Ei ole todellista! On se.

Tässähän on nyt saanut vääntää viimeaikoina oikein olan takaa. Ilmankos olka onkin kipeä. Mikä lie revähdys iskenyt niin, että nukkuma-asentoa ei meinannut löytyä koko viimeyönä. Aina vihloi ja viilsi ja paha tuuli on jatkunut koko päivän.

Mahtaako sitten reklamointi olla kuinka yleistä tänä päivänä? Osuuko maanantaikappaleita käsiin sinne sun tänne? Ja osuuko ne kaikki maanantaikappaleet kuinka suurella todennäköisyydellä juuri tänne? Vai riittääkö niitä tasaisesti kaikille?

Ensin kannettiin kotiin vaivalla kaupasta löytynyt Chips Oy:n valmistama American dippi. No kas kummaa, sauma vuoti ja dipit oli pitkin kauppakassia. No, äkkiäkös sitä yhden reklamaation kirjoittaa, pistää kirjeeseen ja merkin päälle. Riemulla ei ollut rajoja, kun Chips pahoitteli valmiiksi yhtiössä luodulla kirjepohjalla ja oli ihan liittänyt mukaan 2 (kaksi) pussia ko. tuotetta.

Sitten ostettiin grilliherkkua, laitettiin filettä marinadiin ja aloitettiin paistaminen. Grilli räiski ja paukkui siihen malliin, että luulin jo paistavani kananmunia. Tehomaatalous ei todellakaan enää käy. Se ei saisi olla mahdollista. Ihmisten ei tulisi hyväksyä sitä! Soitto Poutulle ja stressilihaahan se. Olisiko kuudes kerta neljän vuoden sisään. File maksoi muistaakseni 6,40 ja vaivanpalkkaa tuli tilille 60 senttiä päälle, eli Pouttu pahoitteli ja hyvitteli seitsemällä eurolla.

Nyt kipaisin kaupasta vaalennusainetta. Kuinka ironista, että oikein pähkäilin hyllyn äärellä; ostaako hieman huokeamman ja vaalentaa kerran, vaiko hieman kalliimman ja rustaa väriä päähän kahdesti. Kalliimmassa paketissa kun on tykötarpeita kahteen vaalennuskertaan. Mutta ei tässä paketissa. Schwarzkopf pahoitteli toisen vaalennuspussin puuttumista toteamalla, että pakettia on kaupassa muunneltu. Tuote maksoi 12,90 ja valmistaja muistaa minua 15 euron tilillepanolla kolmen viikon kuluttua.

Tuli ostettua kuvan valaisin kuukausi sitten Ikeasta. Mitäs läksit, on laiha lohtu kaiken väännön jälkeen. Asennus kesti kevyet nelisen tuntia, koska tehtaan viimeistelylinjalla oli kaikki olleet juuri kahvitauolla ostamamme valaisimen saapuessa linjan loppupäähän. Valaisimesta puuttui kytkentä. Siihen oli hankittu Ikeasta (jota itse keksin kysyä; onko tässä kaikki valmiina asennukseen) joku härpäke, mutta sen kiinnittäminen valaisimeen ei suinkaan riittänyt. Jotain johtoja oli peräti katki, ja ne piti älytä yhdistää; lukuisien eri kokeilujen ja variaatioiden jälkeen valaisimeen saatiin valo. Lyhyt ilo. Yksi lamppu oli heti toimintakyvytön ja seuraava lamppu paloi muistaakseni kahden viikon kuluttua. Tänään paloi kolmas valo ja myös meikäläisen pinna. Raskaan työpäivän jälkeen oli reklamoitava Ikeaa ensin puhelimitse ja raahauduttava vielä paikanpäälle myymälään kertomaan, että "en jaksa enää". Lamppu hyvitettiin ja Kodin Anttilasta haettiin uusi.

Mitä vielä? No, ei tähän hätään muuta, mutta nyt tuntuu, että virtaa ei ole enää yhteenkään reklamaatioon. Nyt kun näin sanon, löytyy maksapasteijasta varmaan kokonainen varpaankynsi ja salaattikastikkeesta piraija.