Tarvitseeko kaikessa aina liioitella?

Niin. Niinhän siinä taas kävi, että jahka Finnair AY89 on sunnuntaina 5.12. laskeutunut Bangkokiin, taivaalta tupruttaa Vantaalle 600 metriä lunta.


Tästä lähdettiin liikkeelle 6.12. 9.20 aamulla.

Elisan sivuilla luki, että lunta olisi tullut yön aikana 10 cm. Hahahahhahaa, näyttää ennemminkin kolmeltakymmeneltä sentiltä...

Eikä tässä vielä kaikki. Luntahan tuprutti koko eilinen päivä. En edes muista monta kertaa tein pihan lumityöt. Neljästi? Viidesti? Kuudesti?

Valmista oli omalla pihalla + portin eteen tehty väylä; n. 10.00.
Olin hereillä yöllä myös 03 ja 05. Tein lumityöt niin kolmelta kuin viideltäkin.

Tänään pirautettiin sitten tohtorille. On haettava taas paketilliset Sirdaludia ja Motifene Dualia, että saadaan ristiselkä asettumaan.

Hauskaahan tässä lumen kanssa sohimisessa on se, että sitä ei oikein saa mihinkään. Keoiksi seinää vasten kuten ylläolevissa kuvissa, pihan vasemmalla puolen kun näyttää valmiiksi tältä.

Kun saisi aikaiseksi, ostaisin venyttelytangon asennettavaksi oveen. Lääkärin mukaan siitä olisi apua; selkä ei menisi niin herkästi juntturaan kun sen saisi venytettyä välillä kunnolla.

Näin talviaikaan selkään ottaa myös jatkuva viiden koiran pukeminen ja riisuminen. Tuntuu, että olen kokoajan mutkalla.

Kysyin naapurilta, joka etsi autoaan lumen alta, että "koskahan tämä sade loppuu"? Vastaus; "eiköhän se vappuun mennessä lopu".
Vappua odotellessa.