Ikimuistoinen syntymäpäivä.

On tullut vietettyä useampikin syntymäpäivä kerhomme, Whippet-Harrastajat ry:n, erkkareissa.
Niin tänäänkin.
On tullut menestystä ja ei ole tullut menestystä - mutta ilmapiiri on mielestäni AINA ollut aurinkoinen ja ystäviä, tuttuja, kavereita - on ollut mukava nähdä.
Koiramme tuovat meitä yhteen ja yhdessä olemme voineet kokea menestykset, menetykset, sijoitukset, sijoituksetta jättämiset ja puida tuomariemme mieltymykset ja painotukset. 

Tänään (taas) erityismaininta rodun ihmisillemme siitä, että kun vain KYSYT saat vastauksen.
Rodussamme ei ole mitään salaista, piilotettua eikä väitetysti salattua, vaan kysymällä asiat selviävät. Voidaan keskustella ripulit, mahdolliset imeytymishäiriöt, kuka on ahne, kuka nirso, kuka haukkuu lumikolat, kuka puolustaa omaa telttaa. Kenellä lanne jumittaa ja kuka tykkää keventää vasenta takajalkaa. Kenellä on ollut implantti, kenellä testosteronit (yhä) jylläävät. Kuka ei tykkää olla häkissä, kuka pötköttää siellä kuin kotonaan. Kenen ovelle PETA tulee, kun (vesi)suihkepullot suhisevat tarvittaessa. 
Rotumme luonnekirjo on huikea ja se se vasta rikkaus onkin! On verkkaista lapasta ja täpäkkää tömistelijää ja kaikkea siltä väliltä. 

Siispä kysy, kysy ja kysy.
Ja ole kuulolla. Kukaan ei ymmärtääkseni ainakaan tietoisesti salaa yhtään mitään, joten hankkiudu vähintäänkin kehän laidalle tai googlaa itsesi Koiranettiin tai TWA:n syövereihin. Blogit ja 1geet ovat nykyään myös sangen informatiivisia - ja monet meistä myös skannaavat koiriensa sydänlausuntoja, joten niitäkin on helppo lähettää sähköpostin liitteinä. Ihan kysyttäessä tai kysymättäkin. 

Aikamoista.
Vuodet vierivät ja polvet paukkuvat. Sain tänään itkeä tihuuttaa, kun whippetihmiset muistivat minua - ja koiriani - lahjakortein. Olen jo varannut itselleni Kalevalaisen jäsenkorjauksen!!!!! En kestä, miten ihania ootte.

Liikutun ihanuudesta.
Siitä miten tunnen kuuluvani rotuun ja olette olleet salaa KUULOLLA, että laitetaanpas sen Sandqvistin polvi vertymään. Olin oikeasti vielä huhtikuussa tosi huolissani, kun onnuin muuton jälkeen useamman viikon - no, sainhan käydä Klaukkalan terkkarissa SALSKEAN hoitsun puheilla, riisua housut ja ulista turvonneen polveni kanssa. Voi veikkonen, sanoi Salskea TerkkariSimo ja tuumi, että "wau hienoa, että sulla on ne koirat. Liike on lääke. Anna mennä vaan lenkkeillen!"
Hitaasti mutta varmasti taannoiset ontuvat 2-3 km päivälenkit ovat nyt kesäkuussa jo parhaimmillaan liki yhdeksää kilometriä!

Whippethän vie meidät mennessään.
Kehien äärelle, radalle, maastoon. Uimahalliin, metsään ja lenkkipoluille. Ystävien pariin, Messengeriin ja Facebookkiin. 

Ibizan kanssa ajellessani uimahallista kotiinpäin tulin pohtineeksi kuinka jokainen koiristani on perehdyttänyt minut JOHONKIN.
Vain muutamia mainitakseni:

Lelusta olisi ollut sirkuskoiraksi. Se olisi tullut kiinnittää sirkukseen. Jaki, joka imaisi minut rotuun, ansaitsisi oman koirapatsaan. Perehdytti minut whippetin sielunmaailmaan 100-0. Maui vetäisi minut ratamaailmaan ja sain kokea sen kautta intensiiviset kisavuodet. Samui on luonteeltaan täysi kymppi ja en aina ihan käsitä sen avoimuutta ja täyspäisyyttä kaiken suhteen. Kaikki käy ja avoimella sylillä. Tai no, päälle ei saa tallata. Ja nyt minulla on herkkäpoikakaunis Capri, jonka halaukset ovat maailman lempeimpiä. Miten syleilevää lempeyttä voikaan whippet tarjota - otathan vastaan!
Sitten tuli pyörremyrsky Ibiza, kaunis, lempeä, kainaloishalikoira, joka hälytyshaukkuu. Ja ui. Miten voikaan koira ensimmäisellä uintikerrallaan ottaa hallin haltuun ja tuoda kaikki kaverinkin uimapatukat maihin. Jonottaa nonstop rampilla kärsimättömänä ja kroolaa uittajan sydämeen!

Tämä.

Jokainen koiramme TARJOAA jotain, meidän tulisi vain olla kuulolla ja ottaa vastaan, oivaltaa ja tarjota kulloisellekin koirallemme sopivaa aktiviteettia sillä sitähän ne (myös) kaipaavat. Mielenmyötäistä tekemistä ja askaretta, ja koska taipumuksissa ja nokkeluuksissa on eroja, niin meidän pitäisi vain olla tuntosarvet pystyssä. Haluaako Rolle uida vai ajaa muovirengasta. Entäpä Palle juosta peltoympyrää vai ylittää A-esteitä ja haukkua Petotesteissä© karhua?

Samuin avoimuus, rohkeus, itsenäisyys, hälläväliä-asenne - kaikki - tekee tästä koirasta kyllä vaikean peitota monella luonteen saralla. Karhutestistä täydet pojot ja sydämen DCM-avoin tuloskin kääntyi vuodessa "OHO, tämähän on parantunut, selkeä A nyt" -tulokseksi. 

Lopultahan meitä ohjaa ja vie (ankea) arki - (värikkäiden) koiriemme lisäksi.

Ja onneksi koiramme ovat tyytyväisiä arjen tarjoamiin haasteisiin kuten lenkkioraviin ja -peuroihin. Vain muutamia obstacleja mainitakseni. 

Ihan lopuksi haluan vain kiittää.
Teitä kaikkia: Taru, Jaana, Piia, Raisa, Heli, Päivi, Jaana, Marina, Jenni, Maria, Ulla,  Kari, Katariina, Antti, Liisa, Ville, Sanna, Pippe, Jaana, Leila, Jarmo, Kirsi, Minna, Riikka, Annina, Anne, Pirjo, Wanda, Minna, Sinikka, Kai, Sanna, Anne, Tuomo, Johanna, Sari, Jenna, Tarja, Janne, Terhi, Harri, Heli, Jaana, Anu, Anni, Suvi, Essi, Virpi, Jaana, Sanna, Mari, Anne, Suvi, Pia, Kirsi, Mia, Janita, Anne, Henna, Kirsi, Salla, Sirpa, Sari, Meri, Minttu, Soile, Riina, Tiina, Tuija, Sanna, Kati, Kati, Annika, Nilla.

Sekä tietysti myös:

Päivän pojat Bali, Maui, Capri ja Ibiza. Ja kotiin jätetty Samui, joka ei kuulemma ollut moksiskaan sinkkupäivästään.

Unohtamatta kaikkia menneitä koiriani, jotka ovat tehneet minusta sen, mitä olen nyt.

Ja hei. Unohtamatta väsymätöntä roudari-handleri Emmiä ja metsäopas-handleri-korun korjaaja Tarua!  

Tämähän hipoo täydellisyyttä.
Kunnes sitten taas kiroilen, kun vedän liikennevaloissa ruohoa koirani takamuksesta ja pyyhin Mauin pissasuihkua Ibizan kyljestä. Tungen kakkapussia täpötäyteen roskikseen ja lasken verkkaisella aamulenkillä kukonlaulun aikaan meitä ohittavia valkoisia Tesloja. Jos totta puhutaan, niin kotona yksin käkkiessäni en kokisi tätäkään vähää. 

60 vuotta - joista 34 whippetien parissa. 

Liike on lääke - ja whippet personal trainer. Monien muiden ominaisuuksiensa lisäksi.