Viimeaikoina on some täyttynyt jännittävistä kilpailemiseen liittyvistä kommenteista. Sain tästä aikaiseksi jopa pienen lenkkibattlen, mutta oma loputtoman utelias ja perusteluja vaativa mieleni ei lenkin aikana saanut vastausta laajahkoon aiheen tiimoilta virinneeseen ihmettelyyn.
Yksi sittemmin saamistani viesteistä:
Kysyessäni, että miksi tittelin pitäisi olla sama kuin ennen - en saanut vastausta. Battle päättyi. Tuttuun tapaan some jätti ihmiset kellumaan ja ihmettelemään, että "mitä oikein pitäisi ajatella". Kukaanhan harvoin näissä battleissa osaa perustella ja/tai sanoa yksiselitteisesti, että MIKSI ja vielä vähemmän, että MITEN.
Omasta mielestäni meillä on harvinaisen kyvykäs ajamiseen kykenevä rotu, ei sen ihmeempää. Olen vain ihmeissäni siitä, että koiran saavutuksen pitäisi TUNTUA tai sen pitäisi tuoda muassaan arvostusta? Minulle kun jokainen koirani tuo "tuntumaa" ja "arvostusta" ihan vaikka lenkillä.
Jossain vaiheessa Vinttiliitto tai joku muu Hyvin Tärkeä Elin päätti, että whippetin SERT-tuloksen minimipistemäärä on 450. Sitten jossain kisassa kipaisi ratalinjainen, jonka omistaja piti SERT-tulosta "läpijuoksusta annettuna tunnustuksena" . Seuraavassa maastokisassa kävikin sitten niin, että SERT lohkesi hyvä jos ykköstuloksen saaneelle. Kaikki menneiden kausien serttihait saivat tyytyä alle 400 pisteen saaliisiin. Kyvykkäistä oli tullut paskoja. Asiaa hieman ihmetellessä sanoivat tuomarit, että "koirat eivät kyenneet juoksemaan rinnettä alas, saati ylös". Nämä samat koirat, joiden edellisen kauden tulokset pompauttivat ne Suomi Cuppiin. Oli nyt ilmeistä, että HYVÄN kisakoiran tuli kyetä suunnanmuutoksiin, käännöksiin, valita parhaat ajolinjat, pystyä lykkimään ylämäkeen, könkkiä alamäkeen, pitää vauhti yllä, olla ketterä, kyetä käännöksiin ja pitää vauhti yllä. Vain Best Of The Best siihen kykeni ja loput oli alle 400 pisteen mäkijuoksuun kykenemätöntä haahuilijaa. Tähän oli tyytyminen. Toki muistan aiempien koirieni kanssa muunmuassa huikeita ensikisoja, esim. 489 pistettä (Luxi) ja jotka vajosivat sitten seuraavassa kisassa vaatimattomaan 419 pisteen suoritukseen. Luxi, muuten, juoksi urallaan 13 kisaa ja se saavutti niissä vain kaksi kertaa nykyisen 450 pisteen SERT-rajan.
Olen kisauttanut whippetejäni maastoissa vuodesta 1996 alkaen. Noin miljoona asiaa on muuttunut, mennyt parempaan suuntaan, asiat ovat selkiytyneet ja koirieni viettipolitiikka varsinkin auennut omistajalleen. Fanitukseni rotuun on kuitenkin pysynyt samana, jollei peräti kasvanut! Ihana, liioittelematon, juoksemiseen kykenevä rotu!
Kuitenkin minusta on äärimmäisen surullista huomata, että tänä päivänä VAIN super de luxe-suoritus huomioidaan. Tuomarit toivottavasti huomioivat myös SEMI-suorituksen, mutta yleisö ja muut koirien omistajat ovat pyrkimässä ihon alle ja pään sisään tässä. Olen itse ollut kisassa, jossa laajaa juoksukokemusta omaava harrastaja on downshiftannut oman koirani suorituksen, ja johon olen jopa itse lähtenyt mukaan. Siihen latistamiseen ja minimoimiseen!
Nyt on sitten jännittävää se, että meillä on lukuisia KELPOsuorituksia tarjoavia koiria siellä, täällä ja tuolla. Vaan kelpoisuutta ei enää tarjoakaan asiansa osaavat tuomarit vaan kilpakumppanit. Kilpakumppaneitten joukossa on kaltaisiasi leppoisia lauantaikisailijoita, mutta myös niitä, joille vain tykkisuoritus tuo euforiaa. Some tarjoaa tänä päivänä avokämmenläpsyjä muodossa: "koirani/koirasi suoritus ei tuntunut miltään. Vain parhaille tulisi suoda parhautta (SERT)". Miksi pitää määrittää luonnostaan kykenevä suoritus kauas loistokkuudesta? Miksei liki loistokas ansaitse gloriaa? Viekö liki loistokas megaloistokkaalta jotain pois? Olemmeko tilanteessa, missä naapuri on valmis maksamaan 100 euroa siitä, ettei naapuri saa 50 euroa?
Tähän lempisiteeraukseni: "meille annetaan koiria"! Samalla kun kyselen itseltäni, että miksi minulta kesti niin kauan oivaltaa rodussa syvällä esiintyvä saalisviettisyys sen kaikissa nyansseissa? Ja miksen antaisi koirilleni auki olevaa baanaa ja niiden ominaisten viettien loistaa sensijaan, että yrittäisin epätoivoisesti kahlita niille ominaisia viettejä tai väheksyä niiden suorituksia? Omat koirat ovat aina parhaita. Niissä on sittenkin kaikkien PÖLVÄSTIominaisuuksien lisäksi kosolti kaikkea bonusta ja plussaa.
Jokainen kasvattaja on omalla tavallaan paras rodun tuntija, oman tien kulkija, jolla on näkemys, kokemus, tieto ja taito - jota soveltaa kulloinkin parhaansa mukaan. NYT on tullut LTVeet ja lonkat sotkemaan (anteeksi) jalostusta, mutta vaakakuppiin on voitava laittaa myös käyttöominaisuudet, silminnähtävä terveys ja viettien ja vaistojen muassaan tuoma käytös. Siispä luonne ja rakenteen tasapaino, jota ei röntgen pysty kuvaamaan - ovat yhä painokkaammin mukana jalostusvalinnoissa, hyvä niin. Olen itseasiassa aina nostanut hattua kasvattajille, koska tiedän, että he tietävät, että voit hakea jotain/joitain ominaisuuksia ja saada jotain aivan muuta.
Minusta on ihanaa, että rotu varioi ja kasvattajat näkevät ja kokevat sellaista, mitä tavistallaaja ei ehkä edes tajua saati ymmärrä. Halutessasi rodun pariin, anna pitkään rodun parissa olleiden antaa suuntamerkit ja tee sitten oma polkusi ja omat päätelmäsi. Paras rotuvalinta on kuitenkin aina whippet.
Whippetiä on alettu miksata (rata + näyttely) ja ulkomuoto-ominaisuuksia saattaa siten yhteen juoksuominaisuuksien kanssa. Hienoa. Kunpa me kykenisimme miksaamaan samaan tahtiin omaa mieltämme yhdessä moneen kykenevien koiriemme kanssa. Siinä missä whippet taipuu moneen, kunpa mekin.
Arvostakaa koirianne. Vuoden 1996 maastovalio on aivan yhtä huippu ja päinvastoin kuin vuoden 2019 maastovalio. Mikään piste ja/tai SERT ei tule koskaan helpolla. Nauttikaa, kuten koirannekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti