a.
Hupi ja Luxi starttasivat, koko koplan ollessa toki matkassa. Matkaseurana Jaana ja Pipsa, jonka piti olla "pentujen jälkeen huonokuntoinen". Kenzolan pojat taasen olivat lenkkeilleet kesäkuussa 240 kilometriä, mutta näkyikö se? Pisteiden perusteella ei. Tosin rata oli äärimmäisen vaativa, pitkä ja sisälsi meille kilpailuttajille näkymättömissä olevan "tekniikkaosion". Siellä lienee tapahtunut kaikkea mielenkiintoista -tai sitten mielenkiinnotonta- pisteiden perusteella.
a.
Itse rata sijaitsi tällä kertaa "lähellä kaikkea". Toimistoa, eläinlääkäriä, buffaa, lepopaikkaa, parkkipaikkaa jne. Tämä asetti omat erityisvaatimuksensa allekirjoittaneen hauiksille. Hupi kun keuhkosi jatkuvalla syötöllä takaisin radalle, Pörrö-Pirre oli tasaisen kiihtynyt ja aiheutti käytöksellään tuon otsikkolisän; panivat parastaan; se kun roikkui Hulan takalistossa tiukalla tassuotteella muiden kilpailijoiden huviksi ja iloksi. Luxi hyöri ja pyöri muuten vain ja vielä päivän päätteeksi Hula menetti sydämensä Marin Daamille ja viritti ilmoille tasaisen -ja pitkän- itkuvirren. Hauikset siis paukkuivat ja kädet olivat kovilla jatkuvan tempomisen ja reuhkaamisen kanssa.
Kisapaikalla oli onneksi mukavaa seuraa ympärillä ja aikaa saatiin jotenkuten tapetuksi.
a.
Ensin starttasi Luxi. KV-kisan ollessa kyseessä lähettäjän lähetyssanana toimi melkoisen vaimea "GO", joka jäi Luxin kisakaverilta kuulematta. Luulinkin ensin ennakoineeni, kun päästin Luxin heti vieheen ollessa liikkeellä ja kuullessani "melko varmasti" tuon GOn. Kuitenkin juoksukaveri jäi pitkäksi toviksi telineisiin, kunnes omistaja osasi äimistykseltään päästää koiransa irti. Hyvin se juoksikin Luxin kiinni ja tulivat kumpainenkin maaliin muistaakseni liki toisiaan.
Tämä episodi jätti jonkin klikin alitajuntaan ja varmistelin Hupin lähtöä, ja kaveri saikin kelvon etumatkan. Luxille alkuerästä 205 pistettä ja Hupille 209.
a.
Nartuissa Pipsa -se huonokuntoinen pentujen jälkeen- pinkoi pontevasti ja väkivahvasti ja otti kovatasoisessa joukossa aina kuudennen sijan ja PMM 6.-pystinkin.
KV-kisoissa minimipistemäärä finaaliin on 150 pistettä, joten sitten jännittämään kisaparia. No, kuinkas kävikään, Luxi ja Hupi olivat finaalipari. Edessä olikin todellinen ajotesti tälle parivaljakolle, sillä kotioloissa ne ovat taattu painipari ja Hupi lähinnä roikkuu joka käänteessä Luxin kaulassa ja Luxin juoksemiset ovat vähän sellaista varuillaanoloa; koska se Pienenpieni Puupilli taas syöksyy vaatimaan peltopainia.
Jutta lähti avittamaan lähettämisessä ja lähettikin Luxin matkaan hienosti. Odotin peltopainia ja jotain flaidiksen tynkää, mutta kyllä ne vaan jumankekka sitä viehettä ajoivat. Marin kuvatodisteaineiston valossa Hupi on ollut melkoisessa keula-asemassa, ja siltä se näyttikin, että väkivahva Hupi pistää Luxia 6-0. Mutta siellä näkymättömissä, tekniikkaosiossa, Hupi on sitten tehnyt jotain mielenkiintoista tai jättänyt tekemättä, koska Luxin pistesaalis oli 211 ja Hupin 178.
a.
Tietenkin on mahdollista, että Hupin reisilihaksisto on aiheuttanut hetkellisen sokeutumisen tuomarilla ja sen häikäisevä juoksusuoritus on jäänyt näkemättä. Yleensä kovin hömelö Luxi on myös voinut tehdä jonkin ekstraüberhienon käännöksen tai kaksi ja Hupi on jäänyt pyörimään takajalkojensa tekemässä kuopassa tai jotain. Hupi on voinut myös meille näkymättömässä osiossa ottaa vaikka tovin aurinkoa Luxia odotellessa, joten ei sille sitten voinut enempää pisteitä antaakaan.
Luxille siis kaikki 416 pojoa ja jo uran 8:s SA ja Hupille kokonaispisteet 387 ja SA:sta ei tietoakaan.
a.
Tuikun poika Dusty paukautti sertin ja PMM-tittelin ja Jutan Leevi ikävä kyllä diskin, koska sen mielestä sillä ei saisi olla sen omaa juoksua häiritsevää seuraa. Sensijaan Noah jäi hieman SA-tuloksesta vaikka juoksi hyvin ketterän ja soljuvan näköisesti.
a.
Kauttaaltaan pisteet olivat koirilla melko maltillisia, joten olisi mielenkiintoista TOSIAAN tietää, mitä siellä näkymättömissä, tekniikkaosiossa, oikein puuhasteltiin?
Finaalin jälkeen pojat olivat kaikkensa antaneita ja pojat tuupattiin kaikki läheiseen järveen. Siitä sitten tulikin Pirrelle tuo lisänimi; Pörrö-Pirre, koska sen turkki oli sangen pörröinen pojan kömpiessä järvestä ylös. Juuri kun luulin niiden kaikkien rauhoittuneen, asteli ihanan seesteinen Daami liki laumaamme ja iski itsensä selälleen mahdollisimman viettelevästi. Hula oli myyty siinä sekunnissa. Sen kieli roikkui maassa ja koko mies tärisi hekumasta, Daamin ihmetellessä nyt etäämpää; että "Tällainenko vaikutus minulla on miehiin"?
Mennessämme takaisin autolle jäi hiekkatielle vanat Hulan tassuista, koska se oli todellaKIN vedettävä väkisin autoon.
a.
Kun näkee koiransa (koiriensa) juoksevan urku auki ja hilpeän helpon näköisesti sitä todellakin jää kaipaamaan tuomaripalautetta. Missä mättää? Innokkuudessa? Kyvyssä käännöksiin? Kestävyydessä? Taistelutahdossa? Vai menettävätkö -ja kuinka paljon- Luxi ja Hupi pojoja siitä, että ne vieheen pysähtyessä juoksevat ohi -johtajakoirahan on jo siinä- "Tässäks tää oli" -ilmeellä. Tulisiko lisää -ja kuinka paljon- pisteitä siitä, että ne ryysäisivät repimään muovisuikaleita kenties siinä jo olevan koiran suusta tai alta? Noh, tämä nyt on tällaista jälkispekulointia, mutta sehän onkin yksi maastoharrastuksen suola. Itse suoritus on ohi minuutissa ja paikan päällä voi ja saa ihmetellä kun "samannäköinen juoksu" tuottaa toiselle 200 pistettä ja toiselle 250. Ainiin, mutta me ei nähdä kaikkea ja vaikka nähtäisiinkin, niin nähdyn ymmärtämiseen ei vaan ainakaan meikäläisen kapasiteetti riitä.
a.
Tällaisen kisapäivän jälkeen ei voi taas muuta kuin kiittää järjestäjiä hyvin vedetystä kisapäivästä, paikka oli upea, sää suosi ja ihanat kameralliset kisaa seuraavat ovat ottaneet upeita kuvia ihasteltavaksi. Tässä niistä yksi, ISO kiitos Jaskalle. (huomatkaa kuvassa lentelevät pellon palaset!)
(Lataan myöhemmin koko pläjäyksen löytämiäni kuvia 1geehen.)
Päätän kisaraporttini tähän.
1 kommentti:
Hyvä juttu taasen, Ani! Terkut, cilla
Lähetä kommentti