Vantaan Sanomat julkaisi jälleen keskustelupalstallaan koirankakkaan liittyvän yleisökirjoituksen, nimimerkillä tietenkin. Jaksan hämmästellä kuinka paljon näitä yksiyhteen kirjoitettuja purkauksia vielä lehden palstalla näkee päivänvalon? Niissä kaikissa on sama runko; paheksutaan, kirjoitetaan yliampuvia esimerkkejä, ja lopuksi kerrotaan, että itselläkin on useampia koiria ja saadaan ikäänkuin omaa itseä nostetuksi tyyliin; en minä, mutta ne muut.
Itse kehittelin sitten taas lenkillä yhtä sun toista tulevaisuuden suunnitelmaa tyyliin;
miten saada eri kaupunkeihin yhteisöllisyyttä ja ennenkaikkea toiminnallisuutta suhteessa koirankakkaan? Voisiko tulevaisuudessa Hakunilan Koirankakka ry -niminen yhdistys järjestäytyä ja tempaista aina keväisin? Vantaan kaupunki lahjoittaisi koirankakan keräimet (roskanipistin varrella ei siihen tarkoitukseen taida soveltua, haloo Pelle Pelottomat!), jätesäkit ja jokainen keräämiseen osallistunut saisi myös kaupungilta kukkalahjoituksen. Nythän taimikasvattamot pursuavat, jokainen aktiivisesti keräämiseen osallistunut saisi esim. orvokkiamppelin. Paikalliset kaupat tulisivat mukaan, lahjoittaen esim. kaikille koiran omistaville kakkapusseja kolmen kuukauden tarpeisiin. Kaupungin puistotyöntekijät olisivat paikalla kuulemassa mihin mm. roskiksia kaivattaisiin lisää. Ne, jotka keräisivät roskia ja lasinsirpaleita (ei-koiralliset, siis) saisivat kakkapussien sijaan esim. Valion mustikkamehua kotiinvietäväksi päivän päätteeksi. Kakkariehan ympärille voisi kehittää vaikka mitä; katukirpparia, musisointia, ilmapalloja, kilpailuja. Yhteisöllisen, kivan ja monipuolisen tapahtuman siivellä saataisi koiranomistajia ( ja muita roskaajia) sitoutettua jatkossa tiiviimpään kakan- ja roskienkeruuseen - ja kaupunginosaansa- sensijaan, että saisi keväästä toiseen lukea satoja paatoksellisia mielipidekirjoituksia.
Tähän Lions Clubia vielä mukaan, poliisikin paikalle ja vpk, niin johan olisi kevättapahtumaa kerrakseen koirankakan ympärillä! - Mediaa toki unohtamatta! Ai sitä ihmisten määrää, jotka tunkisivat televisiokameroiden ja karvaisten mikrofonien ääreen kertomaan, että "tämä se on kivaa puuhaa, olen kerännyt jo kymmenen kiloa kakkaa ja hiki virtaa" ja "en kyllä koskaan enää anna mastiffini kakata kadulle" ja "meidän Jerekin löysi kuusitoista olutpulloa yhden ojan pohjalta"!
Laitan vielä nimimerkin kirjoittaman Vantaan Sanomien kakkapostauksen päälaelleen ja muokkaan sen uusiksi, kas tähän tapaan:
Hei kaikki ihanien koirien omistajat. K-kaupassa on koko huhtikuun tarjouksessa sangen monipuoliset Pirkka-pakastuspussit. Kolmen litran pusseja saa nyt kaksi pakettia yhden hinnalla. Niihin mahtuu isompikin koura sisään ja lämminkin läjä pysyy korkealaatuisissa pusseissa sisällä.
On ihanaa kävellä koirien kanssa aurinkoisessa kevätsäässä Pirkka-pusseja taskut pursuten. Hakunilan alueella on kohtuuhyvin roskiksiakin, joten pussitettua kakkaa ei tarvitse kovin montaa sataa metriä kuljetella. Vaikka kirjoitinkin aiemmin, että kadulla kulkiessa saa väistellä jatkuvasti valtavia kakkaläjiä, tarkoitin myös, että päästyämme hiihtäjistä on nyt oltava valmiina nopeastikin hyppäämään tien sivuun pyöräilijöiden viiletellessä ohi.
Ja vaikka kirjoitinkin, että koirani tuovat tassuissaan aina kotiin asti kakkaa ja naapureiden koirat hyökkivät aurinkoisilta pihoilta päällemme, taisin liioitella hieman. Yhden kerran on naapurin sekarotuinen kymmenen vuoden aikana syöksynyt harvennetun piha-aidan ali. Ja todentotta, tuovathan nuo sesset tassuissaan myös lintukirppuja, sylkeä, purkkaa, hiekkaa ja havunneulasia olohuoneeseemme. Kerran kuolleen oravankin, kun puhuin kännykkään, enkä huomannut.
Kerroin kirjoituksessani myös, että korjaan aina omien koirieni jätökset ja olen muutenkin hyvä ihminen pitäessäni aina taajama-alueella ja STOP-merkkien alla koirani kiinni. Ei se nyt ihan niinkään ole. Viimeksi eilen koiriltani jäi iso läjä pientareelle, mutta koska kyseinen piennar ei ole ns. hoidettua aluetta, vaan lähinnä aarniometsän synkkä ja sotkuinen reunama, jätin koirani kakan sinne hyvillämielin. Aion jatkossa suunnata paheksuntani minäkin toisaalle. Ei kakka-asioissa kuitenkaan saa liioitella. Vaikka kakkaa kieltämättä on paljon, on sulanut lumi paljastanut myös melkoisia roska-alueita kaupunkilenkkimme varrelta. Huoltoaseman viereisellä nurmialueella laskin pikaisesti olleen 27 pahvista kahvikuppia! Aion kyllä valittaa tästäkin. En aio enää siis koskaan valittaa enkä kirjoittaa Vantaan Sanomiin koirankakasta. Aion keskittyä positiivisempiin aiheisiin. Ja jos kirjoitankin vielä koirankakasta, teen sen rakentavasti ja parannusehdotuksia tarjoten.
Nimimerkki: Luovaa ajattelua ja positiivisempaa mieltä koirankakkavastaisuuteen, Vantaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti