28.7.2011

Vilsta (n reissu) osa 1.

Niin sai Parkkosen Jutta houkuteltua meikäläisen ja Hupin lähtemään Ruotsiin, Vilstaan. Siellä pidettiin ruotsalaisten whippet-harrastajien tapahtuma 21.7., jossa tuomarimuutoksen myötä Sharon Sakson vaihtui norjalaiseen Hanne-Berit Husbyyn.
Tässä koko kööri vielä Turun satamassa 20.7.
Vasemmalta Hula, Viri, Luxi ja Leevi edessä oikealla, takana Hupi.
Muu lauma matkasi takaisin Vantaalle ja Hupin ja Leevin kanssa astuimme laivaan.
Leevi poseeraa Turun satamassa.
Matkasimme melkoista maisemareittiä, tässä yksi tunnelmakuva.
Saaristoa oli kuuleman mukaan suurin osa matkaa, vain n. 1,5 tuntia "avomerta".
Kauniita ovat "rantatönöt"...
Hupi oli aivan äimänkäkenä laivailusta. Konkari Leevi otti lungisti, mutta Hupi läähätteli ja oli ihmeissään.
Ensimmäisenä yönä se kuitenkin rauhoittui n. 2-3:n aikaan... Ja nukkui tiiviisti äidin vieressä.
Tässä laivan kannella Jutan kanssa nuuhkimassa Turun saaristoilmaa.
Menomatkalla Silja Europan hytti oli melkeinpä iso.
Ruotsalaisten upeita ruusukkeita.
Aamulla sateli hieman, mutta onneksi loppupäivä oli sateeton. Tässä toinen suomalaisleiri; Kari, Pia ja Pirjo. 
Susanne Holstin kuvien joukosta löytyi kuva kuvaajasta.
Reilut 300 kuvaa tuli otettua, joita silmät ristissä nimesin ja julkaisin 205. Ihan kaikkia en saanut nimettyä, suurimman osan kuitenkin.
Ja meikäläisen taidoilla reilun 300:n kuvan käsittelyyn meni 6 tuntia.. Paljon enemmänkin kuvia olisi ollut kiva ottaa, mutta kaikkea ei ehdi. Ja suoraan sanoen hirvittää; jos kuvia olisi ollut vaikkapa 600, niin sitten koneella olisi mennyt käsittelyaikaakin tuplaten!
a.
Onneksi otin koti-Suomesta kuvauspiristeeksi mukaan ainoata oikeaa näyttelyvirvoketta; Appelsiini-Cola Grandia! Sitä oli Jutan hämmästykseksi pakattuna niin käsiveskaan kuin matkalaukkuunkin.
 Näin iloisesti toinen Team Finland tervehtii.
Kotimatka on alkanut ja Galaxyn hytti oli paaaaaljon pienempi. Katsokaapa tuota avatun pedin leveyttä. Siinä allekirjoittanut tuuti yhdessä niin Hupin kuin Leevinkin kanssa, kun Jutan petiin ei mahtunut koiran koiraa.....
Onneksi Hupi on Pienenpieni Puupilli. <3


Ai enemmän pitäisi kertoa?
No, olihan tässä matkassa kaikenlaista sattumusta, hauskimmasta päästä menomatkasta se, kun ohitsemme marssi joukkio salskeita nuoria. Juuri sillä hetkellä komensin Hupia ja Leeviä; nyt pojat mennään! Ja salskeat kundit kääntyivät katsomaan; "ai me vai"? Tirskuimme Jutan kanssa kuin teinitytöt ja  jälkeenpäin tietenkin harmiteltiin, että "olisivat vain tulleet mukaamme".

Markon auto, navigaattori ja ajotaidot veivät meidät leikiten paikalle. Menomatkalla ehdittiin pysähtyä paikallisessa McDonaldsissakin ja ihmetellä paikan kiiluvaa säihkettä. Kuin myös unisex-vessoja. Samoissa toileteissa kävivät niin uroot kuin naaraatkin ja toiletit olivat supersiistejä.
Käyn harvoin hamppipaikoissa, mutta tervehdin ilolla McDonaldsin aamiaismenyytä; söin ihanan rapsakan toastin sekä maanmainion McMuffinin. Sitä yritettiin vinkua paluumatkalla toisestakin Mäcistä, mutta em. tuotteita myydään vain kukonlaulun aikaan.
a.
Vilstassa meidät otettiin avosylin vastaan ja todella moni ruotsalainen kävi esittäytymässä teltallamme koirineen ja ilman koiria. Oli todella kiva tavata välittömiä ja iloisia ruotsalaisia.
Koirista meidän kaksi leiriä oli kovin eri mieltä. Jäin sitten miettimään, että koska oma laumani on sangen salskeaa ja pontevaa, pidänkö siksi enemmän pontevasta wiipottimesta, hyväksynkö sellaisen paremmin vai  olivatko koirat tosiaan tavallista isompia?? Tai onko silmäni vain tottunut muhkeampaan koiraan?
Omaan silmään taso oli hyvää, hyviä koiria näkyi selvästi enemmän, kuin meidän kehissämme, vai näyttikö se vain siltä? Ei, kyllä olen sitä mieltä, että meidän kehissä näkee enemmän erityyppisiä koiria, yleistaso on kirjavampi. Vilstassa näkemäni koirat olivat tyypiltään yhteneväisempiä. Koirat myös esitettiin poikkeuksetta hyvin ja itse tuloksiin minulla ei juuri ole nokankoputtamista.
a.
Olimme ensin "varmoja", että Leevin ja Hupin tyyppi on "liikaa"; sitä ainakin allekirjoittanut on Hupistaan kuullut väsymiseen asti, mutta niin vain kävi, että Leevi mennä paukautti valioluokan voiton (11 koiraa esitettiin!!!) ja Hupi liiteli barwaxania (!!!) luokan kolmanneksi.
Liekö näyttelytauko tehnyt hyvää ja Jutan mukaan varaamassa kevythäkissä Hupi sai levätä aamun rauhassa ja oli kehässä suorastaan intopiukeana!
Hupi ei ole ollut mikään maailman helpoin esitettävä, se kun liki nukkuu kehässä, roikottaa päätään ja olemus on lähes piestyn koiran, mutta Vilstassa se innostui näyttämään kyntensä minun ja kasvattajan iloksi. Ihana yllätys olikin Hupin iloisuus kehässä sekä se, että tuomari pisti sen myös merkille. Ennakkoarvostelussa katsoi koiraa ja minua, ja sanoi "FLOTT"; upea!

Ruotsi näytti parhaat puolensa myös paluumatkalla, Mäcissä joukko salskeita nuoria (miten niitä aina minun vieressäni niin kovin parveileekaan??!!) oli menossa eteeni jonossa, kun yksi kysyi; "Är du i kö"? Kun vastasin olevani, joukko väistyi edestäni ystävällisesti. Sanomattakin on selvää, että Suomessa Veijo Verkkarihousu olisi punkenut sivuilleen näkemättä eteeni, varmaan vielä tönäissytkin ja räkäissyt maahan ennen tiskille menoa.

Matka oli antoisa ja väsyttävä. Kotona kaksi ensimmäistä yötä meni kello ympäri nukkuen!
Ihan heti en lähtisi uudelleen ja iltabuffaan olisi kyllä varattava ruokailuaikaa kunnolla!!! Nyt tuli narskutettua ruokaa käytävillä samalla juosten, koska Marko odotteli hytissä vatsa kurnien.
Laivan (laivojen) henkilökunta oli todella ystävällistä ja suhtautui poikkeuksetta koiriin suopeasti. Pina Colada -valikoima kaipaisi kyllä päivitystä. Tupakan kolmihintajärjestelmä oli myös erikoinen. Tupakan hinta oli kartongissa 3,45/aski, baarissa 4,30 ja taxfreessä irtomyynnissä 4 euroa.
Autolla oli myös yllättävän helppoa ja mukavaa matkustaa. Odottelua ei ollut mitenkään ylenmäärin ja passia saati koiran papereita ei kysytty missään vaiheessa.
a.
Ihan halpaa matkailu ei tosin Ruotsiin ole, joskin vuodenvaihde poistaa pakollisen vasta-ainetestauksen, jonka osuus omassa matkabudjetissani oli 115 euroa. Matka oli n. 200 euroa ja syömiseen, limppareihin ja kasvattajan ja oman baarikaappini muistamiseen meni n. 200 euroa. Lisäksi tietysti bensat! Tai dieselit.

Ei kommentteja: