Tietolaari - miten luottaa ja hankkia luottamus?

Niin kauan kuin muistan tämä kysymys on noussut ylitse muiden. Vihdoin sain aikaiseksi tarttua minulle tarjottuun haasteesen; voisitko kirjoittaa tästä! 
Mietin, omaanko tarpeeksi kokemusta ja KYKYÄ vastata, osaanko selittää ja kertoa.
Päätin yrittää.

Yksi koiranomistamisen eittämättä kulmakivistä ja PERUSTA on rakentaa luottamuksellinen suhde koiraan. Kaikki rakentuu ja kulminoituu molemminpuoliseen luottamukseen ja SUHDE koiran kanssa alkaa likipitäen säihkyä, kun luottamus pelaa ja se on molemminpuolinen.

Pentuaika on vain pieni hetki.

Sinä olet koirallesi äärimmäisen tärkeä. Yksinkertaista?
Kun pieni pentu muuttaa kotiisi, hellittäväksesi ja "armoillesi", paijattavaksi ja kaiken keskipisteeksi on hyvä tiedostaa, että pentuaika on vain pieni hetki. Sinun tulisi kyetä alusta asti olemaan järkevä, johdonmukainen, säntillinen ja hyvä, vahva johtaja. Pentusi on pian, hyvin pian, aikuinen.

Voit ajatella; "se on pieni marsun kokoinen säälittävä rääpäle, voi vauvaparkaa"; ensimmäinen virhe.
Pienessä koiranpennussa ei ole mitään säälittävää. Aikuiset koirat eivät SYÖ pienempiään, pienet koirat eivät jää oven väliin tai kärsi imuroitaessa.
Jos säälit pentua nyt, kun imuroit ja yliempatiseeraat kun ukkonen jyrähtää, niin kannattaa miettiä, että pieni pentu voi elää 15-vuotiaaksi.
Sääli on se likipitäen pahin, turhin ja -yleisin ongelmien aiheuttaja, suhteen romuttaja ja vinouttaja.
Pennut eivät tarvitse sylitystä ja säälitystä, susiäiti ei sääli pentuaan.

Pentu nukkuu paljon, pissaa, heiluttaa häntää, puree nenästä, on hellyttävä ja sietämättömän ihana; se tahtoo syliin, huomiota ja ÄKKÄÄ HARVINAISEN NOPEASTI, että mamma on "aivan mun lumoissa". Kun vähänkin kiljaisen, vingun ja piipitän, isot ihmiset käyvät kontalleen ja lässyttävät, ottavat syliin, hellittelevät ja säälittelevät...

Kuinka monta luontodokumenttia olet nähnyt? Ylipäätään "kyennyt" katsomaan? Äiti lähtee ruoan keruuseen ja pennut ovat sateen, viiman ja korppikotkien armoilla. Äiti tulee takaisin takkuinen raato suussaan ja pentu kiljuu kitarisat ulkona huomiota ja äiti tönii niitä pois pesästä, HUS POIS, omillenne!

Joskus tuntuu, että me ihmiset inhimillistämme liikaa koiriamme, pidämme niitä kuin pieniä lapsia, kukkia kämmenellä, puhumme lässyttämällä, sylitämme ja leikimme keinoemoa, kun todellisuudessa Niiden Oikea Emo on jo aikaa sitten kyllästynyt niihin.
Äitikoiria saa suurinpiirtein luutia imettämään, tuuppia puppanoiden luokse; pikkuiset vinkuvat olevinaan "paniikissa" ja emä katsoo tasan tarkkaan mieluummin YLEn uutisia, kun lotkauttaa korvaansa tekemisen puutteessa oleville pienokaisilleen...

Nyt tulee pennunostaja.

Vie käärön mennessään itkevältä kasvattajalta (ja tympiintyneeltä emolta, mikä asia jää usein huomiotta...), ottaa töistä viikon loman, hankkii DAP-hauhduttimen, leikkaa palan pentupetiä mukaansa, kantaa pentua sylissä lenkeillä ensimmäiset 3 kuukautta, varoo pimeää, märkää, tuulta, autoilua ensihätään, totuttaa sekunnin kerrallaan auki olevaan ikkunaan, säikähtää kun pentu säikähtää, ei voi nyt tehdä vessaremonttia, koska on pentu talossa, hyppää joka vinkunasta; sillä on hätä, ja jollei ole, hyppää varmuudeksi; sillä voi NYT olla hätä.....
EI NÄIN.

Kasvattaja varmasti itkee. Hetki on raastava luopua isonkin pentueen yhdestäkin kakkapyllystä, mutta pennun ottaja ei ole mikään "pelastaja" ja "nyt vien tämän raasun turvakotiin"; ehei. Jos otat viikon loman alkuun, fine, mutta:

Miten sen alun oikeasti pitäisi mennä?

DAP-hauhdutin, ok. Mutta se on vain backup; ja luultavasti auttaa enemmän sinua, joka murehdit, kuin pentua, joka elää hetkessä ja on enempi JIIHAA, uusi kämppä ja uusia lattialistoja, jei!
HETI pentu yksin koriin, heti pentu autoon, heti pentu lattialle, heti pentu sinne ja tänne, minne sen tulee JATKOSSAKIN sopeutua, ja missä haluat sen jatkossakin viettävän aikaansa ja EROkin pennusta on ihan heti hyvä asia; siis heti roskia viemään, kioskille ilman raasua ja naapuriin kaffeelle, pentu ihan varmasti pärjää vai olitko ajatellut ottavasi sen roskiskäynnillekin mukaan seuraavat 15 vuotta???

Ei siis niin, että "otan sen ensimmäisenä yönä viekkuun ja ensi tiistaista, kun työt taas alkaa, sen on opittava olemaan lattiapedillä".
HETI omalle pedille opetus, eikä viikon päästä. Ensimmäinen askel siihen, että pentusi pitää sinua järkevänä. Ensimmäinen askel siihen, että pentusi alkaa kunnioittaa sinua.

Ei niin, että "en raaski laittaa sitä mun Meganen takapaksiin, vaan kuljetan sitä marsua sylissä ensimmäiset kolme viikkoa". Sitten ollaan ihmeissään, kun puppis nakataan takapaksiin viikolla neljä ja se kiljuu suoraa huutoa.
Ei niin, että "naapurien koirilla on juorujen mukaan kirppuja, ne on rekisteröimättömiä ja vesikauhuisen näköisiä, siksi pidän sylittämällä huolta, ettei pentuni saa vesikauhua".
(Suomessa on todettu viimeksi vesikauhu vuonna 2007 Intiasta tuodussa koirassa. Tämä on ollut yksittäistapaus.)
Tiedoksi; kun päästät puppanan kilometrin sylityksen jälkeen nuuskimaan piennarta; siellä voi elää penikkatautivirus; se elää n. kaksi tuntia virtsassa.
Ole järkevä!

No hö. Minulla on pentu, enkä saa helliä sitä?

Melkeinpä näin se on. Koira saavuttaa likipitäen kokonsa kuuteen kuukauteen mennessä. Sitä ennen se on ollut alati nukkuva marsu (pieni pentu nukkuu paljon, kunnes....), sitten se puree varpaita temmokkaasti, pissii ja kakkii sinne ja tänne, puree taas varpaita, haukkuu, riehuu, melskaa ja älämöi.
Ja kotvan kuluttua se ON aikuiskokoinen ja sitten ollaan foorumilla, sähköpostissa ja yksityisviestillä ihmettelemässä, että kuinka toi mun vauva on syönyt jo kolme talouspaperirullaa, veti joulukinkun sillä aikaa kun kävin suihkussa, söi Nokian kännykän ja Canonin kameran, vaikka se oli juuri saanut kasvissosetta ja lihanpaloja persiljanoksalla?!?!?

Muista ja teroita mieleesi; heti oikeaa opastusta ja ohjausta sensijaan että pentusi saa olla pentu, pentu ja pentu kuukaudesta toiseen; missä vaiheessa olit ajatellut opastaa sen aikuisuuteen?

No miten sitten pennusta järkeväksi aikuiseksi? En mä osaa.

No senkös pentusi vaistoaa sillä sekunnilla. Emäntäni on ihan löysä ja päämäärätön ja nauraa vaan, kun perheen kuudes Nokia on menossa.
Älä missaa sitä tosiasiaa, että pentu oppii HETI. Se imee välittömästi sinusta, ympäristöstä, perheen muista koirista jne. vaikutteita, fiiliksiä ja tunnelmia. Mieti nyt itse, jos pomosi säälittelee sinua töissä maanantaista perjantaihin, etkö herkästi mene mukaan moodiin? Alennu itsekin lapsen tasolle, ala mielistellä ja olla tuntosarvet pystyssä; "millä tuulella pomo käy tänään"?


Päätä siis osata, päätä olla johtaja ihan siitä hetkestä, kun kannat puppiksen kotiin ja tuo pieni pentu asettuu taloksi. Ole ensimmäisestä vartista järkevä, johdonmukainen, ota toki äidillinen rooli, maalaisjärjellä varustettuna. Jos ajattelet, että en mä osaa, se moodi takuulla välittyy koirallesi.

Helpommin sanottu, kuin tehty?

Nojaa. Jos siitä tekee ongelman, ongelmahan siitä sitten tulee. Oppia ikä kaikki, sanotaan, mutta kun maalaisjärjen ottaa käteen, ajattelee mielessään sen tosiasian, että pentu on oikeastaan pentu vain ensimmäiset pari hassua kuukautta ja sitten sen kanssa pitäisi elää ~ 15 vuotta arkista familyelämää; kannattaa miettiä.
Säälitteleekö, ottaako syliin, onko ylivarovainen, tartuttaa menneet traumat ja sattumukset tuleviin koiriinsa, imee kaikki kauhutarinat ja projisoi ne pentuun...

Olipa pitkä intro. Se luottamus?

Se rakentuu juuri sille, että olet järkevä.
Pikkuhiljaa, askel askeleelta huomaat - kuten minä ihan jokaisen koirani kohdalla ja jokaisen koirani jälkeen- että kun annan niiden piipittää, jätän ei-toivotun käytöksen huomiotta, en huuda niiden irtiollessa turhaan, annan niiden olla omia itsejään, en lässytä, päästän heti irti, luotan naapurien koiriin, annan niiden tutustua maan tasalla muihin, tuen niitä joka askeleella ja niiden kasvamisessa, laitan heti auton takapaksiin, vien heti ostarille, näytän ruohonleikkurin, traktorin ja rekka-auton, istun ukkosella ulkona, en itse hötkyile, säikkyile ja pelkää - ja kas, koirani omii elämäntyylini, minun luottamukseni. Kun minä luotan, myös koirani luottaa takaisin.


Koira elää hetkessä. Älä mene mukaan koirasi hötkyilyihin. SINÄ kannat mahdollisia traumoja, ei koirasi. Tämä on tosi kuin vesi. "No kun se pelkää imuria". Kannattaa miettiä, ruokitko itse koirasi käytöstä. Luottamusta ei rakenneta omille peloillesi. Luottamusta ei koskaan rakenneta epäillen.
Minulla on kokemusta ujosta ja epäileväisestä, itseensäpäin kääntyneestä koirasta, josta kasvoi itsetietoinen ja likipitäen omahyväinen koira. Ai miten? Tuin sen kasvua ja itsetuntoa, en sen ujoutta tai epäileväisyyttä.

Kun vain olet johdonmukainen, järkevä, rauhallinen ja tyyni.

Pääset pitkälle koirasi kanssa. Sillä niiden näkövinkkelistä katsottuna paras johtaja, oma ihminen, on johdonmukainen, järkevä, rauhallinen ja tyyni. Voisitko itse kunnioittaa sekoilevaa pomoa? Ei koirasikaan. Sinä päivänä kun lakkaat olemasta epävarma ja pelkäämästä, niin koirasikin voi paremmin. Voit esimerkiksi hyvin luottaa siihen päästäessäsi sen irti ja se luottaa sinuun.

Tämä on muuten yksi suurimmista hetkistä mitä olen koirieni kanssa kokenut. Voin mennä metsään ja istua kannonnokkaan, päästää koirani irti ja vain nauttia. Toki joku koiristani ottaa etäisyyttä, haistelee tuulia, yksi syö kaninkakkaa, kolmas etsii riistaa, neljäs nakertaa naama vihreänä ruohoa ja viides lähtee livohkaan. Silti vain istun ja nautin, koska tiedän, että näin on hyvä, en alistu enkä alennu kiljumaan niitä turhaan tai varmuudeksi.
Jokainen saa toteuttaa itseään ja sehän tässä hauskaa onkin, että suurimmaksi osaksi ne kaikki (lopulta) parveilevat ympärilläni; kysyen koska jatketaan matkaa, ehdottaen, voisimmeko kääntyä tänään pohjoiselle reitille tai vain sanoen ilmeellään; olet muuten hyvä tyyppi ja sun ympärillä on kiva liehua.

Uskokaa ja luottakaa koiriinne.

Ne palkitsevat sen takaisin.

Päätän tämän kirjoituksen kiitoksiin;
kiitos dalmatialainen Eevariitan Fiery Poseidon
kiitos basenji Kenzongo´s Kisumu
kiitos basenji Azenda Karabos
kiitos basenji Ridderen´s Alex
kiitos greyhound Taikatassun Noppa
kiitos whippet Jakias Charmiga Filemon
kiitos basenji Kenzongo´s Kinongo
kiitos greyhound Misakan Barthez Chris
kiitos whippet Zootsuits Lonely Hearts
kiitos whippet Strippoker´s Forbidden Love
kiitos whippet Zootsuits Night Flights

olette kaikki vaikuttaneet yhdessä ja erikseen siihen, mitä olen nyt. Jokainen teistä on jättänyt minuun ikuisen ja arvokkaan jäljen ja saanut ymmärtämään tärkeimmän; kun annan, saan. Kun luotan, minuun luotetaan.
Olette kukin tehneet minusta paremman ja ymmärtäväisemmän koiraihmisen.

Hyväksi koiraihmiseksi ei tulla hetkessä. Eikä foorumien avulla. Vain yhdessä elämällä, kokemalla ja oivaltamalla; olemalla aistit, vietit ja vaistot yhtä avoinna kuin koirallasi voitte yhdessä saavuttaa luottamuksen. Kun kerran koet sen, olet oivaltanut koiran omistamisen - ja koiran kanssa elämisen- syvimmän olemuksen.