Yksinolo lienee yksi haasteellisimmista opetettavista asioista pienelle pennulle. Se on kuitenkin yksi tärkeimmistä opetettavista asioista - yksinolo kun ei ole sisäänrakennettu, myötäsyntyinen ominaisuus. Tai voihan se olla, koirat kun ovat kovin erilaisia suhteessa tähänkin asiaan, mutta aina(kin jonkinlaista) treeniä tarvitaan.
Joillain yksilöillä yksinolo sujuu varmasti huolettomammin ja helpommin kuin toisilla. Pentu kuitenkin tulee laumasta, äidin ja sisarusten seurasta ja yksinolo ei suoranaisesti ole sille laumaelämän jälkeen "luonnollista". Se tulee opettaa sille. Tehdä yksinolosta luonnollista.
Olen tässä suhteessa hieman jäävi kirjoittamaan asiasta, koska minulla ei ole koskaan ollut vain yhtä koiraa, jota jättää YKSIN kotiin, vaan pienimmillään laumakokoni on ollut kaksi.
Kuitenkin olen saanut yhteydenottoja myös tämän tuiki tärkeän asian tiimoilta, joten halusin ainakin jotain yrittää aiheesta kirjoittaa (ja linkittää). Sen verran asia aiheuttaa kysymyksiä, ihmettelyä ja jopa murhetta ja vääntöä.
Tästä onkin hyvä aloittaa. ÄLÄ siis vaivu pentusi kanssa murheen suohon vaan ryhdy tuumasta toimeen. Ja HETI kun pentu muuttaa kotiisi. Käypänä ohjeena sanoisin, että älä vaan ota kahden viikon pentulomaa ja lällyttele pentusi kanssa 24/7 14:sta päivää putkeen; ota mukaan kaikkialle, kainaloon ja syliin. Ja sylittele sylittelemästä päästyä. Jos kahden viikon intensiivisen pusuttelun ja halimisen jälkeen lähdet kahdeksaksi tunniksi toimistoon ja siihen tunnin-parin matkat päälle on sanomattakin selvää, että pentusi on ns. äimän käkenä. Silppua syntyy ja äänivallit paukkuvat. Pahimmassa tapauksessa.
Itse tekisin kaiken päinvastoin, vaikka kyllähän se tietenkin tällaisen paatuneenkin kyynikon sydämelle ottaa. Muttakun susiäitikään ei sylittele eikä pussaa. Susiäiti sen sijaan tuuppii lastaan persiistä, että menetkös jo ja "pärjäile". Itse voisin viikonlopun verran kuulostella ja katsella, että "minkälainen pentu on kyseessä". Itsenäinen, perässä hiihtäjä, haahuilija vaiko itkupilli. (Näistä erilaisista pentu"tyypeistä" on tarkoitus kirjoittaa seuraavaksi Tietolaariin.)
Ennen pentutyyppi-tutkielmaa mietitään yksinoloa lisää. Pieni pentuhan nukkuu alkuun suurimmaksi osaksi. Sen nukkuessa antaisin sen tietenkin vain olla, mutta pennun herättyä ja aktivoitua, lähtisin jonkin tehostesanan myötä ulos. Rauhallisella äänellä, aina samaan äänensävyyn sanottuna, toistelisin esim. sanaa "odottaa" tai "jää odottamaan". Sen kummemmin pentua huomioimatta lähtisin piipahtamaan roskiksilla, pesutuvassa, postilaatikolla, lumitöissä, naapurissa, varastolla, parkkipaikalla jne. Eessuntaas. Tulisin ja menisin. Tarkoituksena tällä ramppaamisella on osoittaa pennulle, että "odottaa" - äiti lähtee - ja äiti tulee. Se tulee ja menee. Asiasta ei tehdä numeroa, vaan se on luonnollinen osa pennun ja äidin elämää. Äiti menee ja tulee. Tulee ja menee. Hyvä nyrkkisääntö näissä lähtemisissä on se, että pentua ei huomioida mitenkään 30 minuuttia ennen lähtöä ja 30 minuuttiin kotiin tultua. Pentua ei myöskään tule sääliä. Susiäitikään ei sääli pentua. Yleisesti ottaen mikään eläinlaji ei tunne sääliä. Sen sijaan omassa kotipihassaankin voi nähdä, että talitinttiäiti lähtee pesästä ruoan hakuun ja palaa kotvan kuluttua kastemato suussaan. Ei se selittele siellä lapsiaan paijaillen, että "aiai teitä pikkuisia, nyt äidin täytyy lähteä ruoan hakuun, koittakaa kestää ja voi voi kun mun tulee teitä ikävä. Älkää vaan riehuko ja purko pehmikkeitä, mun on pakko mennä, voi voi ja ai ai kun säälittää".
Jos pentua on tarkoitus jättää kahden viikon pentuloman jälkeen yksin, sitä on jätettävä yksin heti päivästä numero 1. Jos halutaan, että yksinolo -yksinjääminen- tulee pennulle merkityksettömäksi, se on tehtävä pennulle merkityksettömäksi päivästä numero 1.
Victoria Stilwell on treenannut yksinolon kanssa painivia koirakkoja televisiossa menestyksekkäästi kylläännyttämällä. Jos pentu hermostuu lähtöaikeistasi, alkaa vinkua, haukkua, riehua, roikkuu housun lahkeessa, itkee, läähättää.. Katsotaan pienin ele, johon sitä lähdetään totuttamaan; se voi olla esim. avainnipun käteen ottaminen. Se otetaan eteisen pöydältä käteen ja lasketaan pois. Otetaan käteen ja lasketaan pois. Riippuen pennusta, pentu lakkaa reagoimasta mitenkään jossain kohtaa harjoitetta; 10 x avaimet käteen, 20 x avaimet käteen, 30 kertaa avaimet käteen jne. Kun se kyllääntyy, ts. lakkaa reagoimasta avaimiin, aletaan pukea eteisessä takkia päälle. Sitten sohvalle istumaan. Takki takaisin naulakkoon minuutin päästä, takki päälle ja taas sohvalle, takki pois, takki päälle jne. On oltava itse hyvin rauhallinen ja päämäärätietoinen. Kun itse hermostut, pentu hermostuu. Kun alat sääliä ja säälitellä pentua kesken harjoituksen, on kaikki alettava alusta. Kylläännyttämällä pentu avaimiin/takkiin/oveen/ovikelloon jne. ne menettävät jossain vaiheessa merkityksensä. Reagointi loppuu.
Harjoittelemalla saat tuloksia. Jättämällä pentua heti yksin, sen yksinjättäminen on jatkossa paljon helpompaa. Kun et tee numeroa menemisestä ja tulemisesta, pentukaan ei tee. Alkuun se luultavasti reagoi, mutta se lopettaa yleensä riittävien harjoitteiden jälkeen -ts. kun lähteminen menettää merkityksensä.
Koira on helppo opettaa ehdollistumaan oikeastaan kaikkeen ja ihan mihin vaan. Omassa laumassani koirat nukkuvat kuorsaten aamulla, kunnes tietokonepöytäni lamppu napsaistaan kiinni ja Fujitsu Siemens sanoo "plimplom". Silloin ne ryntäävät kaikki alakerrasta ylös, koska ne tietävät, että em. äänien jälkeen lähdetään aamulenkille. Jos siis ehdollistat pentusi siihen, että kun avainnippu helähtää -> se pääsee aina mukaan, joudut opettamaan sen jossain vaiheessa tuosta ehdollistumisesta pois, mikä ei olekaan enää niin helppoa, kuin jo tapahtunut ehdollistuminen. Siksi rotsia niskaan ja avaimet helkkäämään muutamin/kymmenin/sadoin tyhjin kuivaharjoittein, jotka eivät johda mukaan ottamiseen, ja lopulta pentusi reagoi enää esim. pannasta ja hihnasta johtuvaan kilinään, joka on sille oikea ja haluttu (?) äänimerkki ja ehdollistuminen. Jos et halua pentusi ehdollistuvan niidenkään kilinään (ahdas eteinen, saappaat osuvat aina hihnoihin, ovi kilisyttää suljettaessa hihnoja tmv.) on sinun nyt kilisytettävä hihnoja "turhaan". Kun pentu huomaa -ja se huomaa sen kyllä jossain vaiheessa, ettei kilinäkään automaattisesti johda ulosmenoon- ettei kilinä johda mihinkään, reagointi tähänkin ääneen jää.
Kaikessa on oltava johdonmukainen ja päämäärätietoinen. Vai sanoinko tämän jo? Asiaa ei voi kylliksi toistaa. Niin tärkeitä nämä kaksi sanaa koirien kanssa ovat. Pentu -ja aikuinen koira- ei koskaan opi kunnioittamaan sinua ja kykyjäsi johtajana, jos toimit miten sattuu. Pennun sääliminen ja voivottelu osoittavat myös koiran silmissä heikkoutta. Jos koira saisi valita lässyttävän, heikon ja säälivän johtajan ja päämäärätietoisen ja vahvan johtajan välillä, se ottaisi viimeksi mainitun. Pentu -aikuinen koira- "hyötyy" enemmän vahvasta johtajasta. Se pääsee itse paljon helpommalla, sen ei tarvitse -eikä pidäkään- kantaa vastuuta, se haluaa, että sinä kannat vastuun. Koira pyrkii kaikessa tekemisessään ja elämisessään rauhaan. Se haluaa, että sen elinympäristö on sellainen, ettei sen tarvitse stressata ja kantaa huolta asioista.
Kun Googlettelin sanoja "pennun yksinolo" löysin 3930 osumaa. Sanoilla "pennun yksin jättäminen" löytyi 753 tulosta. Aiheesta siis löytyy paljon lukemisen arvoista netin syövereistä. Tässä joitain linkkejä avuksi ja tueksi pohdittaessa koiran yksinoloa:
Tässä nopeasti poimimiani linkkejä. Aiheesta löytyy erittäin helposti lisää, kun vain jaksaa etsiä ja lukea!
Sinä olet luonnollisesti oman pentusi tärkein ihminen. Älä tyydy vain olemaan "tärkeä" vaan ole myös vahva ja merkityksellinen ohjaaja ja mentori. Haluat varmasti estää mahdollisia tulevia ongelmia, joita yo. listassa oleva Whippet-Harrastajien sivuilta löytyvä "eroahdistus-artikkeli" kuvaa. Ollessasi vahva, päämäärätietoinen johtaja ja jaksaessasi opettaa pentuasi sekä paneutua sen ohjaamiseen, onnistut varmasti. Yksinolo ja sen opettaminen on "mörkö" monen ihmisen mielessä. Älä tee siitä mörköä koirallesi.
Tähän loppuun sopiikin Cesar Millanin Livillä jauhama metodi; "it´s all in your mind", asennoitumista, kehon kieltä ja äänenpainoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti