Samuita muistellen.

Totisesti voi vuorokaudessa sattua vaikka ja mitä.
Jouluaattona kaikki oli vielä hyvin, mutta seuraavana päivänä mustat pilvet purjehtivat illan tullen laumamme ylle. Kun kävin äsken Samuin kuvia läpi oli ensimmäinen ajatukseni niitä selatessa, että "herranen aika sentään, kuinka komea se oli"! Upeita tilannekuvia ja tunnelmia tulvi verkkokalvoilleni kuva toisensa jälkeen ja veden valuessa silmistäni aloin tallentaa niitä Samuin kuvamuistotarinaksi tänne jaettavaksi ja muisteltavaksi.

On todellakin eriasia menettää "vanha koira" kuin yhtäkkiä joutua nuoren koiran kanssa rankkojen ja raskaiden - lopullisten - päätösten eteen.
Valmistautuminen vääjäämättömään oli hyvin lyhyt ja koko läpikäyty nopea sairastaminen äärimmäisen rankka. On hyvin pysäyttävää nähdä kuinka yhdessä hetkessä vahva ja voimakas koira hiipuu väsyneeksi, vetämättömäksi, eristäytyväksi ja pahoinvoivaksi.

Toinen ajatukseni kuvia selatessa olikin, että MITKÄÄN sanat eivät riitä kuvaamaan Samuita.
Kuinka upea, monipuolinen, iloinen, salskea, väkivahva, kaunis, tasapainoinen, hauska, kaikkia ja kaikkea rakastava, positiivinen, sosiaalinen, avarakatseinen, avoin, rakastava, rakastettava, hurmaava ja eloisa ja valoisa se oli olemukseltaan!!!!!!!!!!!!!!!!

Ja miten iloinen - ja samalla surullinen - olin lukiessani lukuisia saamiani viestejä joissa Samuita muisteltiin ja sen äkillistä menehtymistä murehdittiin. Samui kosketti monia ja varmaankin voisi sanoa, että kuka sen ikinä tapasikin ja vietti hetkenkään sen kanssa - niin sai erityisen whippetin kosketuksen. Ja mikään ei ollut sen jälkeen enää kuin ennen.

Ihaniin, Samuimaisiin kuviin ja tunnelmiin!

Tätä en voinut vastustaa. 
Pieni Samppa Linna - jäljellä oli vain Vivienin kuulusteluun vastaaminen "Miksi haluat juuri tämän pennun" ja niin koitti toinen matkani Englantiin,  lokakuussa 2018.

Tämä ominaisuus pysyi Samuissa loppuun asti. Sen lempinukkupaikka oli aina tyynyjen takana - jollei  peiton alla, kiinni kyljessäni.

Sitten vähän stäkkitreeniä. Samui asettui aina kauniisti ja tasapainoisesti raajoilleen.

Niin tyypillinen Samui. Suoraan syliin, haliote ja runsasta pussausta!

Maastokisoissa joskus jossain. Myös äitiä halittiin aina runsaasti ja pussattiin runsain pusuin!
© Tilda Koskinen

Suoraan päin, kohti, eteenpäin - Samuin motto. Oli sitten edessä pelto, vettä tai kallio. Sinne!

Kovin tyypillinen kuva Samuista. Ollaan Virossa ja päästin Samuin hetkeksi irti. Sitten mentiin!

Tässä hakunilalaisissa maisemissa. Sama motto. On mentävä, kovaa!

Pienen hetken voi seisahtua jos näkyisi antilooppi tai kaksi. 

Ja seisahtumisen ja tuumailun jälkeen taas mennään! Samui pölyttää!

Jossain päin Baltiaa. Aina voi myös hieman pyrähtää rantavedessä.
Samui oli muuten siitä(kin) erityinen irtipidettävä, että vaikka se meni ja tuli ja viuhtoi, otti ilmavainua ja metsästi - niin se myös tuli kutsuttaessa luokse! Ehkei ihan sillä sekunnilla, mutta max kolmen sekunnin viiveellä kuitenkin. Aina oli mukava tulla ja saada karkki - sitten voi taas pyrähtää!

Aina kuvauksellinen, eteerinen, voimakas, iloinen, menevä, vahva Samui!

Jiihaa - lelua ehtii myös aina pyydystämään. Ennen kuin takana oleva Capri ehtii!
© Risto Kääriäinen

Kovin tyypillinen Samuin irtiolokuva.

Kuten tämäkin. Yhdessä Salsan kanssa iloittelua Palangassa!

Ja sitten suomalaisissa peltomaisemissa. Joskus on ihan kamerakin pysynyt Samuin vauhdissa.

Venyyyyyyy! Samuilla oli aina aikaa, silmää ja voimaa kiitää!
© Tuula Heino-Kyllönen

Tyypillinen Samuikuva tämäkin. Rennosti kehän laidalla pötkötellen ja aikaa tappaen. Samuita ei mikään stressannut eikä ympäristö haitannut, koskaan.

© Kristina O. 

Upea koskematon friistäkki.
Kuva puhuu tässäkin enemmän kuin 1000 sanaa.

Kuvasta ei ole poistettu minun oikealla näkyvää varjoani, ei pantaa, ei hihnaa. On vain kaunis, vapaasti kaikilla raajoillaan seisova koira, Samui. 

Ogressa vuonna 2019.
Samui PU3 ja BIS2-juniori. Tuomari Gabriela Veiga, Portugali
Kuvassa kaikki junioriluokan urokset
© Kristina O.

Nuori Samui letkeänä.
© Jaana Jyläntö

Samui ROP 2020 Rakvere, Viro
tuomari Dina Korna

Kaunis.
© Antti Ruotsalo

Samui osasi ottaa ilon irti. Kaikesta ja kaikkialla.

Kaunis Samui ruusujen keskellä.

Ihana Emmi nuoren Samuin kanssa kehässä.

Samuilla oli runsaasti intoa myös juoksuhommeleihin.
Se vain oli hidas ja sillä oli taipumusta radalla pään veräjään lyönnin jälkeen (?) widerhommiin ja kellotukset ei oikein olleet sen puolella. Mutta intoa piisasi senkin edestä. Kyllä koppi kolisi kun Samppa odotti pääsyä vieheen perään.
© kuvaajan nimi kadonnut (ilmoita!)

Upea, Samppamainen tilannekuva radalta!

© Antti Ruotsalo

Kotioloissa Samui oli levollinen, rentoutunut, lempeä ja kotoilusta pitävä. Se rakasti auringossa köllöttelyä ja otti aina parhaat aurinkopaikat pihalla ja parvekkeella.
Ja jollei aurinkoa ollut, ei haittaa. Pehmeät ja mukavat paikat löytyivät ilman aurinkoakin!

Klaukkalan kodissa siemailemassa kevään ensimmäisiä auringon säteitä.

Kaunis, kauniimpi, kaunein!

Ja semmoinen persoonallinenkin oli, kaikin tavoin!
Pukeminen oli aina vähän tämmöistä. Heittäydyn selälleen, kutittaa, onko pakko!?

Levollinen tyynyjenpainaltaja Samui!

Kotoilua. Aina on aikaa tarkkailla varpistaen.

Tästä petotestistä olenkin kirjoittanut aiemminkin.
Kuinka hemmetin taitava sen piti tässäkin hommassa olla!
Varmaan olisi agilityssä, flyballissa ja raunioillakin ollut kuin kotonaan.
©Petotestit

Onneksi saimme kokea yhdessä paljon.

Kiitollisena, että tulit osaksi elämääni ja laumaani.

Ikävä.

Anita ja Maui, Capri & Ibiza