Kuten nyt vaikka kivi anturassa -case. Muistattehan? Ai ette. No ei se mitään. Olen tätä kiviasiaa pohtinut pohtimasta päästyä ja jos nyt kuitenkin laitat tuohon viereiseen kenttään hakusanaksi "kivi (anturassa)", niin eiköhän sieltä aika monta hittiä löydy.
Rodullamme tämä hiekkaa anturaan imevä erikoisominaisuus on yhdessä greyhoundin kanssa. Anturan rakenne, sen muoto ja osumatarkkuus kontra kivi on lyömätön.
Omassa laumassani olen kaivanut kiviä anturoista kuudelta. Olen etsinyt selitystä ilmanalasta, (pitkistä) asvalttikävelyistä, kivilaaduista (olen soittanut mm. kaupungin "hiekkayksikköön"), perimästä, anturalaadusta jne. Voidaanko anturalaadusta enää kuitenkaan puhua, kun jopa kuusi omistamaani koiraa on kiviä anturaansa imuroinut?
Ell Jan Räihä on ollut yhteydenottojeni kohde kahdesti. Olen ollut yhteydessä yliopistolliseen eläinsairaalaan asti toivoen, että joku nykyinen tai tuleva ell asiaa alkaisi tutkia lääketieteellisestä näkökulmasta.
Nyt oli -ja on- teippitutkimuksen vuoro. Lähtiessäni vähän pidemmälle asvalttilenkille (~ 5-6 km, tai enemmän) teippaan nykyisin varuiksi Hulan etutassut. Kun Hakunilan apteekissa ei sangen hyvin anturaan ja karvaan ottavaa Hypafixia ollut (ent. Fixomull), tarttui matkaan Mölnlycken kilpaileva tuote, Mefix. Teippi oli kuitenkin tällä kertaa (?) erityisen liimatonta, eikä se ottanut edes itseensä kiinni.
Pyörittelin teippipakettia aikani, mutta minkäs sitä ihminen luonteelleen voi, ja reklamaatiosoittohan siitä syntyi. Puhelinkeskustelun myötä ja edetessä minua kehoitettiin lähettämään teippi tutkittavaksi ja toimittamaan yhteystiedot mukaan eteenpäin toimitettaviksi. Tämä taasen poiki uuden yhteydenoton ja torstaina 3.5. Mölnlycke healthcaren haavanhoitotuotteiden tuotespesialisti Anu Hakanen saapui Kenzolaan teippiarsenaalin kanssa.
Anu Hakanen esitteli mahtavan tuotekirjon erilaisia teippejä ja haavanhoitotuotteita, joita en ole voinut kuvitellakaan olevan olemassa. Kuten hopeaa sisältäviä (!!) haavatyynyjä.
Koiran hoidossa -reikien ja vammojen teippauksessa- käytetään samoja tuotteita kuin ihmistenkin hoidossa. Tosin meistä jokainen tietää, että yleensä eläinlääkäriasemalta saatava tassuside on järeä coban-viritys, jollainen jalassa harva koira kävelee ns. normaalisti. Lähinnä kävely on säälittävää hyppelyä ja tassusiteen uudelleen tekeminen kotioloissa on usein työlästä ja vaikeaa; ei siitä koskaan saa samanlaista hienoa ja tiivistä -saati toimivaa.
Mitä tulee whippeteillä sangen yleisiin ja "tavanomaisiin" kylkihaavoihin (purema, oksan tekemä reikä jne), niin niidenkin teippaus on oma taiteenlajinsa. Siteet repsottavat ja rispaantuvat, kun yksi kulma aukeaa, aukeaa toinenkin.
Mölnlycken tuotearsenaalissa oli kuitenkin useita tuotteita, joista eivät edes useat eläinlääkärit tiedä.
Anu oli ollut esittelemässä haavanhoitotuotteita hiljattain YESsissä ja eläinlääkärit ja hoitajat olivat ihmetyksestä ymmyrkäisinä. Useat ihmisillä käytettävät tuotteet sopivat kuitenkin loistavasti myös koirille ja ovat esimerkiksi kestävyydeltään ja monilta muiltakin ominaisuuksiltaan koirilla sangen toimivia. Mölnlycken tuoterepertuaariin kuuluu useita erilaisia silikonipohjaisia tuotteita, sekä esim. hoitavia haavan päälle laitettavia haavatyynyjä, joissa itsessään on haavaa hoitava ja sitä parannuttava ominaisuus. Joitain tuotteita pystyy ja voi pitää haavan päällä jopa 14 vuorokautta ilman, että sidettä tarvitsee vaihtaa.
Kenzolassa perehdytään paremmin haavanhoitotuotteisiin sekä erilaisiin teippeihin, joita Mölnlyckellä on tarjota. Mefix -teippi tulee uudelleen käyttöön ja "harjoitteluun", sillä rulla Hypafixiä maksaa 15 euroa, kun vastaava Mölnlycken tuote maksaa 6 euroa. Näinköhän jatkossa esim. kylkihaavojen hoito helpottuu -ja tehostuu? Perästä kuuluu.
Kiitokset siis Anu Hakaselle ja Mölnlyckelle kaikesta saadusta tiedosta ja kokeiluun saaduista tuotteista!
Eilen perjantaina piipahdimme kahdessa sydänkuuntelussa. Se se oli performanssi, sillä pelkälle kuuntelullekin ovat ell-asemat asettaneet sangen korkeita hintoja. Soitin muutamia ell-asemia läpi ja korkein hinta olisi ollut Järvetissä, 100 euroa. Kun ihmettelin suureen ääneen korkeaa hintaa, sain kuulla Järvetin muuttaneen uusiin, isompiin ja ehompiin tiloihin, sekä sen, että "vuokra on noussut".
Mistä löytyisi ell tai ell-asema, joka hinnoittelisi "helpot toimenpiteet" helppoina toimenpiteinä, niiden "todellisen vaativuuden" ja aikaavievyyden mukaan?
Jos asiakas itse täyttää lomakkeet, eläinlääkärille "jää" pelkkä kuuntelu, johon aikaa mennee koiraa kohti 3 minuuttia. Yhteensä 6 minuuttia stetoskooppien käsittelyä ja kaksi nimikirjoitusta ja leimaa, 100 euroa? Minusta se on paljon. Tai siis liikaa.
Muut lähitienoon ell-asemat pyysivät yksi 88 euroa, yksi 90 euroa ja lopulta ajelimme Tuusvetiin, jossa hinta oli 66 euroa. Kohtuullista.
Kuuntelutettavina olivat Hupi ja Huima ja molemmille puhtaat kuuntelut. Ennen kuin älähdät, että "kuuntelu ei kerro mitään", niin kyllähän se nyt aina jotain kertoo kuitenkin. Hupi on kaksi vuotta sitten ultrattu sydämen osalta ja terveeksi todettu. Huima toki ultrataan myöhemmin, kunhan ikää tulee hieman lisää.
Tänään työpäivän päätteeksi minulla oli ilo piipahtaa suomalaisen allrounder -tuomarin Rainer Vuorisen kotona. Tämä oli sykähdyttävä ja hieno vierailu, suuri kiitos siitä Rainerille, joka suostui kiireiden keskellä ottamaan minut vastaan. Puolitoistatuntinen vierähti kuin siivillä ja sain ilokseni kuulla sen, mitä toivoinkin, minulla on koirasilmää! Tästä on hyvä jatkaa.
Sain nähdäkseni erilaisia koirakuvia, ja minun piti kuvata koirat, se, mitä näen. Olin iloinen saadessani palautetta, että näin mittasuhteet oikein ja osasin kertoa minulle täysin tuntemattomista roduista niiden virheitä ja vastaavasti hyviä ominaisuuksia.
Kiitän tässä yhteydessä myös minua jo paljon auttanutta ulkomuototuomari Raisa Savanderia, jolta sain viikolla postitse erittäin mielenkiintoisen luentovihkosen luennolta, jonka Raisa on pitänyt lokakuussa 2000 whippetihmisille.
Jatkossa Rainer toivoi, että jatkaisin anatomian pänttäämistä; etuosan selittäminen meni minulta paremmin ja "helpommin" kuin takaosan lanteineen, lantioineen ja istuinluineen. Tässä sen näkee; ei pidä keskittyä pelkkään etuosaan, vaan takaosa on ihan yhtä tärkeä. Tasapainoinen koira ei ole vain tasapainoinen etuosa, vaan se tarvitsee tasapainoiseen olemukseen ja tyyppiinsä tietenkin myös tasapainoisen takaosan.
Tarkoituksena olisi istuksia kesän kuluessa kehien laidalla kuvan Hulan lailla tutkailemassa ja opiskelemassa koiria, rotuja, tyyppejä, liikkeitä jne.
Matka on alkanut. Tai; matkalla ollaan. :)
1 kommentti:
Täysipainoinen elämä! Onnea jatkoon, toivoo Cilla
Lähetä kommentti