Hakunila jäi taakse - kohti Klaukkalaa!

Jossain välissä, viiden Hakunilavuoden jälkeen,  teimme lauman kanssa lyhyen dippauksen Ala-Tikkurilaan ja palasimme reilun vuoden jälkeen takaisin Hakunilaan.
Onnistuimme tuolloin, n. 8,5 vuotta sitten löytämään edullisen rivitalokolmion suojaisalla pihalla. Viihdyimme todella, kunnes "sattui liikaa". Usein pienet asiat jäävät pieniksi ja ohimeneviksi, mutta kun niitä tapahtuu tarpeeksi, pienistä asioista alkaa kasvaa isoja, häiritseviä. Oli irtokissaa, irtokoiraa, irto-oravaa, irtopeuraa, kommunikaatio-ongelmia naapureiden kanssa, nilkan nyrjähdystä, olkapään revähtymää (leikin liiaksi talonmiestä..), astman pahenemista, homepilkkuja, kovaa vuokran nousua... yhtäkkiä kaikki oli melko raskasta - ja se hinta, mitä pihasta maksettiin ei enää oikein kohdannut. Haluaako pihasta maksaa "järjenvastaisesti"?

Viihdyttiin ja ehdin olla taloyhtiön talotoimikunnan vetäjäkin yhdessä Teho-Kaidon kanssa 2,5 vuotta, mutta jotenkin "kaikki vain tulee päätökseen" ja vaikka aika oli antoisaa, oli se suoraan sanottuna myös raskasta.

Kaido - AINA apuna ja yleensä myös HETI! Lisää Kaidoja heti kaikille naapureiksi!

Lenkille mennessä ja tullessa keräsin roskia, lakaisin hiekkaa, tein kämppiksen kanssa yhdessä lumityöt jäteaseman ja postilaatikon edestä  - joskus jopa kolmesti-neljästi päivässä. Siivottiin jäteasemaa, kerhohuonetta, portaita, pihaa. Huolehdittiin lukkojen toimivuudesta, tilattiin tavaraa, roudattiin, kannettiin ja soitettiin huollot ja systeemit.

Tilanne nyt.

Avaruutta. Lääniä. Rauhaa.

Ikää kun alkaa tulla, sitä alkaa ajatella ehkä (?) enemmän itseään.

Vaikka koirat ovatkin elämäni - ja minä luultavasti niiden elämä :) niin sitä alkaa haluta keskittyä (vihdoin) itseensä. 
Haluaa sisustaa oman kämpän, haluaa oman rauhan ja kaikki ne valitut kauniit esineet ympärilleen, muistot, taulut, tuoksut, värit. 

Vuodet kämppiksen kanssa olivat toki mukavia ja jouhevia, joskin raskaitakin. Kaksi hyvin eritemperamenttista ihmistä yhdessä, ajoittain huhhuh. 

Jos jotain sain lapsena vanhemmiltani, niin uskon siihen, että "kaikesta selviää" ja "lopulta tulemme vain vahvemmiksi". Ihmisen vahvuus ja voima ovatkin  käsittämättömiä! Pidän itseäni huikeana esimerkkinä siitä, mitä kaikkea ihminen pahimmillaan ja parhaimmillaan kestää ja sietää. Hampaita yhteen narskuttamalla sitä menee vaikka läpi harmaan kiven.

Olen jossain määrin otettu/rasitettu siitä määrästä mitä olen saanut ihmettelyjä teiltä kaikilta ihanaisilta, että MIKSI muutat ja muutatko rivitaloon/miksi et ja muutatko samaan kämppiksen kanssa/miksi et muuta.


Ei ole olemassa yhtä vastausta.
Olen selkeästi koirahullu nainen, joka elää elämäänsä koirilleen. Pihattomuus tarkoittaa minulle VAIN sitä, että vien pojat nyt ulos 05-06 ja aamupyrähdyksen jälkeen jatkamme unia. Ei sen enempää, eikä vähempää. Herkkäunisena herään kyllä poikieni tassutteluun ja levottomuuteen. 

Klaukkala valikoitui uudeksi asuinkunnaksi monesta syystä.

Ihanaa, että juuri Klaukkalasta löytyikin vastaus moneen "haasteeseen".
Lähiympäristö on aakeaa laakeaa peltoa, urheilukenttää, jokimaisemaa. Eilen ihana kohtaaminen pienen koululaisen kanssa, joka kehui koirani ja neuvoi minut sitten oikealle polulle takaisin päätielle. Aamupissatus sujuu n. kilometrin ympyrän tehden ja muutamat pidemmälle lenkille lähdöt lähimaisemiin ovat jo nyt olleet liki sinfoniaa, sillä  juurikaan ristinsielua ei ole ollut lähistöllä. 

Miksi?

Täältä saimme kuitenkin yhdessä kämppiksen kanssa kaksiot samasta taloyhtiöstä, ensimmäisistä kerroksista, kolme porrasta ulko-ovesta ulos.
Heti avaruuteen, heti voi nostaa jalkaa. Heti on kakkaroskis ja väylä väljemmille vesille. Väistämisetkin sujuu - toistaiseksi - kun on tilaa. 

Sain mukaani uuteen, turvakseni äidin ja isän.

Molemmat kuvat ovat minun ottamia.
Facebookin kuvankäsittelyryhmän tuunaamia, Antti Ruotsalon printtaamia ja kehystämiä.
 
Sain äitini ja isäni mukaani kauniissa kuvissa ja kehyksissä. Rakkaat koirani ovat täällä, minä olen täällä. Kämppis on viereisessä rapussa, Avensis lähellä. 
Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Uusi elämä alkaa.