Katselemme kuvia yhdessä whippetin kanssa. Osa 2 - Ei nimi miestä (koiraa) pahenna.

Muistatteko aikaisemman postaukseni koskien kuvien katselua yhdessä whippetin kanssa? Ai ette. No ei se mitään. Tässä linkki aikaisempaan kuvakatseluun KLIK.


Tämän postauksen kanssa lienee syytä olla hieman varovaisempi. Koirasi saattaa olla herkkänahkainen ja se ei välttämättä ymmärrä eikä halua tietääkään kutsumanimensä syvimpiä saloja huutelu- ja kutsumanimen merkityksestä puhumattakaan.

Olen tunnetusti nimifriikki ja minua ilahduttaa aina suuressa määrin koirien persoonalliset ristimä- ja kutsumanimet. Kutsumanimillä on myös suorastaan herkullisia "tarinoita" ja nimeämispolkuja, kyllä ihmisen mieli on vilkas ja värikäs.

Koiran on hyvä tietää, ei nimi miestä pahenna -sanonta (selitä se koirallesi) ja sen ei tule loukkaantua seuraavasta.

Voit katsoa kuvia yhdessä koirasi kanssa, mutta kerro samalla, että myös kaksijalkaisten maailmassa on yhtä erikoisia nimipolkuja. Vaikkapa allekirjoittaneen; Anita -> Ansku -> Bansku -> Banaani.
 

Hula vääntyi nuorena poikana muotoon Hyttynen. Hämähäkiksikin poikaa kutsuttiin, sen laihahkoon olemukseen liittyen.


Sittemmin Hyttysestä tuli Hytti, pian se olikin jo Pytti ja luonnollinen jatkumohan oli Pannu ja siitä pidempi versio Pyttipannu.

Oolannin pyttipannu on kyllä hyvää!  

Parkkosen Jutta ihmettelemään koiristani käyttämiäni kutsumanimiä. Kieltämättä sitä voi kuulostaa hieman (?) erikoiselta kertoessaan koiristaan; "Puupilli ja Pyttipannu juoksivat tänään kilpaa".
No, piankos Leevi-poika vääntyi Lebedeviksi, Letuksi ja lopulta Lettupannuksi!

Kyllä olisi Pyttipannulla ja Lettupannulla tarina poikineen yhdessä leirinuotion ääressä! 

Hupista tuli pian Pupi. Yksi pakkomielteistäni on peettää kaikki koirieni nimet. Jamo -> Pamppuli, Luxi -> Puksi jne. luepa vain postausta eteenpäin.
No, Pupi muokkaantui suussa pian Puupiksi ja kohta se oli Pupilli ja lopulta Puupilli.

No miten kävi Huiman?
Kuva kertoo.
Huimasta tuli ensin "vain" Puima, mutta pian se olikin jo Puimakone.

Viri oli jo hieman työläämpi nimi työstää suuhun sopivaksi. Piri kun ei ole niin "leppoisamerkityksellinen" väännös alkuperäisestä kutsumanimestä, kuin vaikkapa huoleton Pyttipannu. Piristä voit lukea tästä: KLIK. Ei hyvä.
Viri siis väännätettiin muotoon Pirre.
Kyllähän tuossa hieman samaa näköä onkin, kun kuvaa vieressä katselee?
 
Ai muistuttaako Hula sitten Oolannin pyttipannua ja Huima puimakonetta. No ei tietenkään. En kai minäkään ole banaanin näköinen?


Kuvahaussa auttoi Google.