- Sivustahuutelijoita löytyy aina. Mutta vähän kun tonkii, huomaa että heidän kaunaisuutensa kumpuaa aivan muusta kuin mistä he väittävät olevansa huolissaan.
------------------------------------------
Olen seurannut vuosia väliin sangen kuumanakin vellovaa keskustelua whippetin koosta eräällä -(itseasiassa useammalla) vinttikoirafoorumilla. Koska olen erittäin toimittajahenkinen, halusin yrittää löytää taustoja erään henkilön jatkuvaan asian esilleottamiseen yhdellä foorumeista. Lähtiessäni selvittämään taustoja tälle kiivaalle asian esille ottamiselle, minulle vastattiin näin (vastausta on stilisoitu):
Mulle ei joku sentin ylikorkeus ole mikään punainen vaate... eikä herätä mitään tuntemuksia. Ne tuntemukset tulee siitä vähättelevästä ilmapiiristä, mikä on kun ottaa yk-asian puheeksi.
Ihan samaa paskaa kun aikoinani kuuntelin kisapelloilla noista terveysasioista... "ei terve rotu tutkimista kaipaa".
Ja sitten, mitä järkeä on siinä, että todella iso wipukka saa kisata muutaman millin ylikorkeen kanssa?
---------------------------------------------------------
Yllä kuvataan vähättelevää ilmapiiriä, johon kirjoittaja on törmännyt. Samalla toivotaan "järkeä" esim. kisapariin, jonka toinen osapuoli on 51,1 cm ja toinen 56,5 cm sitä taustaa vasten, että tuo reilu 5 cm korkeampi voi mahdollisesti törmätä pienempään kisakumppaniinsa kohtalokkain seurauksin. Kirjoittaja peilaa kokemiaan vähätteleviä tuntemuksia siihen, että suuret korkeuserot (koirien, ei kisapellon) voivat aiheuttaa onnettomuuksia ja siihen, että "asiasta pitää keskustella ja sitä pitää miettiä".
Olen ollut whippetrodun parissa vuodesta 1990. Itseäni hämmentää se, että ylipäätään luullaan, ettei asiaa olisi tiedostettu ja sen eteen tehty töitä. Ulkosiitos kasvattaa kokoa ja sisäsiittoisuutta pyritään yksiselitteisesti välttämään rodussa kuin rodussa. Jokainen kasvattaja puntaroi yhdistelmän hyvät ja huonot puolet; ja moni näkee yksiselitteisesti sisäsiittoisuuden vältettävimpänä asiana.
Asiat eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, ja jakavat monisyisyydessään aina mielipiteitä -joissa ne pyritään yksinkertaistamaan. Äärilaitailmiöt ovat kotiutuneet rotuumme varmasti pysyvästi ja herättävät voimakkaitakin tunteita. Hyvä niin. Kuitenkin on ylipäätään hankalaa alkaa kahlita -tai yrittää alkaa kahlita geenejä- sillä kuten loistavilla kasvattajakurssiluennoilla opin; geenit eivät tottele. Geenit elävät omaa elämäänsä.
Olet laskenut sukusiitoskertoimet kuudesti, mittauttanut haplot ja tutkinut epämieluisat geenit kolmesti. Sitten tulee mutaatio ja nauraa sinulle. Ja sitten tulee harrastaja, jonka mielestä tuo mutaatio ei saisi käydä kilpailuissa. Tai ainakaan se ei ole toivottavaa ja sitä (kilpailemista) tulisi tarkkaan säännöstellä.
a.
Ja jotta asiassa ei ole mitään epäselvää; ottaisin mieluummin 50-senttisen kuin 55-senttisen uroksen. Mutta miksi minun tekee mieli kirjoittaa tähän "syyksi"; koska elämä mittoihin menevän koiran kanssa on helpompaa? Kuitenkin elämä ja yhdessäelo myös 55-senttisen TERVEEN ja mukavaluonteisen whippetin kanssa on äärimmäisen HYVÄÄ. Pitäisi vain osata pysyä poissa keskustelupalstoilta mieltään pahoittamasta.
----------------------------------------------------------
Emmi Manninen kirjoittaa Koiramme 1-2 2012 otsikolla Kille on ensimmäinen kuurosokean opaskoira:
opaskoirakoulun vanhempi kouluttaja Janne Ruokonen:
- Pyrin kaikessa koulutuksessa harmoniaan koiran kanssa. Tavoitteenani on saavuttaa koiraan syvällisempi yhteys kuin pelkästään se, että koira tekee jotain käskystäni. Se on jonkinlaista sanatonta ymmärrystä, joka syvenee koulutuksen loppuvaiheessa.
-----------------------------------------------------------
Luottamus. Siinä sana, jota ihannoin omassa koiranpidossani. Yllä on kauniisti kuvattu asia harmonian kautta. Kuinka selittää tuo sana; luottamus (harmonia) sellaiselle, joka sitä erikseen kysyy ja sen merkitystä perää?
Pysähdyin miettimään. Itse en koskaan pyydä koiraani luokse, kun näen, että sillä on ihan muut asiat mielessä. Turha huutaa; ja vahvistaa ei-toivottua käytöstä. En myöskään koskaan huutele negatiivisella äänellä; vaan aina innostuneesti, iloisena. Annan myös koirieni olla koiria ja pyrin välttämään kaikin tavoin epävarmaa käytöstä niiden kanssa.
Esimerkkinä tulee mieleen tällainen tositilanne: olin kämppäkaverini kanssa talvisella lenkillä, myöhään illalla. Mitään liikennettä ei ollut missään. Yksi koiristani bongasi ison, korkean lumikasan, ja osoitti haluavansa mennä sen laelle. Päästin koirani irti ja sen tavoittelemaan kumpareen herruutta. Kämppikseni tokaisi tässä vaiheessa: "Sinne läksi". Välitön negaatio. Itse koin antavani koiralleni sen haluaman elämyksen, ja hymyilin luottavaisesti sen kiivetessä vuoren huipulle, sanomatta sanaakaan. Kun koirani oli kiivennyt mäen harjalle se tuli samantien takaisin, iloisena; "Olipa hauskaa kiivetä". Kiteytyisikö tässä sanan "luottamus" syvin olemus? Anna tehdä; elää ja kokea ja luota siihen, että koirasi luottaa luottamukseesi; se palkitsee sen aina takaisin.
a.
Kun olet huolissasi, pelkäät, varot ja olet epävarma -koirasi imee asenteesi. Usko ja anna vapauksia, ole samalla päämäärätietoinen ja johdonmukainen toimissasi, ja huomaat, että koirasi haluaa olla lähelläsi eikä lähde sen irtipäästyä "sooloilemaan" vaan pitää katsekontaktin ja ylipäätään kontaktin ihmiseen, joka luottaa siihen eikä omalla asennoitumisellaan "odota pahinta". Kuten sanoin, se palkitsee sen takaisin.
Olen tosissani, kun sanon, etten koskaan ole pelännyt sanan varsinaisessa merkityksessä koiriani irti päästäessäni, että "Sinne meni". Päinvastoin, olen pysähtynyt nauttimaan siitä, kun koirani nauttivat. Jos joskus on ollut "tilanne päällä" ja lähistölle on tullut vaikkapa seepra, olen saanut koirani niille ehdollistetulla "täällä" -kutsulla luokse. Se -täällä-kutsu- on niille aina kannattanut, ja sitä ei huudella huvikseen. Sitä kannattaa kuunnella ja se palkitaan ruhtinaallisesti. Parhaimmillaan pakastekakkapökäle on vaihdettu 1/4 palaan Frolicia. Ja kyllä se naksu tarvittaessa seeprankin voittaa -kun ennakoi hyvin ja oikein!
--------------------------------------------------------
Vantaan Sanomat 4.1.2012
Lukijan areenalla nimimerkki "Mikä järki" kirjoittaa seuraavaa:
Jos joku tulisi kieltää kokonaan, niin eriarvoisuus, työttömyys, masentuminen ja köyhyys. Noi kun kiellätte, niin eiköhän se alkoholin kulutuskin laske.
--------------------------------------------------------
Juuri näin. Hienoa, että Suomessa kielletään parveketupakointi, kerjääminen ja puututaan mm. temmokkaasti koirien ulostamiseen luontoon. Kertakaikkisella kieltämisen kulttuurilla torjutaan upeasti eriarvoisuutta ja masentuneet ja köyhät liki lakaistaan maton alle; ovathan tupakat piilossa.
Sanomattakin on selvää, että tervehdin iloisesti erään suomalaisen kunnan vuokrankorotusta koirallisille asukkaille. 10 euroa per kirsu; ja oli ihan isännöitsijä haalittu haastateltavaksi toteamaan, kuinka "koiriakin pestään" (naurua; omani käyvät suihkussa rapapesussa ehkä jopa kerran vuoteen!!!!!) ja lattialistoissakin on nähtävissä jälkiä.
Koska kieltäminen on IN, päätän lehdistökatsaukseni toteamukseen, että eikö ylikorkeiden whippetien olemassaoloa voisi kertakaikkiaan vain kieltää? Ja luoda mittavat sanktiot. Jos kenneli tuottaa pentueessaan esim. yhden ylikorkean/vuosi; hän on kasvattajakiellossa seuraavan vuoden. Jos ylikorkeita on kaksi; vastaavasti kasvattajakielto on kahden vuoden mittainen. Jos 47-senttinen narttu sattuu saamaan 50-senttisen uroksen kanssa peräti yhdeksän ylikorkeaa pentua, on kasvatuskielto yhdeksän vuoden mittainen. Oppiipahan olemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti