin katsojat yskiä ällistyneenä vartin verran, sen verran huono setti oli tarjota näytille. Kuvattiinko sitä peräti sanalla "onneton".
Laumassani ei ennen Luxia ollut "selviä palelijoita".
Luxihan tärisee + 6 asteessa jo niin, että hampaat kalisevat. Metsolassa asuessa juoksutin koirani lähimetsässä pakkasilla tyyliin ulos, vartin jiihaa ja sisään. Eihän siinä kukaan ehtinyt palellakaan. Lenkilläkin mentiin eikä meinattu. Ei tullut ihmisiä juuri vastaan = en jäänyt suustani kiinni, eikä koirieni tarvinnut värjötellä kauppojen edessä.
Sitten jokin muuttui.
Takkeja alkoivat surruuttaa muotitietoiset ja osaavat whippetharrastajat.
He olivat tehneet omille koirilleen "koekappaleita" ja kaavat alkoivat olla whippetin näköisiä. Takit eivät vain näyttäneet hyviltä, ne myös toimivat ja istuivat! Samalla lenkit pitenivät, ihmisiä alkoi tulla lenkillä vastaan, aloin jäädä suustani kiinni yhä useammin ja suoraan sanoen kysymykset: "Katso Repe, kun toi tärisee. Eikö sillä ole kylmä näin viimaisalla ilmalla" - alkoivat ärsyttää. Tai käydä luonnolle. Kuinka vain. Lisäksi lenkillä tuli usein poikettua kaupassa ja takituksen myötä sääli koiriani kohtaan väheni huomattavasti. Itseasiassa se meni nolliin.
Vihdoin Luxin, Anna Mikkosen ja Anna Reposen myötä aloin oivaltaa kaiken edellä kuvaamani jälkeen, että takitushan on hyvä asia. Monelta kantilta.
Whippetit ovat melkoisen lihaksikkaita, kuivia ja vähäturkkisia. Rasvakerroksellakaan ei pääse kehumaan. Viimaisalla syyssäällä kulkiessa, sateessa, talvipakkasella - ja kisapaikalla - takituksesta on valtavasti hyötyä ja iloa koiralle. Kun seistään paikallaan ja/tai ulkoillaan viimassa, säästyy tosiaan ensinnäkin sääliviltä katseilta ja toisekseen koiran lihaksisto ja kroppa pysyy lämpimänä. Lähdepä itse 0-kelissä juoksemaan lumeen viittäkymppiä.
Tänä päivänä löytyy jo valtava kirjo järkevää, muodikasta ja erinomaisesti kaavoitettua vaatetusta. Mielipiteeni "turhasta pukemisesta" on muuttunut ennaltaehkäiseväksi ja "järkeväksi pukemiseksi".
Vaikka whippet onkin kotoisin koleahkosta Iso-Britanniasta ja sitä yhä tituleerataan köyhänmiehen vinttikoiraksi ja suuri määrä whippetejä eittämättä tepastaa sateessa ja viimassa ilman takkia saarivaltiossa isännän kanssa tuopille ja takaisin, niin kyllä takit ovat meidän laumassa paikkansa löytäneet. En voi kylliksi kehua Annaa & Annaa, jotka taiten takkeja ompelevat. Kuosit ovat iloisia ja materiaalit koiran lämpimänä pitäviä puhumattakaan siitä, kuinka ne piristävät ulkoiluttajaa ja ohikulkijoita!
Vastustan koirien turhaa pukemista toki edelleen.
En ihan ymmärrä koirien tyllihameita, halloween-naamioita, aurinkolaseja ja sateenvarjorattaita - mutta em. asiat ovat ihan oma lukunsa. Jos nyt haluaa tepastaa koiransa kanssa vuodenajasta toiseen sillä huivia, päähinettä ja Harley Davidson - uikkaria pitäen, niin siitä vaan. Onneksi whippetin vaatetus on JÄRKEVÄMPÄÄ. Ja perustuu koiran lämpimänä pitämiseen eikä hömpötykseen.
Ensinmainittu Anna on erikoistunut fleecetakkeihin, joita saa mitä mielikuvituksellisimmissa kuoseissa ja väriyhdistelmissä. Kun hoksasin tämän, oli kaikille koirilleni hankittava fleecetakki. Osalle jopa kaksi. Anna myös sittemmin moderoi takit vielä hieman istuvammiksi kiinnityksen osalta ja liitti toiveestani jokaiseen omanvärisen kauluksen. Fleece pitää koiran lämpimänä erinomaisesti ja jos kaupassa sattuu olemaan hieman jonoa, ei haittaa, sillä kukaan ei kaupasta ulostautuessasi ole säälimässä koiriasi. Päinvastoin. "Oletko sinä ommellut nämä takit? Saanko ottaa kuvan? Mistä näitä saa" - ovat kaikki lähestulkoon jokapäiväisiä lenkkikommentteja.
Fleeceen pukeudumme n. + 5 asteesta alkaen JA silloin kun tuulee, hieman ripsii tai on muuten viimaisaa.
Toiseksi mainittu Anna on erikoistunut sateen pitäviin takkeihin, joihin on myös mahdollista saada erikoissomisteita, kuten tässä Virin takissa:
Mimi Chill's takit ovat istuvuudeltaan huippuluokkaa ja ne pysyvät päällä kovassakin vauhdissa. MC-takit puetaan sateeseen ja koirapuistoiluihin tai talviseen lumessa juoksuun. Näissä takeissa (kuten Mikkosenkin) on myös mahakappale sekä mahdollisuus erilaisiin kiinnityksiin. Vihdoin oivalsin ja ymmärsin, että ristivyö on ihan paras! (kuvassa ristivyö-kiinnitys)
Heli Poikosen Nuttunurkka on uusin takkitehdas. Toivottavasti hän on heittänyt jo kaiken mustan kankaan pois ja jatkaa valitsemallaan värikkäällä tiellä. Takit ovat myös erinomaisesti istuvia ja nykyiseltä kiinnitystavaltaan erinomaisia.
Uusin muotivillitys, eikä ollenkaan huono sellainen, on ns. vartalonmyötäinen uikkarityyppinen kevytverme, jollaiset aion hankkia seuraavaksi.
On tietysti tosiasia, että mitä aikaisemmin alat syksyllä koiriasi vaatettaa tai jos vaatetat niitä aina "varmuuden vuoksi", kylmänsietokyky laskee. Seuraamalla koiraasi - ja lämpömittaria, sekä katsomalla ikkunasta ulos, näet kyllä koska on syytä alkaa pukea koiraasi. Välillä olen tehnyt niinkin, että puen esimerkiksi vain Luxin ja Hupin -jotka laumastani ovat eniten kylmänarkoja ja sitten saan kävellyksi peräti 300 metriä ja on ensimmäinen ohikulkija kysymässä: "Miksei muilla ole takkeja"...
Ehkä vain kyllästyin vastaamaan: "Muut ovat nudisteja" ja samalla puen sitten kaikki. Äkkiäkös sitä ajattelee, että "Laitetaan nyt Virillekin, se on jo 10-vuotias" ja sitten tulee lopulta pukeneeksi kaikki. Helpommalla pääsee, sittenkin. Ei vain suhteessa ohikulkijoihin, mutta myös sen suhteen, ettei tarvitse välittää siitä, onko länkättänyt ohikulkijan kanssa jo vartin. Tai poikkeanko kaupassa, kehtaanko jättää koirat hetkeksi kaupan eteen?
En laittanut tähän mitään linkkejä takkikauppoihin, sillä käsitykseni mukaan nämä meidän kerhon omat ompelijat ovat täystyöllistettyjä ja tekevät kukin takkeja silloin tällöin, välillä ompelutaukoja pitäen.
Valmistakeista - Hurtat sunmuut - minulla ei juuri ole kokemusta. Sellainen saattaapi sopia jollekin koiralle kuin nenä päähän ja toiselle ei sitten sinne päinkään. Kaikki omat takkini ovat mittojen mukaan tehtyjä. Kovin ovat omanmuotoisiaan myös jokainen koirani. Vaikea äkkiseltään ajatella, että "koko M1" menisi lupauksen mukaan "pienikokoiselle whippetille max 15 kg" yhtä lailla nenä päähän kuten nämä mittojen mukaan tehdyt?
Tässä vielä yksi linkki Kenzolavermeisiin: KLIK. Kaikkia takkeja en ole tainnut kuvatakaan. Joukossa on muuten yksi Anne Saastamoisenkin verme, myös häneltä saa näpsäkkää - ja edullista - talvivaatetusta koiralleen.
Pitäkäähän itsenne ja koiranne lämpiminä - pian on joulukuu! Kun kevät taas saapuu, aurinko alkaa paistaa ja plusasteet nousevat lähemmäs kymmentä on aika pestä takit ja sijoittaa ne siisteihin pinoihin esimerkiksi tällaiseen Ikea-kaappiin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti