Onnea -ja epäonnea!

Eilen sunnuntaina Team Kenzongos matkasi Mustialan KV-maastokisoihin. Ilmoitettuina juoksemaan Luxi & Hupi. Matkaseuraksi päätettiin kuitenkin ottaa koko tiimi mukaan, koska päivät tuppaavat venymään melkoisiksi; nytkin lähdimme aamulla liikenteeseen klo 07 ja palasimme kotiin 20.00, liikenteessä oltiin siis 13 tuntia!

Päivä alkoi sikäli vekkulisti, että auto ajettiin "pahaa-aavistamatta" toimihenkilöiden parkkiin. Olin varustanut mukaan ison häkin, ettei koiria tarvitsisi pitää autossa. Jossain vaiheessa -kun itse tepastelin kilometrin päässä olevalla pellolla- auto oli "käsketty" siirtämään. Kämppis teki työtä käskettyä ja oli ajanut sen parkkipaikan kauimmaiseen nurkkaan. Sikäli hankalaa, että oli pystyttävä olemaan jotenkuten kuulutusten etäisyydellä, lämmiteltävä juoksemaan meneviä koiria ja huolehdittava myös muun lauman hyvinvoinnista.

Autoa lähdettiinkin siirtämään edes hiukan lähemmäksi, ja valikoitiin paikaksi tien vierusta, jossa jo oli muitakin autoja. Eikös siinä lähistöllä heti kysytty aktiivisesti; "siihenkö sä meinaat sen jättää" johon tokaisin, että "kannattaa sitten mennä motkottamaan varmaan noille neljälle muullekin tähän parkkeeranneelle". Tämä huomauttajan kommentti ärsytti näin jälkeenpäin ajatellen erityisesti; palaan siihen tekstissä myöhemmin.

Autoa lähdettiin jälleen siirtämään. Tässä vaiheessa niin Luxi kuin Hupikin oli juossut alkuerälähtönsä. Ja tässä sen taas taas taas näkee, että "kauneus on katsojan silmässä". Kukahan se oli, kun "varoitteli" minua iloitessani KV-maastokisasäännöistä, että "ei ne ylikorkeat saa kuitenkaan juosta KV-säännöin" (150 pistettä minimi, että pääsee finaaliin) Siksi KV-kisaan ikäänkuin lähdettiinkin, että saisin Hupille haaveilemani SA-tuloksen... Luxin juostua viimeisessä ponilähdössä yksin toivoin nimittäin lähettäjälle, että "toivottavasti nähdään vielä". Lähettäjä; "Kyllä tämä koira ainakin. Ässäjuoksu". Hmm. Pisteiden ilmestyttyä nimittäin väkivahva Hupi oli saanut alkueräpisteitä 227 ja tämä "ässäjuoksija" 202........

Sitten kysymään, mikä on ylikorkeiden finaaliraja. Kas, ei sitä ollutkaan. Se oli se sama kuin KV-kisalaisillakin, eli 150. Molemmat pojat siis finaaliin.

Vaan tätä autonsiirtoa; oltiinko sitä ajamassa jo neljännelle paikalle? Jaksoin hiki päässä hiihdellessäni laumani kanssa ihmetellä tätä vääntöä ja sitä kun piti olla taas miljoonassa paikassa yhtä aikaa ja miettiä ketkä häkkiin, ketkä jaloittelevat jne. Kämppis siis siirsi autoa sen neljännelle paikalle ja minä koirineni törmäsin yhteen kilpailuttajaan, jonka kanssa olin puhellut jo aiemmin. Ehdin kysyä, että "miten koirasi suoritus meni" ja sitten kaikki tapahtuikin sekunnissa. Omistaja ei ehtinyt koskaan vastata, kun hänen koiransa "vastasi hänen puolestaan" tarraamalla Hulaa aivan varoittamatta lukkopurentaotteella kaulasta! Tilanne oli täysin käsittämätön ja yht´äkkisyydessään järkyttävä!

Jaksankin nyt hämmästellä sitä, että yleisöä ja kilpailuttajia huoletti kyllä autojen parkkaamiset ja he jaksoivat huudella autoistaan "et kai sä sitä siihen jätä" mutta kun NYT olisi tarvittu APUA järkyttävässä purentatilanteessa nämä parkkipaikoista huolestuneet ihmiset seisoivat tumput suorina suut ammollansa suolapatsaiksi jähmettyneinä!

Yritin ensin avata purevan whippetin kitaa, mutta koska Hula huusi kuin sikaa tapettaessa, innostui ja kiihtyi nyt muu laumani ja kävi Hulan päälle kiihkoissaan. Oli siis pidettävä neljää koiraa toisessa kädessä ja "syötettävä Hulaa yhdellä kädellä tämän toisen suussa"! Huusin kuin hinaaja, kiroilin ja siis aivan suoraan: "tulkaa nyt s*tana joku auttamaan". Väki vain seisoi. Yleisöä kertyi paikalle nojailemaan aitoihin ja äimistelemään. Jaksaa kyllä hämmästyttää, joskin aina asioita monelta kantilta pohtivana ymmärrän, että kovin, kovin harva ihminen oikeasti osaa toimia. Miettiikö siinä sitten, ettei halua puruja itseensä vai miettiikö siinä, ettei osaa auttaa? Ettei "tiedä, mitä tehdä"?? Olisi nyt edes joku tullut ottamaan toisesta kädestäni neljä muuta koiraani, jollei kättään sinne purutilanteeseen halunnut laittaa. Purevan koiran omistaja oli ilmeisesti myös jonkinlaisessa shokissa, osaamatta toimia.

Loputtoman pitkien sekuntien jälkeen -arvioisin tilanteen kestäneen noin minuutin- koira irroitti otteensa ja pääsin juoksemaan eläinlääkäriin. Hula rauhoitettiin ja sille annettiin injektiona kipulääkettä. Paikalla ollut eläinlääkäri Teresa Skrzypczak toimi todella hienosti ja ammattimaisesti ja teki sen minkä mukana olleilla välineillään pystyi. Hula siis ommeltiin paikanpäällä; seitsemän tikin verran. Puremahaavat olivat verrattain syviä.

Nyt tein päätöksen vetää Luxi pois finaalista, koska olisi ollut todella hankalaa seurata Hulaa samalla kun juoksisi kahden eri koiran kanssa kilometrin päässä olevalla kilpailupellolla. Ja näin Hula "järjesti" meille vihdoin asianmukaisen parkkipaikan, eli saimme ajaa automme eläinlääkärin välittömään läheisyyteen, koska Hula oli kuvassa olevassa isossa häkissä eläinlääkärin ja meidän muiden tarkkailtavana. Rakas Hula, emme toki olisi halunneet näin Sinun järjestävän meille parkkipaikkaa keskeiseltä paikalta!

Todella, todella valitettava tilanne ja äärimmäisen sääli, että sen piti tapahtua juuri Hulalle, jota aiemmin on viiden tikin verran röykyyttänyt borzoilauma.

On vaikea sanoa, mistä moinen lukkopureminen whippetillä voi johtua? Olin ollut omistajaa ja koiraa "vasten" ehkä 2-3 sekuntia, kun koira iski täysin varoittamatta ja heti hyvin tosissaan. Mitään hihnoja ei ollut solmussa, kukaan ei haastanut ketään eikä mitään tuijottelua tai muuta vastaavaa ehtinyt esiintyä. Toki koirat voivat olla välittömästi juoksusuorituksen jälkeen kiihkeitä tai niillä voi vain naksahtaa päässä? On hyvin vaikeata spekuloida sitä, mitä tuon puremaan ryhtyneen koiran päässä pyöri juuri tuolla hetkellä tai missä fyysisessä tai psyykkisessä tilassa se oli.

Purrut koira valitettavasti suljettiin pois kilpailusta, vähintä mitä järjestäjät saattoivat tilanteessa tehdä.

Kiitos kaikille meitä tilanteen jälkeen auttaneita ja tukeneita ihmisiä. Oli hienoa, että löytyi ihmisiä Hulaa "vahtimaan" ja kantamaan ja saimme mm. Heliltä Hulalle valjaat lainaksi! Suuri kiitos kaikesta tuesta kisapaikalla ja kaikesta tuesta, jota olemme Hulan kanssa saaneet tänään!

Hula ei syönyt eilen illalla yhtään mitään, vain vaivoin sain sille lääkkeet annetuksi. Antibioottikuuria tuli 10:n päivän verran ja lisäksi muutamaksi päiväksi kipulääkitys. Aamulla syömättömyys kuitenkin jatkui ja lenkillelähtökin tuotti vaikeuksia. Hula tuntui olevan edelleen hieman shokissa ja levoton. Lenkillä sen uloste oli suoranaista vettä, herkkä Hula reagoi selvästi vatsallaan.

Tänään kävimme uudelleen eläinlääkärissä ja haava oli selvästi tulehtunut. Tikkejä ei ruvettu kuitenkaan repimään auki vaan haava spoolattiin siinä avoimesta olleesta reiästä; onkaloa ei "onneksi" ollut alhaalla vaan lähinnä ylhäällä; niskassa. Mukaan kotiin vatsaa rauhoittava lääkitys, pari purkkia herkän vatsan i/d -ruokaa sekä neljäksi päiväksi valmiiksi tehdyt spoolausruiskut.

Hulalle sattunut valitettava tapahtuma jätti Hupin huikean kisasuorituksen varjoonsa. Tämä äärimmäisen väkivahva, iloinen ja lupsakka, juoksemiseen syttynyt veijari nimittäin juoksi 19:sta kilpailijan joukosta hienosti kuudenneksi ja saavutti sen, mitä tälle liki 6-vuotiaalle pojalle oli kolmen kisan verran tavoiteltu; SA-juoksu, eli sertin arvoinen metsästys! 451 pistettä ja pokaalikaappiin lisätäytettä! Ihan kertakaikkisen ihana "balsamia haavoille" -veto Hupilta!

Lystikästä oli se, kun lähtöpaikalla oli joitakin toimihenkilöitä ja siellä eräs heistä tokaisi "Salovaaran Kallen sanoneen, että kattokaa sen lihaksia ja mä sanoin Kallelle, että kyllä mä nyt p*kele huomasin ne muutenkin"! Hupin lihakset ja sen olemus kehuttiin maasta taivaaseen ja "tollaset ne pitää vinttarilla s*tana ollakin"! "On se nyt kumma, jos näyttelyssä haukutaan. Tää on juokseva rotu. Eikö ne tuomarit tajua sitä, hä"? Ja vielä: "Mitä sä teit sille alkuerien jälkeen? Sehän vetäsi finaalin vielä upeammin"!

Tosin pisteissä tuo väkivahva finaaliveto ei näkynyt ja vaikka Hupi tulikin maaliin ennen kilpakaveria, ei tästä Team Kenzongoksen pojilla harvoin nähdystä "taistelutahdosta" ropissut lisäpisteitä.

Luxihan vihelteli tapansa mukaan maalialueelle tullessa ja näki, kuinka se alkoi miettiä mansikoiden päivän hintaa ja öljyn mahdollisia tulevia maailmanhinnan nousuja!

Kakun päälle kerman toi Jagodas Grain D´Or (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Aaniston An Outstanding Filly) juosten ensimmäisessä kisassaan 243+231 = 474 ja SERT & V-Cacil:n arvoisesti! Huikea suoritus!