Arki tekee rodun.

Koiramaailmalla on monet kasvot. 
En ole aivan varma "kuka keksi koiranäyttelyt" mutta Wikipedia sanoo mm. Suomessa järjestetyn ensimmäisen koiranäyttelyn 1891. Suomen Kennelliitto perustettiin 1889. FCI on hyväksynyt 360 koirarotua. Joukkoon mahtuu siis suuri kirjo eri käyttötarkoituksiin jalostettuja koiria, toki myös suuri seurakoiraryhmä. 
Ja intoa, kilpailuhenkisyyttä, fanaattisuutta.

Mm. YLEn sivuilla julkaistussa jutussa toimittaja Eeva Pentikäinen kirjoittaa:
"Koiranäyttelyiden tarkoitus ei ole muuttunut niiden alkuajoista. Näyttelyitä pidetään koirien jalostus- ja kasvatustyötä varten".
Suomessa pidetyssä ensimmäisessä näyttelyssä oli 157 koiraa. 
Koira on kulkenut ihmisen matkassa jo esihistoriasta alkaen. Suomeen koirat tulivat yhtä aikaa ihmisten kanssa n. 10 000 vuotta sitten. 

Kriittisyys koiranäyttelyitä ja eri harrasteita kohtaan on noussut.
Mm. Kennelliitto polkaisi vuonna 2024 käyntiin koirien hyvinvointityöryhmän. Työryhmän tehtävänä on työskennellä koirien kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi. 
Silloin tällöin sosiaalisessa mediassa kohtaa äärimmäisen kärjistettyjä esimerkkejä kommentteineen koirista, roduista ja eri harrasteista. Mm. terveysnäkökulmat nostetaan tikun nokkaan ja vähänkin herkkä lukija tuntee syyllisyyttä lukiessaan kärkeviä kommentteja. 

Ihmisillä on tapana omistautua harrastuksilleen.

Koirat kymmenine eri harrastusvaihtoehtoineen vievät mennessään ja ennen kuin huomaakaan on kaikki vuokranmaksun, sähkölaskun ja puhelin- & nettiliittymämaksun jälkeinen "varallisuus" käytetty koiriin. Ja koirienpidosta on tullut eräänlainen "kunniatehtävä", josta selviää kunnialla vain omistaja, joka _todella omistautuu koirilleen_ näkyvästi ja kuuluvasti. 
Pelkkä harrastaminen ei tietenkään riitä, vaan kaikenlainen kehonhuolto, hampaiden vuosittainen kiillotus ja säännöllinen verikokeiden tarkastelu vasta tuo kirkkaimman kruunun.

Hämmästyksekseni luin nyt sosiaalisesta mediasta, että "whippetkasvattajat pimittävät tietoa". Minulla on täysin päinvastainen kokemus.

Joskus voi joku informaatio jäädä matkalle, mutta on kuitenkin kysyttäessä saatavilla. Koiranet palvelee minusta hienosti ja TWA samoin. TWAssa toki joutuu joskus hieman painimaan, että sinne saa kulloisenkin englanninkielisen diagnoosin tungettua oikeaan sarakkeeseen.
Ja aina ei mene maaliin. Olisin mm. jättänyt sinne Samuin DCM-avoin diagnoosin, mutta en löytänyt mitään tapaa lisätä nyt puhdasta tulosta ja jättää vanhaa. Sain kyllä jälkeenpäin kuulla, että olisin voinut jättää em. tiedon infolaatikkoon, mutta toisaalta minulla on ollut tapana uroksiani jalostukseen kysyttäessä ensin listata vastausmeiliin ranskalaisin viivoin "kaikki negatiivinen". 
Tiedä sitten, mitä pimittämisellä tarkoitetaan. Tässä juuri kävi eräs kasvattaja kylässä ja käytiin läpi urokseni kakan koostumus ja hammaskiviasiatkin....

Itse olen pitänyt tärkeänä listata mm. kitalakihalkiot ja kuolleet pennut omilta uroksiltani, mutta tämä tieto löytyy omasta 1g-kuvakansiostani kulloisenkin uroksen pentueen alta - ja on ilmeisesti vaikeasti löydettävissä. Yhtäkaikki, tietoa ON. Sitä on, sitä annetaan - kysy. 

Kirjoitin vuonna 2013 että "Onko rotu yhtä kuin sen sairas yksilö vai terve yksilö"?

Nyt haluaisin sanoa, että "Arki tekee rodun". 
Joku joskus oivasti toikin esiin sen, että sosiaalisessa mediassa useinkin näyttäytyy se "paraatipuoli". Voitot, menestys, treenaaminen, vuorikiipeily, hieronta, terveystulosten kartuttaminen - kaikki, mistä vain saa kuvan ja postauksen aikaiseksi!
Harvoin "sohvalla makuukuva" saa niin paljon tykkäyksiä aikaiseksi kuin osteopaatin näyttävä takajalan kiskominen ääriasentoon. Tai kesämökin laiturilla kyljellään köllöttävä koira kuin lajitoveri, joka "väsymättömästi kiipeää vuorelle omistajansa kanssa". 

Onhan tämä nyt tylsää ja hohdokkuutta on turha hakea kun heräämme aamulla 06.30 ja lähdemme 07.00 lenkille. Moneen kertaan koluttuihin maisemiin. Kolmesti päivässä.
Mutta aina voimme ottaa lenkkikuvan grilliltä, leipomosta tai kukkeasta syreenipuskasta ja keulia sillä, että "olipa hohdokasta tänään, kun taas käytiin poikien kanssa ostamassa karjalanpiirakka."
Uskoisin, että koiramme ovat JOKA päivä tyytyväisiä arkeen. Ja sen pieniin valonpilkahduksiin. Keskiviikkona Capri ja Ibiza pääsivät uimahalliin ja tänään Maui, Samui ja Capri metsälammelle. Capri jonottaa peruutuspaikkaa lihasvatkaukseen, Bali puolestaan pääsee aika ajoin anturoineen kiven kaivuuseen. Kynsiä leikataan ja viilataan, takalistosta vedetään ruohoa. Joskus päivän kruunaa dentastiks, joskus pidempi lenkki. Uskon vakaasti koirien olevan tyytyväisiä siihen, mitä ON. Mitä kulloinkin tapahtuu ja yhdessä tehdään. On se sitten hieronta, maastotreeni tai näyttelypäivä. 

Arki ja yhdessä tekeminen on kuin onkin sitä, miksi päädyin whippetiin.
Rodun kauneus ja vetovoima on monen tekijän summa. Siihen kuuluu joskus vaikeita aikoja, luopumista, raskaita päätöksiä. Mutta siihen kuuluu myös paljon yhdessä elettyä ja koettua, anteliasta arkea. 

Arki on minusta kaunista kun sen saa viettää kauniin rodun ja sen kauniiden yksilöiden kanssa. Haluaisin nimenomaan loppuelämäni ajan keskittyä hyvään ja positiiviseen. Kaikkeen, mitä rotumme tarjoaa. Tänään se oli paljon uintia ja hyttysten puremia!
Sanoisin vielä koirani avanneen minut elämälle. Meillä ihmisillä on leveä tie kuljettavana koiriemme oppien mukaan. Ota vastaan, anna ja jaa. Elä tässä ja nyt. Voit myös aina pissiä sen päälle.

Jos olet masentunut, elät menneisyydessä.
Jos olet tuskastunut, elät tulevaisuudessa.
Jos olet levollinen, elät tässä hetkessä.
Lao Tzu