Tämä se on ollut vinha vuosi.
Jos joku nyt vielä luulee, että tällaisen lauman pyörittäminen on pala voileipäkakkua, niin voin sanoa, että näillä kilometreillä se ei sitä ole.
Aina on jollain yöhätä, yhden kun olet päästänyt pihalle, VARTIN päästä haluaa toinen, aina joku kävelee päällä, litistää sieraimen tai korvan, pyrkii peiton alle tahi pois peiton alta, seisoo TV-ruudun edessä, haluaa pihalle, ei haluakaan, kiiruhtaa kiitolaukkaa sisään ja sitten taas seisoo pihaoven edessä. Haukkuen.
Yksikään koiristani ei kakkaa synkronoidusti, vaan kun olen kävellyt noin 5-10 metriä roskiksesta eteenpäin, kakkaa toinen. Roskis on nyt vain 700 metrin päässä, jonne kiikutan kärsivällisesti kakkapussin ja sitten 780 metrin jälkeen tulee taas kakka. Nyt seuraavaan roskikseen on kuusisataa omakotitaloa, 12 bussipysäkkiä ja 34 väistöä.
Väistöt ovat parhaita.
Ne ovat niin hilarious, että minut dumpattiin kaverilistaltakin niiden kuvailun takia. Olen aina pitänyt itseäni sarkastisena mutta kuitenkin positiivisena, ja lisäksi ihan hauskana ja sanavalmiinakin, mutta en taida olla sitä ihan kaikkien mielestä.
No, väistö on toinen nimeni ja ei siinä sitten muuta kuin mitäs läksit ja mitäs otit kuusisataa koiraa. Se pitää kestää. Onneksi on grippihihnat ja refleksit. Väistämme myös lähes päivittäin oravia, antilooppeja ja jäniksiä, ei kaikki väistöt ole paikallaan seisovia koirakoita. LOL
Lauma opettaa elämästä ja koiranpidosta jäätävän paljon.
Melkein voisi sanoa, että vasta kun olet pitänyt ja hallinnut isoa laumaa, alat ymmärtää koiranpidon ja niiden vietti- ja vaistomaailman päälle. Koirat aukeavat sinulle, koira ja selitys kerrallaan; miksi ne toimivat kuten toimivat. Yksi sattuu olemaan kuin ihmisen mieli, seuraava on jääräpää ja kolmas pelkää ilotulitteita ja niin edelleen. Aina joutuu uuden eteen ja saa haastaa itseään ja suhdetta koiraansa. On älyttömän mielenkiintoista tuulettaa niitä vakiintuneita "koiranpidon käsitteitään", koska joka tapauksessa aina uusi koira haastaa sinut uusien haasteiden eteen. Ihan vielä kuusikymppisenäkin.
Ihanaa, lunta!!!??
Näin talven tullen sitä joutuu joskus tekemään tunnin lumityötkin, että pääsee kyntämään lauman kanssa lumista perunapeltoa, jota kävelytieksi kutsutaan.
Kantamaan kakkapusseja lumivalli toisensa jälkeen hankien peittämiin roskiksiin. Talviset haasteet ovat opettaneet meitä mankumaan isännöitsijältä lumilinkoja ja kaupungilta lisää kakkaroskiksia. Puikkelehdimme liikenteen seassa mitenkuten, tappajasoraa (kvartsia) vältellen ja spottaamme alati sopivia peltoja laumamme juoksuttamiseen. Sopeudumme, annamme anteeksi, huokailemme ja avaudumme Facebookiin.
Talviset olosuhteet vaativat vain hieman ekstravoimaa, sillä viisipäisen lauman vetäminen lumisohjossa ylämäkeen vaatii asennetta. Mahtaisiko sitä saada karva-Addun avulla? Tähän asti vain loiva kiroilu on auttanut ja äänekäs puuskutus!
Vaikka välillä kiroiluttaa ja hauikset ovat kovilla - muistan myös kiittää:
Ilman koiriani en olisi tammikuun Tartossa käynyt tuulessa ja tuiskussa hiihtämässä alati aktiivisen Tarun perässä! Sitäpaitsi Tartosta Capri nappasi sertit molempina päivinä. Nam.
Tammikuun lopun Kaunaksessa oli ihanaa riehua yhdessä Ullan kanssa. Tai no, Ulla riehui vähemmän, minä enemmän. Olohuoneen seksisohvalle oli koirilla pääsy kielletty ja runsaiden DISCIPLINE-huutojen jälkeen olikin vartissa varattu uusi kortteeri ja taas mentiin. Menestystä ei kehästä Capricciolle tullut, mutta sitäkin hauskempaa oli olla TAAS tien päällä!
Jossain mielenhäiriössä olin varannut matkan myös helmikuun Tallinnaan - tuliaisina kääntyvä vara-Cacib Caprille, ja Balille SA. Varmaan oli vaan pakko päästä sataman Super Alkoon ja ostamaan jotain t-paitaa. Verhottiin sitten vaan matka koiranäyttelyksi.
Maaliskuussa hilluttiin Tarun kanssa Cruftsissa ja kekkaloitiin jotain tuhansia tunteja eri lentokentillä. Huikea reissu!!!!
Kesäkuussa käytiin piipahtamassa Riikassa. Resultit jäivät laihanlaisiksi, mutta Ainazissa oli hyviä likööritarjouksia!
Kesäkuussa kävin myös kipaisemassa Amsterdamissa ja hain sieltä VALLOITTAVAN Ibizan pistämään taas laumakuviot uusiksi. Jestas, että taisi mennä Samppa Linnalla kokonaiset 3 kuukautta ennen kuin pystyi sanomaan pojalle HELLO.
Heinäkuussa pääsin siivestämään huippukuski Sarin hessumobiiliin matkalla Liettuaan. Huippumökki, huippuresultit ja huippureissu. Capri saalisti in HUGE competition with HONORABLE judges luokkasertit joka päivä. Todellisuudessahan koira oli joka päivä luokassaan ainoa ja en ole ihan varma näistä honorable-hehkutuksistakaan. Pääasia, että serttejä satoi ja titteliä lyötiin otsaan!
Liepajaan änkesin Pippen kyytiin ja taas oltiin isossa porukassa hienosti BOS molempina päivinä. Koiria oli siis 1+1 mutta kuka niitä laskee? Sertit on pääasia ja titteliä tuli taas tittelin päälle. Ei muutakuin pokkaamaan ja maksamaan taas itsensä kipeäksi, että saa kehua retostaa.
Elokuussa käytiin Virosta yrittelemässä qualifying serttiä, mutta eihän sitä meille annettu. Onneksi marmeladi oli mehevää ja halpaa.
Lokakuussa pakkasin Ibizan ja Samuin Ruotsin reissulle ja pääsin takuuvarman Oy Ab Pirjo Travelin kyytiin. Härlig reissulta tuliaisina kauniita ruusukkeita!
Sitten yriteltiin taas Viron Tartosta metsästää sertintynkää Caprille marraskuussa, mutta luokkavoitto ilman SA:ta ei oikeuta jatkoon. EH vielä vähemmän.
Narvasta sitten napsahti. Ei yhtään hullumpi tuo Crista Goes Baltia - yhtiö myöskään, päinvastoin. Sunnuntaina saimme VIHDOIN pokata qualifying sertin Caprille ja klousasimme samalla valioitumisen Baltiaan; EE + LV + LT! Se oli (taas) KAKUN paikka.
Reissua reissun päälle.
Pääasia tietysti, että saa kaakkua.
Tuhansia kilometrejä, ihania pilotteja, jotka ovat ottaneet kyytiin ja kärsivällisesti odottaneet kassalla kun puristelen tuotteita Prisman hyllyväleissä.
Ibizanhakureissu se oli myös parhaasta päästä. Kun Brexit-maa hankaloitti enkkuihastustani pahasti, niin aina voi mennä Hollantiin.
Tänään Messukeskuksen jälkeen, kun jouduin Balinkin jättämään kotiin vetskukehästä, mietin TAAS kaiken järjellisyyttä. Mutta miksi kaikessa pitäisi aina olla järkeä? Pääasia, että matkaseura on kivaa, laivat pulleita ja liköörit edullisia.
En lopulta tarvitse karva-Addujakaan, kun mulla on omat sileäkarvaiset aerodynaamisesti muotoillut puikkonokkapojat, jotka nykyään lepuuttavat pörröisessä Pullavassa.
Iso kiitos kaikille minua ja poikiani tänä vuonna kuskanneille - mieliinpainuvia, ihania reissuja kera HUIPPUJEN reissukoirien!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti