Otsikkoonhan ei oikeasti kuuluisi pistettä. Mutta kuten minulla on selkärangassani neandertalinaikainen jäänne eli ylimääräiset kylkiluun aiheet niin otsikossani on mainostoimistoaikani aikainen jäänne eli piste.
Jäänteistä Metsolaan. Jotenkin äkkiseltään luulisi, että Metsolan kaltaisella omakotialueella, missä ihmiset oleilevat pihamaallaan enemmän ja vähemmän läpi vuoden, läppä lentäisi solkenaan. Pihamaalta toiselle ja siitä riittäisi ohikulkijoillekin.
Aina silloin tällöin joku toki haravan varrestaan huuteli; "onks sulla kakkapusseja" ja "älä kuseta niitä koiriasi meidän aitaa vasten". Yleisimmillä lenkeillämme sensijaan tuli harvakseltaan jalankulkijoita vastaan. Korson keskustaan suuntautuvalla lenkillä yleisimmin, mutta eipä juuri tullut jäätyä suustansa kiinni. Joskus tuli nopeastikin vastattua näihin yleisimpiin kysymyksiin; "onko noi kaikki sun" ja "eikö sulla mene hihnat koskaan solmuun"?
Ja jollei nyt tulisi vallan väärää käsitystä alueesta Korso-Metsola-Mikkola, niin kyllä siellä mukavasti tepsutteli menemään sielläkin ja pääsääntöisesti saatiin kuulla ihan leppoisaa ohikulkijaläppää.
Mutta täällä!
Jään vähintään kerran/lenkki suustani kiinni kuulemaan ohikulkijan oman koiran ienongelmista, kuinka se söi aina keväisin ruohoa, kuinka siltä lähtee kauheasti juuri nyt karvaa ja kuinka se ei ole koskaan vihainen kenellekään muulle koiralle. Tai vastaavasti kertojan keuhkoihin liittyvistä ongelmista, masennuskausista, selittämättömästä kutinasta ja erilaisista allergioista. Onpa Herätkää-lehden jakajatkin strategisesti kysyneet ensin koiristani niitä näitä ja sitten ojentaneet lehden kiinni nenääni; "Täällä on todella paljon hyviä artikkeleita ihmisten rahaongelmista ja kuinka he ovat selvinneet niistä". Is it that obvious - näkyykö se päälle päin?
Eilisaamu oli yliveto. Lelu Laukkanen, tuo kovanonnen koira. Ikää alkaa olla plakkarissa 12 ja nyt epilepsian ja sydänvaivan päälle saatiin vielä varvasvaivakin. Tassu on ollut teipissä viikon verran. Lenkit on koko laumalla olleet minimissä mutta eilen aamulla tuuppasin Lelun kämppikselle ja lähdin itse neljän muun kanssa tepsuttelemaan pitempää lenkkiä.
Olin kävellyt arviolta 100 metriä kun hymyilevä mummukka huudahti kohdallamme; "Missä yksi on"? Saatuaan vastauksen mummeliini kertoi ihanasta lenkkeilysäästä ja siitä, että vaikka onkin lämmin, hänen on pakko pitää käsineitä. Toivottelimme toisillemme mukavaa päivänjatkoa.
En ehtinyt marssia kuin saman verran Heppahaantietä eteenpäin kun vanhempi pariskunta kysyi otsa rypyssä: "Yksi koira puuttuu"?
Koko lenkin lopun, eli 2,8 kilometriä odotin seuraavaa kysyjää, koska sanotaan, ettei kahta ilman kolmatta. Kolmatta Lelua etsivää mummukkaa tai pariskuntaa ei kuitenkaan enää osunut kohdalle. Sensijaan oravia sitäkin enemmän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti