Niin se veri veti taas Böörminghämiin.
Vaikka kuinka oltiin ajateltu, että yksikin kerta on jo huikea kokemus, niin nälkä jäi. Ihan kuin emme olisi vuosi sitten seisoneet tarpeeksi lentokenttien jonoissa, odotellen pääsyä passintarkastukseen, laukkujen läpivalaisuun - jännittäen, onko tällä kertaa silmätippapullo jäänyt litran muovipussista. Aivan kuin olisimme halunneet uusinnan, vain eri lentokentällä ja eri jonoissa. Niin vain taas vannottiin, että jos vielä joskus, niin Lontoon kautta. Kuuluisia viimeisiä sanoja. Kuitenkin olimme taas loputtomia tunteja Amsterdamissa ja Pariisissa ja missä lie. Ja väsymyksen takia oli taas pakko ottaa taksi. Tai Uber. Kun ei vaan enää jaksanut.
Nälästä puheen ollen.
Meidän koneenhan piti tällä kertaa lähteä päiväseltään, maltillisesti klo 14. Vaan KLM käski kentälle kuudeksi ja kone starttasikin jo aamukasilta. Nyt emme viettäneetkään kuutta tuntia Helsinki-Vantaalla vaan vietimme 6 tuntia Schipholissa.
Kaiken kiertelyn jälkeen päädyimme johonkin "grillin" tapaiseen ja sieltä lähti pöytään kivikovaksi kuumennettu sämpylä, jonka sisällä oli palaneita kanan palasia. Turha oli vaatia mitään makumajoneeseja tai salaattiakaan sinne kyytiin, vaan tyytyminen oli kuivaan ja mauttomaan känttyyn, joka onnistui maistumaan lähinnä wc-renkaalta. Kaikkea ne lentokentät myykin ~ 12 euron hintaan.
Onneksi sain syödä jonkun pöydälle jättämät omenanlohkot (avaamattomassa pussissa), joilla huuhtoa toiletin maku suusta.
Lisäksi lähellä oli möffinpiste, josta sain onneksi suklaisen möffinin runsailla suklaanpaloilla poistamaan kuivan ja wc-maton makuisen käntyn tuottama pettymys.
Pettymyksestä toiseen.
Vihdoin suorastaan juoksimme rinksibaariin, kuinka kevyeltä askel yhtäkkiä tuntuikaan, kun edessä siinsi DRINKS.
Kommunikointi ei sensijaan sujunut baarimikon kanssa alkuunkaan. PASSOA martini muuntui hänen korvissaan ESPRESSO martiniksi ja jouduimme suureksi hämmästyksekseni suukopuun. Kuinka kummassa olisinkaan tilannut espressoa, kun en edes juo kahvia. Hän läksytti meitä, ostajaparkoja, oikein olan takaa, mikä tuntui todella hämmentävältä. It's not my FAULT hän huusi; "en se minä ollut". Vaikka olihan se. Jollet saa selvää/kuule, jankkaa siihen asti, että saat selvää ja kuulet. Älä oleta, että olemme asiakas numero 23.476 joka diggailee kaffetta, vaan olimmekin asiakkaat numero 7 ja 8 jotka diggaavat passoaa.
Harvinaisen pitkät 6 tuntia taas. Ja loputonta hiihtelyä (lue = syömistä) Amsterdamin lentokentällä.
Böörminghämissä oli pakko ottaa Uber. 30 euroa. Ei vaan jaksanut enää. Kai siellä olisi jossain joku juna-asemakin ollut. Tiedä sitten, hyvin oli piilotettu.
Uberkuski kysymään, että "what do you do in Finland". No mitäpä siihen vastaamaan muuta kuin:
"Freeze".
Airbnb'n lähellä oli Tesco, josta matkaan lähti tietysti erilaisia jogurttivatkuleita, vesimelonia ja juustokakkua. Ja pullea pakkaus valmiiksi paistettua kananrintaa.
Huumaava tuoksu johdatti meidät kuitenkin korealaisravintolaan, missä evästimme vatsamme taas pulleiksi. Koneessahan oli vain snäksitarjoilu. Sekin toki enemmän kuin Finnairin mustikkamehu.
Cruftsissa saimme TAAS mahamme pulleiksi Knl Jothrynin böffetissä.
En ollut kertonut Kathrynille enkä Johnille, että olimme tulossa, koska halusin yllättää. Olin teettänyt AD Tarulla Mauista tehdyn taulun, jonka Antti oli kehystänyt. Itkimme tietysti luovutustilaisuudessa puolin ja toisin ja saimme taas syödäksemme molemmat Kathrynin tekemiä ihania leipiä.
Koirat olivat tietysti nekin ihania.
Näimme yhden korkean hännän, 4 pystyä rannetta ja yhdet kapeat takaliikkeet. Jälleen niin kauniisti esitettyjä, treenattuja, leppoisia ja suuremmalta osin tasapainoisia, liioittelemattomia koiria.
Mutta taas oli nälkä.
Edessä oli liskojen yö, heräämistä vähän väliä. Yötä vasten pari lasillista Baileysia ja mehevää kananrintaa. Toki myös magnesiumia.
Aamulla sitten juustokakkua, jogurttia ja loput ihanan suolaisesta kananrinnasta.
Pian olimmekin surffailemassa pitkin Böörminghamia ja kaiken kaupassa keekoilun lomassa tietysti söimme pientä snäksiä.
Vaatekaupan kahvilan vitriinissä oli maustettuja lohkoperunoita ja pieniä kuorrutettuja kanapalleroita. Kehtasinkin pyytää ekstramajoneesin. Onneksi sain. Jälkiruoaksi tietysti möffini. Olipa siinä paljon rusinoita. Jouduin irrottamaan ne yksitellen pois. Liika on liikaa.
Mukaan lähti myös munatäytteiset kolmioleivät ja eikun kohti juna-aseman ostoskeskusta, jossa alkoikin jo hieman hiukoa.
Nyt tilaukseen lähti ihanan mausteinen juustomakaronivuoka ja Tarulle vihreämpi, ruohoisampi annos.
Tarun annokselle kehuja somessa, oma annokseni ei herättänyt intohimoja siitä otetulla kuvalla. Maku oli kyllä huikea.
Perinteinen fish'n ships jää kyllä kovasti paljon tällaisesta annoksesta, sillä ne muutamat kerrat mitä olen sitä syönyt Englannissa, niin siitä (annoksesta) on puuttunut about kaikki maku.
KLM:n tiskillä ei oltu kovin optimistisia Böörminghämissä, joten kevyt kenttäpaniikki otti vallan.
Siinä ei oikein meikäläisen optimistisuus saanut kannatusta kun jokapuolella maalailtiin mörköjä. "You are not going to make it". Ja ei kun TAAS shoppaamaan; minishampoo, minikasvovesi, minivoide. Koska mehän joudumme nukkumaan Amsterdamissa yön.
Vaan emmepä joutuneetkaan.
Koneessa, jossa olimme ja joka oli kovastipaljon myöhässä, oli n. 100 jatkolennoille pyrkijää. Helsingin lentoa myöhennettiin, jotta pääsimme mukaan! Ja saatiin TAAS möffineitä! 1 möffini/matkustaja, mutta pyysin toki lisää ja sain KOLME! Miten ihanan möffinipitoinen Böörminghämin matka tästä sukeutuikaan!
Jos jaksoit lukea tänne asti, niin onneksi erilaisia eväsvaihtoehtoja oli saatavilla koko matkan ajan. Kaikki annokset eivät menneet ihan maaliin asti, mutta onneksi löytyi aina korvaavia snäksejä, jotka poistivat wc-maton makuisen annoksen jälkimaut.
Ja jollet ole UK whippetien fani jostain syystä, aina voit lentää Birminghamiin syömään muffineita! Niissä on SUURIA suklaapaloja!
Lopuksi vielä tuokiokuva Amsterdamin baarista, tässä vielä oletimme saavamme PASSOAA kahvin sijaan.
Kiitos Taru, mahtava reissu TAAS! Lähdimme sitten syömään Englantiin! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti