Niin se vain kristalloitui tämäkin ajatus.
Piti melkein kuusikymppiseksi elää, ennen kuin tajusi arjen vilvoittavan, elävöittävän, rentouttavan ja rauhoittavan vaikutuksen.
Koirahan - tietojeni mukaan - pyrkii kaikessa toiminnassaan rauhaan.
Koira ei tieten tahtoen lähde moottoritielle juoksemaan päätäpahkaa eikä ajele turhan panttina vuoristoradassa kuusi kertaa peräkkäin. Sehän syökin - tai söisikin - samaa ruokaa vuodesta toiseen, ellei sen oma label ottaisi ja häviäisi kolmen vuoden jälkeen kaupan hyllyltä ja tilalle tulisi "uusi koostumus", joka tietysti ihmisten toimesta haukutaan somessa lyttyyn. "Menivät muuttamaan nappulakoon ja sisällysluettelon lihakaan ei ole enää peräisin lihasta vaan jauhetuista banaanikärpäsen imukärsistä."
Ihminen sitä vaihtelua haluaa, koiralle käy/kävisi kaikki; lajityypillisen meiningin tarjoamista silloin tällöin ja muutoin perusarkea ja harmonista venyttelyä. Johon toki kuuluu sotkeminen, raadoissa piehtarointi ja omaan kakkaan astuminen.
Somessa - lempiviittaukseni nykyään - käydään aika-ajoin debattia siitä, että saako esimerkiksi whippetin ostaa ja omistaa ihminen, joka harrastaa vain lenkkeilyä, samoilua, mustikanpoimintaa, saunomista ja TV:n katselua. Olisiko kalastava ja maratoneja juokseva isäntä sopivampi? Sopiiko whippet pyöräilevään perheeseen?
Kun koiran omistamiseen ja sen kanssa harrastamiseen tulee PALJON tunteita ja omistautuneisuutta mukaan alkaa joskus meillä kaikilla, myös allekirjoittaneella, flipata.
Voi olla "raivostuttavaa", kun "sekään ei tajua, että...". Mietin, että miten äidit ja isät kuunaan jaksavat riehuvia MINÄ ITTE-lapsiaan, jotka haluavat (kuitenkin) tehdä virheensä itse ja alkaa elää omaa elämäänsä omalla tavallaan -kun koiraihmiset eivät kestä "muulla tavoin koiriensa kanssa eläviä" kanssaihmisiä? Elämästä on tullut kestämätöntä. Kun omaa elämää ei kestetä, ei kestetä muidenkaan.
Eikä yksi korona auta yhtään.
Puskaradiot täyttyvät "kenellä oli kaupassa maski ja kenellä ei"-postauksista ja olenpa minäkin saanut kaupassa osani, kun kehtasin muutamaa tomaattia puristella valitessani Niitä Parhaita kotiin vietäväksi.
Arki korostuu ja arkiaskareilla kuorrutetut päivät seuraavat toisiaan.
Olen tampannut kerhohuoneen juoksumattoa joutessani niin paljon, että päkiäni kaikkine liitännäisligamentteineen, luineen ja varpaan kiinnikkeineen sanoi sopimuksen irti. Ehdin ostaa muistaakseni neljä erilaista ja -tyyppistä tukea ja pehmustetta, mutta ei auta. Oli siis pakko vaihtaa kuntopyörään!
Muutoin arki onkin täyttynyt pyykinpesusta, pölyjen pyyhinnästä, imuroinnista, tiskaamisesta, ikkunoiden pesusta, koirien jälkien siivoamisesta, niille ruoan laittamisesta, lakanoiden vaihtamisesta, mattojen tamppaamisesta, kaupassa käynnistä, kellon viisareiden kääntämisesta (kesäaika!), silittämisestä, verhojen vaihdosta ja tietysti koirien kanssa lenkkeilystä ja niille frisbeen heittämisestä ja lenkkireittien suunnittelusta. Ahh, miten voimaannuttavaa arkea. Kokoajan silmä osuu johonkin kodin epäkohtaan ja on haettava pölyrätti. Pölyhuiska. Höyrypesin. Pikaimuri.
Ja sittenhän se arki vasta tylsää olisikin, jollei olisi koiria.
JUURI tulin ajatelleeksi kaiken pölynpyyhinnän keskellä.
Manikyyri keskiviikkoisin. Kukkapantojen vaihtaminen säännöllisesti. Kakan pussittamista.
Koirat ovat heti herättyä valmiina päivään! Oli herätys sitten 05 tai klo 10. Häntä heiluu ja mieli on virkeä ja avoin. Suihkun aikana ehdin miettiä päivän kävelyreitin, ja koirillehan kelpaa kaikki. Välillä vähän metsäisempiin maisemiin, välillä asvaltille. Otanko pallon, kanilelun, frisbeen vai renkaan. Tärkeitä arjen pohdintoja nekin. Koirat vaikuttavat olevan aina tyytyväisiä, kaikkeen. Me ihmiset sitten emme. Me monimutkaistamme asioita, mietimme liikaa, vertaamme itseämme muihin, koemme huonommuutta. Koirat tykkäävät simppelistä. Sama ruoka, samanlainen kakka. Sama lenkkikin käy. Aina siellä on joku uusi haju, oravan rapinaa puun oksassa tai jonkun tiputtama hanska keskellä kävelytietä.
Arki voi olla tylsää, mutta se on tylsyydessään rauhoittavaa ja rentouttavaa ja luo pehmeän illuusion turvallisuudesta. Ja joka tapauksessa arki on RIKASTA, kun siihen kuuluu whippet tai kaksi. Tai neljä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti