Kasvattajan jatkokurssi 28-29.4. (lauantain osuus)

28-29.4. pidettiin Helsingin seudun kennelpiirin järjestämä Kasvattajan jatkokurssi Vallilassa. Kurssilaisia oli noin yhdeksänkymmentä.
Sangen mielenkiintoinen kaksipäiväinen. Kurssilla tosin käytiin läpi likipitäen "samoja" asioita kuin peruskurssillakin, mutta nyt syventävämmin.

Lauantaina luennoi ensin dosentti ja ulkomuototuomari Kirsi Sainio ja loppupäivän luennosta vastasi ell Nina Menna. Sunnuntain aamuluennon piti varatuomari Marja Blomqvist ja loppupäivä vierähti kennelpiirin kouluttajan Piia Keskimaan johdolla.
Järkyttävä määrä muistiinpanoja matkasi kotiin! 20 sivua!!

Pidemmittä puheitta Sainion luennon pariin :
Koiran esivanhempina oli muutama villi esi-isä (mitokondriaalisen, ainoastaan naaraiden kautta periytyvän DNA:n perusteella); miten on mahdollista, että koira on maailman eniten muunneltu laji (rotuja yli 400)??
Sekvenssien vertailu on paljastanut, että rotujen syntyyn on tarvittu takaisinristeytyksiä; kesyyntynyt naaras paritteli uudelleen villin susiuroksen kanssa. Ihmisen vaikutuksesta on alettu risteyttää pienempiä populaatioita.
Vaikka koira on maailman eniten muunneltu eliölaji = geneettisesti monimuotoisin, on populaatiotasolla = roduissa geneettinen monimuotoisuus vähentynyt ja joissain roduissa hävinnyt lähes kokonaan!
Esimerkiksi Sainio otti lunnikoiran; ne ovat geneettisesti erittäin yhteneväisiä koiria. Tutkittaessa lunnikoiran perimää, tarvittiin 57 eri markkeria ennen kuin löydettiin yksi ero tutkittaessa esim. pentueen isää. (DNA-testattaessa esim. kaksoisastutuksen yhteydessä kuka on pentueen isä, riittää normaalisti n. 12 markkeria, jopa 10 voi riittää).
Mikä on tulevaisuus? Jalostetaanko rotua vai yritetäänkö sitä vain pitää hengissä?

Ennen ajateltiin, että kummaltakin vanhemmalta perityt ominaisuudet sekoittuvat niin, että jälkeläisistä tulee vanhempiensa ominaisuuksien yhteissumma. Näin saattaa kyllä käydä ensin, mutta myöhemmin jotkin piirteet jäävät ja toiset häviävät jatkettaessa jalostusta. Itävaltalainen munkki ja herneenviljelijä Gregor Mendel ei löytänyt kasviensa joukosta juurikaan todellisia sekoituksia. Osa kasvien jälkeläisistä oli isän kaltaisia, osa emän, ei juurikaan ns. "yhdistelmiä". Risteytyskokeissa Mendel valitsi herneitä, joilla ominaisuudet olivat ja periytyivät "linjassa".

1. Geenien eri versiot = alleelit määräävät periytyvistä ominaisuuksista.
2. Yksilö perii toisen kahdesta alleelista isältä, toisen emältä.
3. Toinen alleeleista voi olla dominoiva, toinen resessiivinen.
4. Alleelit jakautuvat eri sukusoluihin sattumanvaraisesti, toisistaan riippumatta.
Koiralla on 274 877 906 944 (!!!) mahdollista yhdistelmää sukusoluissaan.
5. Mendelin laki = vapaan yhdistymisen laki = eri geenialleelit periytyvät toisistaan riippumatta.
Resessiiviset alleelit ovat rikastuneet koirilla homotsygotian johdosta.

Monet rotuominaisuudet; väri, karvanlaatu, rakenne ja rotukohtaiset poikkeavuudet ovat mutaatioiden seurausta. JA; mutaatiot eivät ole harvinaisia. Ainoastaan mutaatiot, jotka tapahtuvat sukulinjassa, periytyvät jälkeläisille.
Perinnöllisiä ominaisuuksia ja myös sairauksia aiheuttavat mutaatiot tapahtuvat sukusolujen DNA-juosteiden emäsjärjestyksessä. Kymmentä sairasta koiraa kohti on ainakin 100 kantajaa.

Koiralla tunnetaan kaksi eri pigmenttiä; EUMELANIINI (musta tai ruskea) ja FEOMELANIINI (punainen ja keltainen). Kaikki muut värit ovat näiden värien muokattuja versioita. Valkoinen ei ole väri, vaan pigmentin puutos. DILUUTIOgeeni haalistaa esim. punaisen kermaksi.

Historiallinen käyttötarkoitus selittää 99% rotusi tästä päivästä ja sen rotumääritelmästä.
Jalostus on systemaattisella valinnalla ja risteytyksillä tapahtuvaa rodun parantamista. Tai ainakin sen pitäisi olla. Pyri toimimaan kasvattaessa eettisesti oikein ja koiran parasta ajatellen - kasvatus ei ole koirien määrän lisäämistä. Jos laatu ei parane ei ole kyse jalostuksesta.
Laadun paraneminen yhdessä sukupolvessa on usein sattumaa, jolla ei välttämättä ole vaikutusta seuraaviin sukupolviin. Jalostusta ei voida toteuttaa yhden sukupolven aikana; tarvitaan useampi sukupolvi.

Jalostukseen olisikin aina käytettävä rodun keskitasoa parempia yksilöitä!
Ideaalipopulaatiossa koirat pariutuvat satunnaisesti, eivätkä ole sukua keskenään. Käytettyjen urosten lukumäärän pienuus suhteessa naaraiden lukumäärään on kaikkein voimakkaimmin tehokasta kannan kokoa alentava tekijä. Sainio mainitsi esimerkin; yli 200 jälkeläistä/uros on liikaa. Suomenajokoirien parissa on uros, jolla on 873 jälkeläistä...
Näyttelymenestys toimii usein valintamittarina. Mitä muita mittareita tarvitaan? Luonnollisesti terveys, hyvä hermorakenne, siitoskyky/halu, käyttö- ja työominaisuudet sekä rodunomaisuus. Mutta miten saada nämä ominaisuudet samaan yksilöön?

Geenipooli on sen rodulle ominaisten geenien varasto, jossa ovat mukana kaikki tietyn rodun ominaisuuksia määräävät geenivariaatiot; "hyvät geenit", "huonot geenit"; KAIKKI!
Tiukka linja- ja sukusiitos on tuottanut loistavia yksilöitä. Alkuperäiset yksilöt ovat kuitenkin olleet ehdottoman terveitä. Sukusiitoksessa myös resessiiviset alleelit tulevat nopeammin esille.
Esim. DCM periytyy autosomaalisesti dominoivasti, joten jo yhden geeniversion ilmentyminen voi aiheuttaa sen.
Kuitenkin linja- ja sukusiitos aiheuttaa selvästi sukukatoa. Kun sama esivanhempi esiintyy koiran sukutaulussa useammin kuin kerran, tapahtuu sukukatoa.
Eri DNA-testien avulla ei saisi ottaa pois sairausgeenien kantajia. Kantajat voidaan parittaa terveitten, ei-kantajien kanssa.
Sainio myös totesi, että puhtaita linjoja ei ole olemassa. Mutaatioita syntyy kokoajan.

Kaikki poikkeamat, jotka uhkaavat koiran hyvinvointia ja vaikeuttavat sen jokapäiväistä, normaalia elämää, on pyrittävä karsimaan. Rakenteeseen liittyvät ominaisuudet ovat pitkälle perinnöllisiä. Terve rakenne heijastuu pitkälti liikkeissä.
Tässä yhteydessä Sainio mainitsi loistavan, Saksan kennelklubin tekemän Dogs in motion -kirjan. Se tulisi kuulua jokaisen harrastajan kirjastoon. Sainio oli myös hiljattain saanut DVD:n, jota hän tosin ei ollut vielä ehtinyt katsoa, mutta sen nimi oli vapaasti suomennettuna "Kuinka koiran kuuluu hengittää". Hän naurahtikin, että "mihin maailma on menossa, kun tuomareille opetetaan koiran hengitysääniä". Asian pitäisi olla päivänselvä. Hän totesikin, että on surkuhupaisaa, kun lyttykuonoisten koirien omistajat pitävät "hauskana" sitä, kun heidän koiransa kuorsaa äänekkäästi. He kertovat koiriensa kuorsausäänistä likipitäen niitä ihannoiden; kuinka suloista, kuinka ihanaa. Todellisuudessa jotain ihan muuta.

Ell Nina Mennan osuus:

Amerikassa yleisimmät koirien sairaudet:
1. Syöpä
2. Silmäsairaudet
3. Epilepsia
4. Lonkkaniveldysplasia
5. Kilpirauhasen vajaatoiminta (immuunivaste tuhoaa kilpirauhashormonia tuottavan solukon, immuunivaste ei tunnista enää omaa solukkoa -> tuhoaa sen) kyseessä on autoimmuunisairaus)
6. Sydänsairaudet (esim. DCM)
7. Autoimmuunisairaudet
8. Allergia ja atopia
9. Polvilumpioluksaatio
10. Mahalaukun kiertyminen (geneettinen ongelma)

Jo vuonna 1963 kirjattiin 13:ssa rodussa erilaisia ongelmia. Myöhemmin Englannissa löydettiin 50 rodulla yhteensä 396 perinnöllistä ongelmaa. Näistä rakenteeseen liittyviä oli 63, 21 osittain rakenteeseen liittyvää ja 312 muuta sairautta.
Saksanpaimenkoiralta on todennettu 77 sairautta. Eniten rakenteeseen liittyviä ongelmia on kääpiövillakoiralla, mopsilla, bulldogilla ja bassetilla.
Viidestäkymmenestä rodusta 33 luokiteltiin brakykefaaliseksi (ahtaat hengitystiet). Näillä roduilla on enemmän hengityselimistä johtuvia sairauksia kuin muilla kallonmuodoilla. Vakavuusluokitukset ovat olleet välillä 5-16. (16 on maksimi) Mm. ahtaat sieraimet (pelkkä viiva siinä, missä pitäisi olla sierain) sekä mm. kokoon painuva henkitorvi.
Menna kertoi keskustelleensa jalostuksellisista ongelmista  erään kirurgin kanssa joka kertoi, että hänen ajastaan menee 90% jalostuksellisten ongelmien korjaamiseen!

312 "muuta sairautta" olivat suurin osa resessiivisesti periytyviä (71%), näistä yleisimpiä: kilpirauhasen vajaatoiminta (43:lla rodulla), kaihi (38), PRA (35), epilepsia (20), PPM (19), RD (25) ja Addisonin tauti (11).
Vakavuusasteiltaan ikävimpiä koirien sairauksia (vakavuusasteet 15 ja 16) ovat mm. molemminpuolinen munuaisten puuttuminen, aivokasvaimet, hepatiitti, cushing (lisämunuaisenkuoren liikaeritys), kääpiökasvuisuus, lymfooma.

Koiran persoonallisuuden tulisi olla yksi tärkein jalostuskriteeri. Lonkkavikaisen koiran kanssa yleensä pärjää, mutta sairaalloisen pelokkaan tai aggressiivisen koiran kanssa eläminen on usein mahdotonta.
Mennan asiakkaana oli ollut minibulli, joka oli pyörinyt viisi päivää ympyrää. Tauotta. Koiralla haluttiin kokeilla lääkitystä. Suurissa käytöshäiriöissä lääkitys onkin määräävä. Monasti päädytään myös lopetukseen.
Menna sanoi, ettei enää yhtään ihmistä purevaa koiraa saisi syntyä!

Koiran on tultava toimeen muuttuvissa tilanteissa. Sen olisi sopeuduttava erilaisiin tilanteisiin ja ihmisiin, oltava hyvähermoinen ja siedettävä erilaisia asioita. 
Päivänselvää?
Ollessani hiljan match-show -tuomarina, 24:sta pennusta likipitäen 10 väisti ja pelkäsi enemmän tai vähemmän. Yksi kasvattajan tärkein tehtävä on mielestäni teroittaa pennunostajan mieleen se tosiasia, että pentu TARVITSEE ärsykkeitä, muuttuvia ympäristöjä, uusia tilanteita ja muutakin kuin kodin turvaa.... Aran ja pelkäävän koiran kanssa elämisen luulisi olevan haasteellista. Anna ja ammenna koirallesi - se tarvitsee sitä ja yhteiselonne on huomattavasti lupsakampaa!