olin yhteydessä mm. Vantaan kaupunkiin ja selvittelin (valitettavasti nimi hukassa...) hiekotusasioista vastaavan ja tietävän kanssa seuraavaa:
Vantaan kaupunki käyttää jalkakäytävillä ns. luonnonhiekkaa, joka on muodoltaan pyöreää. Ajoradoilla on käytössä mursketta; kivet ovat tällöin kulmikkaampia ja terävämpireunaisia. Hyvin avuliasta palvelua sain -kiitos!- ja minun kanssani keskustellut jopa selvitti asiaa välipuhelulla.
a.
Lähetin myös ell Jan Räihälle pitkän meilin asiasta -olen haastatellut häntä asiasta jo aiemmin- ja tällä kertaa keskustelimme puhelimitse seuraavaa:
ongelma on tosiaan yleinen whippeteillä ja greyhoundeilla. Hänelle oli jopa hiljan tullut lähetteellä whippet, joka oli tutkittu ontuman vuoksi muutoin läpikotaisin, mutta ei mahdollisen vierasesineen anturassa -osalta. Hiekkaa anturasta sitten löytyikin.
Jan Räihä kertoi, että whippetillä (ja greyllä) anturapinta on pieni verrattuna esim. noutajaan. Noutajan antura "leviää" askeltaessa kuin hanska, mutta whippetin antura on pieni ja tiivis osuessa maahan. Jos whippetin laittaa seisomaan lasipöydälle ja menee itse sen alle tarkastelemaan lasiin osuvaa anturapintaa, se on sangen pieni.
Koiran painosta 60-70% on etujaloilla, mikä osaltaan selittää asiaa. Lisäksi nivelillä on erilainen jousto; noutajan nivelet joustavat ihan eri tavalla kuin esim. whippetin. Whippetillä on lisäksi sangen jämäkät varpaat, ne ovat osittain jopa "kulmautuneet" eri tavalla kuin muilla koiraroduilla. Ja kun antura ei astuttaessa leviä kuin hanska maahan, pinta-ala pysyy pienenä astuttaessa.
a.
Kun anturaa sitten joudutaan ronkkimaan ja avaamaan, menee jopa neljä viikkoa ja ylikin, ennen kuin kudos on kestävää ja ennallaan. Jos siis poistat koiraltasi hiekkaa anturasta, on antura suojattava useaksi viikoksi, jottei poistoreikään pääse uusia kiviä. Ja anturakudos kasvaa muutoinkin ennalleen; kestäväksi.
a.
Tarvitaan myös kova alusta, jotta kiviä menee anturaan. Hiekkaahan on kaikkialla, myös mökkitiellä ja pellolla, mutta tarvitaan asvaltti tai jää alle, jotta optimaaliset olosuhteet täyttyvät; ja hiekkaa voi mennä anturaan. Pehmeällä pururadalla tai pellolla tmv. hiekka ei muodosta alustasta johtuen yhtä optimaalista sisäänmenotilannetta.
Olimme myös huomanneet saman asian: anturasta löytyvät kivet ovat usein värittömiä; ns. ihon värisiä tai läpikuultavia.
Jan Räihä lupasi selvitellä asiaa lisää tulevissa eläinlääkäritilaisuuksissa, joissa hänellä on siihen mahdollisuus. Asia tuntui kiinnostavan häntäkin kovin. Hän jopa heitti minulle idean olla yhteydessä YESsiin ja kysyä, josko heiltä löytyisi innostunutta eläinlääkäriä, joka voisi asiaa tutkia vaikkapa lopputyönään. Aion olla YESsiin yhteydessä. Lupasimme palata puolin ja toisin asiaan lähitulevaisuudessa -lähivuosina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti