Astutaanpa astumaan!

Tässä yksi minulta kovasti toivottu artikkeli, ja K-18. Heh.

 
Urokset voisi astumistavan perusteella jakaa karkeasti neljään ryhmään; 
Suoraviivainen, Tunnustelija, Hauskaa pitävä ja Sählääjä. Ja kaikkea tietenkin siltä väliltä. Mutta mennäänpä tirkistelemään lähemmin:

Nartut ovat luonnollisesti nekin kovin, kovin erilaisia. Joillakin juoksu "haisee nenään ja näkyy kilometrin päähän", joillakin juoksu on melkeinpä "piilossa, huomaamaton ja diskreetti". Toiset tyrkyttävät, mutta eivät kuitenkaan anna astua, toiset antavat astua mutta eivät tyrkytä saati käännä esim. häntää ollenkaan. Merkit voivat olla jos meille ihmisille, niin uroksillekin ristiriitaisia. Toinen uros on: JIIHAA; Lady Domina, hyvä meininki! - kun toinen uros on; Okei, ei sitten. Anteeksi, kun vaivasin. Ja tietenkin se kolmas uros taas tältä väliltä. 
Joku yrittää hyvin hienovaraisesti selkään, toisen punkiessa astumaan kun narttu on hädintuskin päässyt ovesta sisään.

Mutta mennäänpä urosten ihmeelliseen Astumismaailmaan:
1. Suoraviivainen

Tämä uros se ei turhia kursaile, nuukaile, kosiskele, hyöri ja pyöri. Kun narttu omistajineen astuu ovesta sisään pienenpieneen eteisaulaan, uros on yleensä jo tässä vaiheessa nalkissa. Mitä sitä turhia pyörimään ja aikaa haaskaamaan, koska jos homman voi hoitaa heti, se hoidetaan heti. Omistajalla on yleensä tässä vaiheessa vielä saappaat jalassa ja nartulla on tietenkin aluspaita, jumpperi ja haalari (jos on talviaika) mutta se ei suoraviivaista urosta haittaa, koska kiire. Selkään ja naps ja nalkissa. Sitten voikin vetäytyä omaan petiinsä nuolemaan vehkeitään ja kääntää selän nartulle. 
Tämä uros astuu missä vain ja kaikkialla. Ei haittaa yleisö, ei vesisade. Selkään ja napsista. 
Toki tämä suoraviivainenkin tapaus on voinut harjoitella pari-kolme ensimmäistä tyttöystävää, mutta siitä ei enää uroksen lähestyessä 10 vuotta puhuta eikä muistella niitä alun mahdollisia osumattomuuksia. Yleensä suoraviivainen uros onkin astunut jo useamman kerran ja astumisesta on tullut sille rutiini, joka hoidetaan muitta mutkitta, ja nimenomaan mutkia oikoen. Jos on kiire laivalle tai lentokoneeseen, niin tämähän on vallan ihanteellinen astutuspartneri. En tiedä nartun mielestä, mutta nartun omistajan, ehkä...

2. Tunnustelija

Yleensä suoraviivainen uros on alunalkaen ollut tunnustelija. Mutta toiset urokset jäävät tunnustelijoiksi lopuksi elämäkseen, koska ne eivät ole koskaan luonteeltaan niin päällekäyviä, itsevarmoja ja mutkia oikovia kuin lajitoverinsa. Mutta tunnustelijat ovatkin usein taas niitä persoonallisimpia ja mielenkiintoisimpia; miten TÄNÄÄN ja miten TÄMÄ tekee sen; ja omaan, persoonalliseen tyyliinsä, narttua yleensä kovasti kunnioittaen. 
Tunnustelija voi yrittää heti selkään, jeee, nyt on luvassa huippukivaa -mutta jos narttu sanookin, että haista sinä perkele, uros joutuu ohjelmoimaan itsensä uudelleen. Usein näkeekin, kuinka sen kovalevy sakkaa ja se joutuu tekemään pikaisesti uudet lähestymiskoodaukset. 
Yritetään leikkiä. Ei. Narttu ei lämpene. Yritetään olla tsippadippaduidaa, vaan narttua ei voisi vähempää kiinnostaa. Yritetään shokkilähestymistä, ei. Vaivihkaa sivulta, ei. Ollaan sitten kokonaan yrittämättä. Vetäydytään punomaan varasuunnitelmaa - ja yleensä tässä vaiheessa sekä uroksen omistaja että nartun omistaja jo koostaa tapahtunutta; ei ole oikea päivä/uros on lapatossu/narttu on pirttihirmu/ne eivät pidä toisistaan/luonto yrittää sanoa jotain/paikka on väärä/urosta pitää vaihtaa. Toisaalta tunnustelijan kanssa voi olla se kaikkein mielenkiintoisin ja mieleenpainuvin astutusreissu! Kun lopulta kaiken päänsäryn ja väännön jälkeen KEKSIT millä nämä kaksi saa yhteen; ja SE toimii, niin onhan se nyt veronpalautukseen verrattavissa oleva hetki.
 
Maisemanvaihdos on joskus hyvä vaihtoehto, yhdessä lenkkeily, luonnonhelma, nartun juoksuttaminen, nartun nostaminen syliin, oven takana hetken oleminen, leikittäminen - mitä vain keksitkään nähdäksesi pariskunnan reaktion. Joskus ei tule minkäänlaista reaktiota aiempaan, mutta sitten kun se ratas jommankumman tai kummankin päässä sanoo NAKKS, niin se se onkin mielenkiintoista ja usein palkitsevaa. Luonto on ihmeellinen ja sitä tulee kunnioittaa - ja joskus ihan pikkaisen auttaa. Varsinkin, jos kuulet rattaiden raksuttavan!
Olen itsekin usein ollut taipuvainen odottamaan astumisen menevän (aina) tietyn kaavan mukaan, mutta harvoinhan se näin on. Paitsi ehkä sen suoraviivaisen kohdalla. Nämä ovat luontokappaleita ja niillä on oma mieli ja tunnetila. Mitä me emme todellakaan aina näe, saati osaa lukea. Sanoisin myös, että luota luontoon; urokseesi ja narttuun. 

3. Hauskaa pitävä

No tämähän se on epeli. Jiihaa ja nyt mennään! Pompitaan sohvalla, levitetään nartun juoksunesteitä ympäri kämppää kaikille muille haisteltaviksi ja nuoltaviksi; saadaan koko muu bändi kateelliseksi. Juostaan, läähätetään, nyrkkeillään, hammasmiekkaillaan. Leikitään ja tehdään tilanne mahdollisimman pitkäkestoiseksi. Halutaan, että koko tienoo pysyy hereillä, kaverit haukkuu, kaikki haukkuu, räkä lentää, kuolaa ja vaahtoa on kaikkialla, silmät punoittavat & pullottavat päästä. Tavarat lentelevät, kasvit irtoavat kukkaruukuista, matot ovat rullalla, verhot irtoavat verhotangosta, sohvatyynyt kuolaantuvat.
Tätä ei omassa laumassa juuri ole esiintynyt - ei ainakaan kuvaamassani mittakaavassa, mutta kyllä meilläkin on hauskaa pidetty ja ryskätty koko rahan edestä. Usein tässä on vielä se sivujuonne, että tulkitaan juoksun olevan vasta aluillaan, että "siksi ne vaan leikkii" ja "palataan asiaan". Mutta joskus kaiken riehumisen jälkeen, kun jokainen sohvatyyny on lintassa ja märkä, niin suddenly se uros siinä sitten viimeisillä voimillaan hyppääkin selkään, nalkki -  ja ollaan kaikki, että OHO. 

4. Sählääjä

Näitähän riittää ja hyvä niin, koska harvoin kukaan on seppä syntyessään. Tälle ryhmälle uroksia myös toivoisin eniten ymmärrystä ja sympatiaa. Olen ollut astutuksessa, jossa narttu oli ENSIN suosiollinen, mutta koska uros sähläsi, eikä löytänyt nartun vaatimusstandardien mukaisia lähestymiskoordinaatteja toivotussa ajassa, narttu hermostui ja puhalsi pelin poikki. Uroksen oli vetäydyttävä kotiin nuolemaan itsetunnon rippeitään. Olen ollut astutuksessa, jossa uroksen kikki osui astumisen alkusekunneilla nartun reisikarvaan ja uros töräytti koko kolmemetrisen nakin oitis ulos. Siinä sitten odoteltiin puoli tuntia, että tuo valtava erektio palautui. Olen ollut astutuksessa, jossa uros haki kyllä, mutta ei vaan osunut. Hermo meni kaikilta ja uros väsyi. On kokeiltu tyynyä, ylämäkeä, alamäkeä, kiitorataa - you name it ja PIM! yleensä joku kommervenkki natsaa ja uros astuu "viimeisillä" voimillaan. Onpa näitä kolmen metrin päästä astujiakin. Osu siinä sitten. Tai jos nartun laite on neljä senttiä korkeammalla/matalammalla kuin uroksen laite. Olen ollut astutuksessa, jossa uros katsoi narttua, katsoi minua ja katsoi nartun omistajaa. Ilme oli Öööö? No muistaakseni tässä keksittiin tuupata nartun takalistoa uroksen eturintaan, PUM. Ja valo syttyi, selkään ja nalkissa. Olen ollut astutuksessa, jossa uros haukotteli ja venytteli; viittisikö. Narttu nostettiin syliin ja uros kipitti paikalle 60 km/h-vauhdilla ja nalkissa! Hiljattain luin netistä uroksesta, jonka "spermat lensivät minne sattui". No kai ne lentää minne sattuu, jollei uros ole sisällä. Näille sankareille, jonka laitteisto tulee ulos reisikarvaan osumisesta, sanoisin, että TAUKO. Tauko, ennen kuin koko nakki tulee juuria myöten ulos. Onni on uros, joka antaa auttaa. Ei häiriinny siitä, että nartun omistaja/uroksen omistaja auttaa tähtäyksessä. Osahan tulee oitis alas; siis mitä hemmettiä te teette - mutta ajan oloon monet aluksi häiriintyvät antavat kyllä auttaa.

Mitä, luuliko joku että astuminen on simbsalabim? Päästetään pariskunta tarhaan, sillä aikaa kun omistajat juovat kaffetta ja syövät pullaa? Voihan moninaisuus sentään. Ja nimenomaan se. Värikästä, persoonallista, yksilöllistä.

Luonto kyllä ajaa tikanpojan puuhun.
Mutta ei se aina käy silti naks ja pim.  Ja luontoa tulee myös kunnioittaa. Ja koirien yksilöllisyyttä, erilaisia luonteita ja tapoja ymmärtää ja toimia. Ei ole kahta samanlaista astumista, ei kahta samanlaista tilannetta. 
Itsekin joudun yhä välillä haastamaan omat (kuluneet) ajatusmallini ja odotukseni asian sujumiselle. Koska yleensä kyllä SUJUU, kunhan antaa vain aikaa ja ehkä hieman kokeilee ympäristön vaihdosta, antaa hyppiä sohville, juosta, kuulostella ja makustella. Sanoisin astumisen olevan ihan yhtä värikästä kuin whippetille sallitut kaikki värimuunnokset. 

Jutussani ei juurikaan otettu kantaa oikea-aikaisuuteen. On uroksia, jotka astuvat "reippaasti ennakkoon" ja hyvä niin, sillä sperma elää ja ui parhaimmillaan jopa 7 vuorokautta. Mutta on uroksia, jotka astuvat vain oikeana päivänä. On tietenkin myös narttuja, jotka antavat astua juoksun jokaisena päivänä, mutta myös narttuja, joiden kanssa oikea taimaus on avain kaikkeen. 

Otapa näistä selvää. Mutta ei ehkä tarvitsekaan, koska nämä ovat eläimiä ja niillä on oma tahto. Sinun tulee vain kuunnella ja ymmärtää sitä.