10.4.2008

Lenkkihuomioita


Lumen ja loskan vähennyttyä on lenkkeilyä päästy taas pitkästä aikaa lisäämään. Pidemmän remmilenkin aikana onkin hyvää aikaa funtsia kaikenlaista. Kuten nyt tänään koirieni erilaisuutta ja erilaisia "rooleja" hihnakävelyllä.

Lelu keskittyy hyvin tarkkaan virtsamerkkien analysointiin. Se kiskaisee kuin varkain porukasta sivuun ja alkaa tutkia maamerkkejä nenällään nuuhkien ja kuin varmuudeksi myös kielellä maistaen. Harmiton hihnailijaveikko siinä mielessä, että suuhun ei mene koskaan mitään. Siis sontaa tai nakkikioskipapereita, eikä sitä ole myöskään koskaan kiinnostaneet kepit tai karahkat, joita lenkillä väistämättä nenän eteen osuu. Jos Lelun hihna sattuu putomaan hetkeksi maahan, se tajuaa sen nanosekunnissa ja viipottaa jo täyttä hönkää kohti lupaavaa pissamerkkiä, ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Kun tepastellaan, Lelu on yleensä lauman peräpään pitäjä, eikä kovin aktiivisessa roolissa esim. muiden koirien tullessa vastaan.

Hula pitää kiertämisestä ja jarruttamisesta, kylkimyyryä etenemisestä ja uhkaavien kadunvarsien kohdalla haukkuvaroituksista. Epäilyttäviä tienpientareita ovat esim. kosteat alueet, runsaasti koirien ulostetta sisällään pitävät pientareet ja kaikki mikä sopii näiden kahden em. väliin. Oikeastaan jokaisella kadunpätkällä se alkaa vetää voimakkaasti tien toiselle puolelle, siis vastakkaiselle puolelle, missä kaikki muut 5 nuuhkuttavat innokkaasti. Näin saan olla vaihtamassa jatkuvasti Hulaa toiseen käteen kun toiset 5 ovat toisessa kädessä. *huokaus* Tien pientareen vaihdon Hula tekee aina hyvin näyttävästi, mieltään osoittaen, vetäen itseään voimakkaasti kylkimyyryä kohti kuivempaa/loivempaa; yleensä ajotietä. Kakkakin ähistetään mieluummin liki ajotietä. Jokaisen risteyksen kohdalla ilmoitetaan myös kylkimyyryllä haluttu kulkusuunta; usein täysin päinvastainen, kuin minne olemme menossa. Vastahakoisesti Hula sitten liittyy päälaumaan, ollen taas hetken kuluttua vetämässä itseään teatraalisesti kohti esim. koiran kieltomerkillä varustettua postilaatikkoa.. Tänään olimme pitkästä aikaa Norppatiellä; tiedä sitten, mitä traumaattista siellä on joskus tapahtunut, kuitenkin Hula antoi Norppatielle saavuttaessa voimakkaan haukkuvaroituksen; HAU HAU HAU, meitsi tulee! Ja kun tepastellaan, Hula pitäytyy yleensä lauman peräpäässä, sivistyneesti ja hillitysti tepsutellen, kunnes kylkimyyry taas alkaa...

Viri ilmaisee myös pissihalukkuutensa jumittamalla. Jokainen KOHTA, mihin se haluaa pissiä, ilmaistaan ensin vetämällä voimakkaasti taaksepäin, saaden hihna näin jännittymään äärimmilleen ja valjaat lähes kainaloihin. Kun sille on sitten annettu "periksi", se lopettaa taaksepäin vedon ja alkaa korostetun hitaasti tutkia pissamerkkiä. Ehkä myös nyt ohitse lentävä varis kiinnittää sen huomion ja näin koko jalannosto on pian unohtunut. Pääasia, että on saanut lauman seisahtumaan, on saanut vetää ja jumittanut kävelyn hetkeksi. Kaikki tuijottavat vain Viriä ja vinkuvatkin; "Mennään jo". Viri seisoo tapittaa koivunrungon edessä ja miettii syntyjä syviä.
Tepastellessa Viri on "keskitien kulkija". Sen paikka laumassa on yleensä keskivaiheilla, paitsi silloin kun se havaitsee jotain. Korvat nousevat pystyyn ja haukku alkaa. Kunnes keksi on suussa ja matka voi taas jatkua.

Hupi on aina keulilla. Jollei sillä ole vedonestovaljaita, se vetää kuin henkensä hädässä. Siksi se onkin aina ensin kaikilla apajilla. Se bongaa jokaikisen luonnonpoikkeaman; se voi olla puusta pudonnut karahka, joka tapetaan välittömästi ja asianmukaisesti karahka pienempiin osiin pilkkoen. Se voi olla hanska, joka on korkealla puussa (kyllä, se hyppää ja saa ne kaikki..) ja seuraavat metrit sitten tapetaan tuota hanskaa, aivan kuten maasta löytyviä pahvinpalojakin. Kaikki -myös sonta- menee suuhun ja enemmänkin varmaan menisi, jollen olisi kokoajan puuttumassa Hupin "imuroimiseen". Se on kuin teiden Hoover. Kaikenkaikkiaan Hupi "kekkaa" kaiken. Siksi se varmaan onkin oivaltanut, että keulilla on hyvä olla. Hupi näkee laumastani ensimmäisenä myös linnut ja oravat ja kertoo näkemästään toki heti muillekin. Hupilla ei ole erityisiä pissa- tai kakkamanöövereitä, asiat tehdään, kun ne tehdään. Kursailematta. Ja usein antaumuksella etujaloille lorottaen. Hupi saattaa myös laulaa lurauttaa nähdessään esim. pöllön tai tikan. Laulaapa se joskus vastaantulijoillekin. Ja käyttää ehdottomasti hyväkseen kaikki pysähdykset lenkillä. Kohdalla kun saattaa olla esim. neljä kuukautta vanha kakkakikkare, jossa on väri, laatu, koko ja tiiviysaste "kohdallaan".

Juku on huolestunut pikku-ulkoilija. Sen paikka on emännän pohkeen vieressä aina lenkin alusta kotiovelle asti. Aika-ajoin se tekee pienen syöksäisyn pientareelle, kun se haluaa asioida. Muuten se kulkee pohkeessa kiinni ja vinkaisee välillä surkeasti, koska olemme tuntemattomalla lenkkialueella tai se muistaa nähneensä alueella oravan joskus kolme vuotta sitten syyskuussa. Jos Jukun hihna putoaa maahan ja en sitä heti huomaa, niin ei huolta. Juku ei lähde koskaan karkuun tai omille teilleen. Vaikka se olisi vetänyt hihnaa perässään kymmeniä metrejä, se löytyy takuuvarmasti aina pohkeen vierestä tepastelemasta.

Luxi. *huokaus* ;D Luxin suu käy oikeastaan kokoajan. Sen suuhun löytävät purkat, pienet oksankappaleet, vuoden vanhat käyneet ja käppyräiset marjat, mädät omenat, kasvien kukinnot, nenäliinat, nakkikioskipaperit, kivi, hiekka, asvaltti, sammal.... Muistinko mainita jäniksen papanat ja hevosen lannan? Omasta laumastani erityisesti Hupin ja Lelun ulosteiden odöörit kiehtovat ja koostumus on juuri Luxille maistuvaa ja sopivaa, nam.

Kun minulta aikoinaan R-kioskilla eräs nuori poika kysyi, "Eikö sulla mene koskaan noihin hermo?" (mihin vastasin; "Päivittäin") niin kyllä tänä aamuna taas muutama ärräpää lenkillä sanottiin ja mietin tätä lauman koostumusta; niin kovin erilaisia kaikki, jumittavat, kiertävät, saavat hihnatkin sotkuun alta aikayksikön.. Joskus hieman kateellisena katson yhtä koiraa ulkoiluttavaa lenkkeilijää ja haaveilen hetken.. Joskin haaveilut seisahtuvat yleensä siinä vaiheessa, kun tuon vastaantulijan YKSI koira jumittaa maihin, eikä omistaja saa kiskottua kymmenkiloista nelijalkaistaan mukamas eteenpäin.. ;D

Laumassani siis persoonallisuuksia riittää ja Pedigreen Biscrok (ei, en saa tästä mainosrahaa) -kekseillä pääsee "eroon" monesta epämiellyttävästä tilanteesta ja saa 99 kiloa liikkeelle yllättävän reippaasti! Usein sinne se 10-kiloinen moppe jää risteykseen makaamaan kun me jumittelemme jo seuraavassa risteyksessä!

Ei kommentteja: