Pärnussa pärisemässä!

Nyt lähti melkoinen päristelytiimi Pärnuun. Nimittäin allekirjoittanut, Susanne sekä whippet Bali ja bc Hailey. 
Olin ehkä juuri vartti sitten saanut pestyksi kaikki viisi pesukoneellista Ruotsin jäljiltä; pyykkiä oli siis jäänyt pelkästään kaksi koneellista kotiin odottamaan, siihen sitten Tånga Hedin kaikki nutut ja sukat päälle ja bonuksena kaksinkertainen lakanapyykki. Tai kolminkertainen, Ruotsissa oli mukana yksi sängyllinen lakanaa.
Aivan oikeasti tuntui siltä, että pesin matkojen välissä vain pyykkiä ja huokailin, oikein mitään muuta en saanut aikaiseksi. Kun taas piti lähteä. 

Matkaseura oli ylipuhuttu talven pimeinä päivinä ja matkan vihdoin lähestyessä alkoi kehäseuran päivittely. 
Lauantaina 4 whippetiä ja sunnuntaina 5. Bordercollieita 11 molempina päivinä. Taas on kuultu muutama jälkeisnillitys, että "ei ollut edes kilpailua". No, syytön minä siihen olen. Jokainen nillittäjä ottaa ja ilmoittaa koiransa Viro/Liettua/Latvia -sektorille ja sitten menee vain ja ottaa tarvitsemansa. Tuuripuheet ovat myös hauskoja. Sitä tuuria saa myös jokainen käydä kokeilemassa, olkaa hyvä.
Matkailu avartaa mutta halpaa se ei ole. Tuomarin ei myöskään "tarvitse" antaa koiralle SA:ta, tai jos antaakin, niin jälleen Cacibia ei ole "pakko" jakaa.
Nämä tuuripuheet ja "eihän siellä ollut edes kilpailua" -tuhahdukset on siis tarkoitettu kuultaviksi niin, että itse koiralla ei ollut mitään osaa eikä arpaa saavutuksiinsa.

Pärnussa on silmää kauneudelle. Puistoissa on erittäin kauniita kukkaistutuksia ja -sommitelmia. Niitä Bali tässä analysoi.

 SST ja Bali ja Hailey.

 Tällaisia pikkuisia kukka-asetelmia oli siellä ja täällä. Bali nauttii hetken varjosta.

 Yksi shoppailukatu.

 Kauniita kirkkoja oli myös siellä ja täällä. Tässä yksi.

Anita ja Bali. Ja nenä.

Lauantaina olimme liikenteessä noin aamukuudesta iltakymmeneen-yhteentoista. Kyllä se Cacibien pokkaaminen ihan työstä käy. Oli kilpailua tai ei.

 Näkymä "hotellin" parvekkeelta.

Itse hotelli (= asuintalo). Kuudennessa kerroksessa oli meidän kaksio.

Balin kanssa aamulenkillä.

Matkaseura oli sikäli tällä kertaa poikkeuksellisen hauskaa, että olimme molemmat "aavistuksen ylikierroksella käyviä kaksosia". 
Laittakaapa kaksi kaksosta kaksioon, niin johan pärisee. Unta ei oikein saanut, sänkykin hajosi (!!! ensimmäisenä yönä kaksi sälettä vain tippuivat kiinnikkeistään. Voimakkaan pamauksen kera.), ruokakaupassa oli valinnan vaikeutta, puhetta riitti, pähkintää ja pohdintaa "koiraihmisyydestä" yleensä ja kilpailemisesta. Mielenkiintoista vääntöä.

Sunnuntai meni sitten hieman usvaisemmin, kapealla sohvalla nukkuminen kävi työstä sekin. Silmät olivat jotenkin heti aamusta ihan sirrillä ja päässä humisi. Olin edellisenä iltana huitaissut huiviin hieman kuplivaa, ihan kaikkea en saanut juoduksi koska se toinen kaksonen kärsi hirveästä hedarista. Joimme siis Balin kanssa kaksin ja seikkailimme somessa.

Pärnu oli kaunis kaupunki. Joskin vastakohtien sellainen. 
Taloja oli oikein nättiä ja pipetillä laitettua ja sitten kunnon rötisköä.

Ruokakaupat ovat oma lukunsa. Menkää nyt herrantähden Keskon sedät sinne hiukan pyörimään ja tuokaa nyt ihan ensimmäisenä Rakvere-pasteijat ja -makkarat Suomeen.
Hyvän sään aikana. Hyvät hyssykät sentään, että on maukasta pasteijaa ja makkaraa Virossa, ihan naapurissa. Rekkaan vain ja K-marketin hyllyyn, pian.
Pina coladaakin saa useampaa sorttia (suomalainen Alko myy yhtä), tosin PC:n hinta oli harmillisesti noussut viime marraskuusta.
Ihailin myös jälleen hartaasti Prisman wc-tuoksuosastoa. Suomihan on myynyt 50 vuotta männyntuoksua toilettiin. Okei, ehkä myös limeä, mutta limeä tuotteessa on lähinnä vain väri. Viron Prisman tuoksuhyllyjä oli ehkä n. 15 metriä pituussuunnassa ja kolme korkeussuunnassa. Pinkkiä, violettia, keltaista. Freesiaa, kukkaketoa ja timoteitä. Nuuhhh.

Susannen matkatoimisto, SusuSpeedTravel Agency, SST oli erittäin pätevä.
Kaupunki oli hallussa, risteykset, tiet, kaupat, ostoskeskukset. Kaikki. Ainoastaan näyttelyaamuna ajoimme tien väärään päähän, koska näyttelykirjeessä oli vain tien nimi muttei numeroa. U-käännöksen jälkeen olimme kuitenkin oikeassa suunnassa. Itse näyttely järjestettiin isohkolla urheilukentällä. Poppi soi ja eesti keeli soljui korvissa. Kehät pyörivät tehokkaasti - mitä nyt lauantaina ryhmäkilpailuja odotellessa meni kyllä pitkään. Majapaikassa olimme illalla 20.30. Enkä valita. Mikäs sitä on ryhmäkilpailuja odotellessa kun RYPPIKAKKOSTA pukkaa!!!

SST hallitsi myös kuvauspaikat. Saimme erittäin hyviä posetuskuvia lauantain jo käännyttyä iltaan Pärnun laitamilla. Yksi kuvaussessio pidettiin vielä majapaikkamme pihassa - siitä oma postauksensa tulossa.

 Balitsukki kurkkii parkissa. On menossa Hailey ja voittopokaalit -kuvaus.

Kaunis vesialue Pärnun laitamilla.

Sunnuntaina emme jääneet ryhmiin vaan suunnistimme takaisin Tallinnaan. Tällaisissa maisemissa:

 Tämä mikään maisema ole. Haikara se siinä tepastaa. Näitä näimme useita. Komeita lintuja!

 Pikkaisen tummaa pilveä. Lähempänä Tallinnaa vettä tulikin jo kuin saavista. Ja rakeita myös!

Ostoskeskuksessa. Täällä kävimme natustamassa kanakorin ja piipahdin myös Prisman blondausosastolla.

Yritin lifata muutamaan purjealukseen. No luck.

En keksi oikeastaan mitään valittamista. Ja mitä sitä valittamaankaan. 
Matkailu on mukavaa ja vielä mukavampaa se on sellaisessa matkaseurassa, jossa on "kaikki hallussa". Ei tarvitse kuin perässä hiihtää ja aina välillä huutaa: "mä en pääse niin nopeasti" kun Bali pyörii jaloissa, näyttelyhäkki hakkaa pohkeeseen, reppu painaa selkärankaa kuopalle ja eväslaukku ei meinaa pysyä olkapäällä.

Huisi reissu ja lähtisin koska vain uudelleen!
Kiitos SST Agency ja Hailey seurasta. Mihinkäs seuraavaksi? Tuurilla ja ilman kilpailua, LOL.

Hejhej-maa tarjosi paljon nähtävää ja koettavaa. Syömisen lisäksi.

Näimme Ruotsissa syömisen lomassa myös muutamia koiria. 
Ruokailemisen lisäksi toiseksi kivointa oli uusien koirien tapaaminen. Monilla koirista oli myös mukavia omistajia.

Kameran muistikortille tallentui vielä seuraavaa:

Twyborn Napoleon (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Twyborn Chromatella)

Twyborn New Dawn (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Twyborn Chromatella)

 Inqa, Twyborn New Dawn

"Sisarukset", Twyborn June Rose (Ch T. Big Ben x Ch T. Chromatella) ja Twyborn New Dawn ja Annakarin Wahlgren

Ihanat lapsukaiset pinkeissään esittivät lapsi ja koira-kilpailussa itsensä kokoisia (ja isompiakin, katso kuva alla!!) koiria. Kuvassa perheen lapset esittävät Twyborn Kornelista ja Twyborn Napoleonia.

Twyborn Napoleon, lapsi ja koira -kilpailun kolmansia

Tuomari Anna-Karin Widen ja voittanut koira T. Kornelis esittäjineen ja katsokaahan kakkosta !!! - turha tulla aikuisen enää sanomaan minulle/kenellekään enää koskaan milloinkaan: "Tää ei liiku"!

Ihana perhepotretti:

helluistakin helluisempaa. Miten onnekkaat koirat - ja lapset.

Näistä suloisista lapsi ja koira -potreteista ruuhkaan:
Pirjo-Travel selvitti rauhallisin ottein liikenteen hetkellisen tökkimisen Tukholmaa lähestyttäessä.

Ruuhkatunnelmista vaniljan sävyiseen, hyvällä maulla sisustettuun tunnelmalliseen Twyborn-taloon:

Tapasin myös Hupin siskon, Twyborn Savannahin:

Autossa on kolme ihanaa koiraa; Miira, Lumi ja Bali. Jokaiselle 10 pistettä ja whippethihamerkki, esimerkillistä olemista ja elämistä tällä kolmikolla, wau. Rauhallisia, iloisia, jaksoivat hyvin kaikki pitstopit ja etapit, ruoka maistui ja lenkillä mentiin eikä meinattu. Oli nimittäin melko outoa kellottaa kolmikon kanssa keskituntinopeus 5,1 km/h, sellaisesta voin vain kotioloissa haaveilla. Nämä menivät ohi lehmi- ja lammashakojen tsip-tsip-tsip-tsip. Mitä sitä lintuja katselemaan ja haaveilemaan kun oltiin lenkillä hejhej-maassa.

Tämä samainen kolmikko viihtyi myös Wolf Tone-kennelin tarjoamissa pihaolosuhteissa näin hyvin:

aivan upea paikka, itserakennettu ja suunniteltu talo, koirien ehdoilla, tietenkin. 
Asunnon ympärillä oli kolme erilaista, aidattua pihaa, eri tarpeisiin ja tilanteisiin. En kehdannut niin estottomasti kuvata sisällä kuin Michaelin luona, tyydyin ihailemaan ja huokailemaan sisätiloissa ilman kameraa. Bali sai tästä visiitistä kyllä whippethihamerkin lisäksi whippetpinssin, sillä yhdessä vaiheessa Elisabeth laittoi ystävällisesti omat koiransa koirahuoneeseen jotta meidän trio pääsi sisätiloihin. Yht'äkkiä Elisabeth liki parkaisee, että "Apua, brindle on uros. Se alkaa merkata taloamme tällä sekunnilla". Olin siinä sitten, että "eeeeiiii Bali, en usko"... "Kyllä kaikki urokset merkkaavat kun asunnossa on juoksuaikainen narttu". No, kuinkas kävikään. Vierailun päätteeksi Elisabeth sanoi, että "Bali har varit den enda hane som jag har sett i mitt liv som inte kissar inne" . Kenzolan laumassa ei mikään ole basicia.

Bali on kyllä käsittämätön koira. 
Se jaloutuu ja viisastuu joka päivä ja viikko ja tulee komeammaksi kauttaaltaan.
Tiedättehän laivan kansilla olevat käsittämättömät pissalaatikot. Teennäiset, ruohomattoiset rakennelmat jonne voisi kuvitella vahingossa ohi lentävän lokin ruikkaisevan, mutta että koira menisi sinne? Vieläpä vapaaehtoisesti? No, Bali meni. Mennen tullen. Gracen kaukalo oli yhtäläistä ruohomattoa ja matalalaitainen, sinne oli jopa helppo astua. Laatikon keskellä oli puupalikka ja siihen se Bali meni ja pissasi, hups vain. Ei siinä kissaa ehtinyt sanoa. Takaisin tullessa Amorellan kaukalo oli hieman monimutkaisempi rakennelma. Laidat olivat korkeat; sinne siis piti varta vasten HYPÄHTÄÄ ja olipa insinööri vielä puolittanut lattiarakenteen; toinen puoli oli varmasti läpikustua ruohomattoa ja toinen puoli metallista ritilää. Tähän vielä vaikeusastetta hieman lisää, eli puolen metrin päässä valtaisa penkkirivi jossa istui suomalaisia nyssäköineen tuijottamassa laivan rantautumista - ja koirien pissalaatikkoa. Menin tällä kertaa kuitenkin hieman epäuskoisena haahuilemaan laatikon läheisyyteen, pidin tehtävää almost impossiblena, mutta KAS, mitä tekee Bali kaikkien tarkkailevien silmäparien alla? Hyppää BOING kaukaloon, nostaa jalkansa muitta mutkitta ja lorottaa iloisesti metalliseen ritilään aimo aamupissan.
Yleisö liki taputti seisaaltaan ja teki aaltoja.

Meillä oli hyvää aikaa ihailla myös maisemia Amorellan kannella:

Hytissä otimme levollisesti, kyseessä kun on Bali, leppoisa matkakoira:

Matkan jälkeen, jäljellä oli tukku ihania muistoja ja pino kuitteja:

Kenzola suosittelee: Dollar Store- ja Netto-kauppoja. Kruunuistaan tarkan ostosparatiiseja. Mm. Peugeot sai kolmoispakkauksen wunderbaumeja, niitä, jotka maksavat Nesteellä ~ 2,50/kpl. Ruotsista raikkautta autoon sai kolmella eurolla; euro per kuusi.

Vihdoin kotona - mikä meitä odotti:

nyt sitä kredittiä niille koirillenne. Turhaan pelkäsin Pirren ja Puupin huumorintajuttomuutta. No, Hupi oli hieman yrmyillyt (lue = ollut omissa oloissaan muutaman päivän pitkin kirsuaan Suloa katsellen) mutta kaikki oli mennyt kotona enemmän kuin superisti. Hitsiko mulla on viisaat koirat!!!!
Ja Emmi, voi Emmi! SuperWoman kera SuperSulon oli pitänyt kämpän pystyssä esimerkillisesti ja päälle päätteeksi koti oli vielä putsplank!!!

Lopuksi ISO kiitos kärsivälliselle Pirjo-Travelille kera Lumin ja Miiran, ja tietysti äidilleni, joka omalta osaltaan mahdollisti matkamme. Sekä tietenkin tiimille Emmi & Sulo - jotka hoitivat Kenzolan poikia oikealla ja hellällä ohjauksella matkamme ajan. 

Kyllä matkailu on mukavaa! Varsinkin, kun sen tekee joustavissa vaatteissa.

KOKO Ruotsin-matkamme kuvakimara nähtävissä täällä:
KLIK.

Lopuksi vielä Balin kritiikit, jos jaksoit tänne asti lukea:
Katrin Raie: "3 years old. Excellent type and size. Strong, masculine head. Ok underjaw and bite. Excellent neck, topline, underline, forechest. Balanced angulated front and rear. Correct feet and legs. Nice silhouette on the table. True coming and going. Ok side movement. Well presented."
ERI/4 SA

Annette Bystrup: "Härligt välprop huvud med välburna rosenöron. Välutfyllt nosparti med korrekt saxbett. Mörka, ovala ögon. Stark och välutfylld front. Elegant hals och överlinje. Prima bröstdjup. Välvinklad bak. Tät, kort päls. Välburen svans. Rör sig med god aktion, utm. drive och framsteg."
ERI/2 SA epävirallinen PU5

Eväsretkellä hejhej-maassa.

Suomessa on yksi matkanjärjestäjä, joka tekee ruokaisia koiramatkoja Ruotsiin; Pirjo-Travel. 
Nälkä ei Pirjo-Travelin reissulla pääse yllättämään missään vaiheessa; ruoka-ajat ovat joustavia ja niitä on paljon.

Siispä pakkasin Balin matkaan ja vermeet kasseihin ja pakaaseihin  ja suunnistimme Ruotsiin, Tånga Hediin, Pirjo-Travelin kyydillä. Lähtö oli torstai-iltana 23.6. ja paluu tiistaiaamuna 28.6. Tuohon aikaväliin mahtui erittäin paljon ruokaa; välipaloja, jäätelöä, juomaa, pastaa ja pizzaa. Hyvä kun nyt yllän vatsaltani näppäimille.

Ennen Turkua nakersimme sämpylät jälkkäreineen huoltoasemalla.
Sain vihdoin laskettua varmaksi myös tunnelit. Niitä on yhdeksän. Laivalla en ole ihan varma, mitä nakersimme, mutta varmasti jotain. Ainakin suklaata ja jotain muuta pientä hiukopalaa. Pyörittelin myös Gracen valikoimaan kuuluvaa Bacardi Pina coladaa käsissäni, mutta lähes 20 euron hinta piti pullot hyllyssä. Onneksi Amorellalla oli huomattavasti halvempaa (ja parempaa) pina coladaa!

Aamulla heti Ruotsin puolella kurvasimme minnepä muualle kuin syömään.
Mc Donaldsin aamiaisvalikoima oli verraton. Vaniljajogurtti myslin kera oli suussasulavaa. Ajellessamme kohti Vårgårdaa, tarkemmin Tånga Hediä, piipahtelimme reilun 400 kilometrin aikana aina välillä syömässä. Koiratkin toki ruokimme. Vatsat pinkeinä oli mukava matkustaa. Maisemat olivat aakeaa ja laakeaa, tuulimyllyjä paljon.

Jopa niin paljon, että luulisi lähitienoon olevan reiluun tuhanteen kilometriin asti omavarainen sähkön tuotannossa. Siinä missä Suomessa saadaan pystytettyä yksi tuulimylly kymmeneen vuoteen, koska pelkkään valitusruljanssiin menee niistä yhdeksän vuotta - on Ruotsissa verkkaan pyöriviä, jyhkeitä tuulimyllyjä rivikaupalla.
Ruotsissa myös tiet ovat leveitä. Pientareelle on helppo väistää, koska piennar on lähes auton levyinen.
Autotkin olivat sangen persoonallisia, tähän tapaan:

Saapuessamme Tånga Hedin entiselle kasarmialueelle majoituimme hetimiten, ahdimme eväät (!!) jääkaappiin ja vedimme hetken zetaa.

Pian oli aika autoilla Play A While-visiitille koirinemme. Mikä meitä odottikaan? RUOKAPA tietenkin. Ihanaa grillattua lihaa ja uunissa valmistettuja perunoita valkosipuli- ja sormisuolapedillä. ICA:sta oli vieläpä haettu kunnon sortimentti erilaisia majoneeseja joita sitten allekirjoittanut mätti lihan, salaatin ja perunoiden päälle. Ihme ja kumma en sentään paitani päälle kuten aina kotioloissa.

Jossain välissä kävimme vielä eläinlääkärinkin pakeilla hakemassa allekirjoitukset passeihin; matolääkkeet oli todistetusti annettu koirakolmikollemme.

Mukavan iltavisiitin jälkeen oli aika ajaa takaisin kämpille, meitä odotti aikainen aamuherätys. Aamulla aikaisin piti nimittäin pakata kylmälaukkuun eväät, mehut ja jugurtit. Lauantaina oli itseasiassa niin kuuma, että ruokaa ja juomaa meni tahtiin suolaista-makeaa-suolaista-makeaa. Juotavasta puhumattakaan.

Jännä ilmiö taas; heti aamusta hej hej -huudot raikasivat ja kysyipä muutama svenssoni ihan suoraan, että "mitä TE täällä teette"? Hullut suomalaiset, ajattelivat varmaan. Ajavat reilun 400 kilometriä, pystyttävät teltan väärin päin, pyörähtävät kehässä pari kertaa ja asuvat kälyisellä ja äänekkäällä camping-alueella. Koiria muuten oli, pilvin pimein. Irliksiä, schäfereitä, boksereita... ja haukku raikasi. Koirat olivat mitä ilmeisimmin jätetty pieneen kämppään siksi aikaa kun omistajat juhlivat juhannusta grillien äärellä.

Muutamia hassuja sattumuksia mainitakseni tässä yhteydessä; Pirjo kysymään lauantaina Mäkkärin myyjältä, että "Har ni nån frukost"? Myyjä; "Det är allt vi har". Minä taasen heräsin pe-la yönä käydäkseni toiletissa n. 02.00 aikaan; katsoin kelloa vasta huoneeseen takaisin tullessa. Ehdin siinä kuitenkin huikata hilpeällä juhlijalle; "God morgon, god morgon". Hullut suomalaiset. Heräävät 02.00 yöllä pakkaamaan eväskasseja ja valmistautumaan kehään...

Päivän mittaan tuli haettua kanttiinista hieman evästä ja syötyä myös omat eväät. 
Ne, jotka aamulla laitoin. Välissä pidin teltasta kiinni, ettei se lähde lentoon ja pyörähdin myös Balin kanssa pokkaamassa ERI/4 SA-sijoituksen valioluokasta. Ja vastailin "Hej hej Anita" -huutoihin ja halailin ruotsalaisia. Ruotsissa on selkeästi voimakkaampi halauskulttuuri. Sitäpä tässä kuvassa varmasti ihmettelen, "ou dear" -ilmeineni.

Muuten pisti silmään muutamat erittäin pitkälinjaiset koirat suorine ylälinjoineen ja silmiinpistävän pronssinruskeat handlerit. Ou dear. Suomessahan ollaan alkukesästä lakananvalkoisia, keskikesällä ravunpunaisia ja kesän lopulla juostaan irronneet ihosuikaleet lepattaen kehässä.
Ehei, Ruotsissa kaikki on toisin. Siellä on leveät tiet, ainakin kahtakymmentä erilaista Frödinge-kakkua, maksapasteijassa vielä AITOA kermaa, tuulimyllyjä pellot väärällään ja ihmiset pronssinruskeita. Kauttaaltaan. Otsasta jalkapöytään. Mielestäni hiukan epäreilua, mutta maassa maan tavalla. Jollet itse kykene olemaan pronssinruskea - ihaile naapuriteltassa lymyilevää pronssinruskeaa ruotsalaista, joka vieläpä hymyilee spontaanisti ja estottomasti, halailee ja huutelee äänekkäitä tervehdyksiä.

Muistaakseni söimme kehän jälkeen eväitä - niitä oli lisää jääkaapissa ja söimme myös itsetehtyä makaronia, mausteisilla lihapullilla. 
Lopuksi ahmin Balin kanssa jäätelöä ja sain vatsankin sekaisin. Onneksi käytävävessaan ei ollut kuin metri.

Seuraavana päivänä - joka oli siis jo sunnuntai, saimme osaksemme hieman epävakaisempaa säätä. Harmaita pilviä, hieman sadetta ja tuultakin.

Taas pideltiin teltannaruista ja telttakepeistä kiinni. Nyt tuleekin sitten ensimmäinen miinus ruotsalaisille. Näyttelyalueella myytiin hampurilaisia. Ne oli tehty kylmään, hajoilevaan pullasämpylään. Puraiset palan ja toinen puoli sämpylää putoaa pieninä palasina maahan, leipä hajoaa hahtuviksi. Pihvi maistui paahdetulta pellolta johon oli ripsaistu grillimaustetta. Ei hyvä. Melkoinen tekele.

Bali tepasti sunnuntaina kolmenkymmenenyhden uroksen joukosta viidenneksi ja sitten taas syötiin.

Tällä kertaa eksyimme paikalliseen pizzeriaan ja lätty olikin erinomainen, ainoastaan valkosipulia ja gorgonzolaa olisi saanut olla kolme kourallista enemmän. En ole aivan varma, mutta muistaakseni söimme vielä campingalueelle tullessa jotain pientä. Varmaan ainakin jälkiruoat.

Maanantaina matkasimme ensin aamiaisen ja eväiden teon jälkeen muutamiin kauppoihin ja hampurilaispaikkaan, joista ostimme mm. suklaata ja viimeksi mainitusta tietenkin hampurilaisia.
Michaelin luona söimme kokosbollar, inkiväärikeksejä ja mansikoita kermavaahdolla. Kaiken napostelun jälkeen ajoimme vielä Elisabethin luokse napostelemaan lisää, hän oli pyöräyttänyt suussasulavat suolaiset piirakat.

Jahka pääsimme laivalle oli aika hakea vitriinistä pullea kakkupala ja hieman jäätelöä. 
Sanomattakin on selvää että jossain vaiheessa Tukholmaan ajomatkan aikana söin aamulla tekemiäni eväitä ja jälkiruoaksi vaniljajogurttia myslillä. Ei ollut kyllä niin hyvää kuin Mäkkärissä. Tässä tulee muuten matkan toinen miinus. Mäkkärissä OLISI yhden myyjän mukaan saanut jogurttia vielä aamiaisajan jälkeenkin, mutta toinen myyjä pysyi tiukkana. Mäkkärin sääntökirjassa sanotaan, että aamiaista tarjoillaan 06-10, joten jos kello on yli kymmenen, jugurttia ei tipu.

Suomeen tullessa tiistaiaamuna ajoimme heti huoltoasemalle aamiaiselle. Oli aika syödä karjalanpiirakka munavoilla.

Suosittelen lämpimästi kaikkia Pirjo-Travel -matkayhtiötä käyttäviä pakkaamaan reissuun mukaan joustavia vaatteita. 

Päätän ruokaisan matkaraporttini tähän ja palaan vielä koiramaisien kuvien ja tarinoiden äärelle seuraavassa Ruotsi-postauksessa. Otan ensin vähän välipalaa.