Satuin istumaan autossa suomenkielinen poppikanava auki, kun toimittaja (mies) intoutui räyhäämään kanavalla koskien Sofi Oksasen viimeaikaisia kommentteja. Nuori mies oli erittäin kiihtynyt ja pystyin kuulemaan ja näkemään sen syljen määrän mikä studioon lensi hänen inttäessään lausetta "menköön takaisin Viroon" uudelleen ja uudelleen.
Jäin siinä sitten oikein miettimään moista kiihtymistä ja yksioikoista "kannanottoa" Sofi Oksasen sanomisiin, joista tämän päivän Helsingin Sanomissa toimittaja Mikko Lehtonen kirjoitti: "Kirjailija ei sanonut mitään, mitä tanskalaiset eivät olisi jo tienneet ja tutkijat todistaneet".
Toimittaja Mikko Lehtonen jatkaa kolumnissaan:
Eppu Normaali sanoi Murheellisten laulujen maassa (1982) saman kuin Oksanen tästä pohjoisesta ja kylmästä maasta. Eppujen oli tarkoitus ironisoida kansallista itsesääliä, mutta ryhmän aikaansaannos kohosi nopeasti uusien kansallislaulujen kaanoniin. Viikolla yhtye pokkasi Suomi-palkinnon.
Kaikkien suomalaistenkaan ei ole pakko pitää kaikesta kotimaassa näkemästään ja kokemastaan eikä mielipiteitään tarvitse välttämättä pitää omana tietonaan, kun joku kerran kysyy.
Yksioikoiset tulkinnat Oksasen sanomisista tekivät suomenmielisille yhtä kaikki helpoksi nousta puolustamaan loukattua kansallista kunniaa.
Kiintoisaa kyllä suomalaisuus näyttäytyi puolustuksen puheenvuoroissa kovin monoliittiseksi. Vääriksi koettuja stereotypioita vastaan noustiin toisilla stereotypioilla.
Suomi-kuvasta Oksasen esiintymisen yhteydessä huolestuneet voisivat miettiä, millaisia Suomea koskevia stereotypioita he itse toiminnallaan tuottivat. Huonoa suomalaista itsetuntoa koskevat stereotypiat tuskin hälvenivät kohun myötä.
Kuva helsinki.fi, Toni Härkönen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti