Kautta kouluvuosien taistelin otsikossa pysymisessä. Jos koetehtävän kysymys oli kouluaikana Mikä on Suomen pääkaupunki? -sain sen alle vaikka koko konseptin täyteen tekstiä. Tarvittaessa kävin läpi kaikki Helsingin kirkot ja torit sekä Mannerheimintien taksitolpatkin.
Otsikossa pysyminen tuottaa minulle yhä suuria vaikeuksia. Jollain tapaa kai koen, että ei mitään asiaa voi sanoa tai selittää simppelisti ja lyhyesti. On aina taustoitettava ja tarvittaessa pohdittava asiaa joka kantilta. Onpa ongelmia ollut joskus koevastauksissa "toisinkinpäin"; eli kun ylioppilaskirjoitusten uskontoaiheinen kysymys oli Ortodoksinen jumalanpalvelus -selitin sen kulun aasta ööhön. Ja taas kokonaisen konseptin täyttäen. Opettaja säälitteli minua jälkeenpäin, kun olin niin tarkkaan ja yksityiskohtaisesti selittänyt MITÄ ortodoksisessa jumalanpalveluksessa tapahtuu, mutta en MIKSI. Pisteet jäivätkin tämän kysymyksen ja vastauksen osalta heikonlaisiksi.
Traumansa kullakin.
Tästä nyt sitten jouhevasti aasinsiltaa allaolevaan pitkään sepustukseen koskien whippettien loukkaantumisherkkyyttä. Olin taustoittanut taas muhevasti ja selittänyt lähinnä erilaisia vammoja, jotka whippettiä voivat vaania.
Tänään kaivoin kirjahyllystäni esiin ELL-kansion, jossa on tallessa kaikki koirieni eläinlääkärikuitit sekä moninaiset epikriisit.
Minulla on ollut vinttikoiria -whippettejä ja greyhoundeja- vuodesta 1990. Ensimmäinen whippet minulle tuli 1990 ja ensimmäinen grey vuonna 1995.
Laskin kaikki erilaisista onnettomuuksista johtuneet purema- ja osumavammat (mm. lasinsirun aiheuttama tassuvamma, törmäyspuremat, luun aiheuttamat riidat, oksan aiheuttama kylkihaava), jotka ovat johtaneet eläinlääkärikäyntiin:
- yhteensä 11 kpl. Vuonna 1997 2 ell-käyntiä, 1998 4 käyntiä, 1999 1 käynti, 2000 2 käyntiä, 2001 1 käynti, 2004 1 käynti.
- ontuman vuoksi ell-käyntejä 3 kpl; vuosina 2000, 2003 ja 2004.
Listassa -ja laskelmissa- ei ole itse hoitamiani ontumia ja erilaisia haavoja, mutta koska niiden vuoksi ei ole tarvinnut vaivata eläinlääkäriä kertonee se osaltaan siitä, että monet vammoista ovat olleet lieviä tai hyvin lieviä.
Isonkin lauman kanssa pystyy elämään vauhdikasta ja virikkeellistä elämää kisoineen ja lukuisine irtipitoineen vaihtelevassa maastossa ilman, että vammoja syntyy!
Kovin yleistä vammautuminen ei siis olle, jos 20 vuodessa erilaisten loukkaantumisten takia olen päätynyt eläinlääkärin pakeille yhteensä 14 kertaa. Tarkalleen laskien 0,7 käyntikertaa/vuosi.
Oheisessa kuvassa hämmästelen jatkuvaa otsikossa pysymiseni vaikeutta.
Kuva Antti Ruotsalo.
1 kommentti:
Kuva kertoo aidosti iloisen hämmennyksesi. :)
Lähetä kommentti