6.6.2020

Voihan kallekehveli ja ratapataa otsaan!

Avauduin tuossa lenkiltä tullessa naapurille, jolla ~ miljoona vuotta koirakokemusta mm. koulutuspuolelta. 
Rallytokoa, agilitya ja sen sellaista meininkiä.

Kun minuahan aikalailla harmitti viimekeskiviikkoinen ratakilpailu Maukkulin kanssa. Mennäänpä tunnelmiin.

Olin siis ilmoittanut Maukun 280 metrille ja 350 metrille. Tiesin vallan hyvin, että vastassa on gepardeja. No mutta. Lähtöön osui yhdeksi kaveriksi sitten näytelmälinjainen kelpoja aikoja Hyvinkäällä laukahdellut koironen,


joka päätti lähdössä keskittyä Mauin reisiosastoon vieheen sijaan.


Näitähän sattuu. Kiihtymysmiihtymys aikaansaa kaikenlaista. Nähty ihan omilla voikukkapelloilla oman lauman kesken.


 Siinä ykköskoira menee jo omia menojaan ja Maukkuli järjestelee jalkojaan.


Jalat rupeaa olemaan järjestyksessä ja taas mennään!

Naapuri lohduttamaan, että omalla kilpurilla oli sen seitsemän kisaa, joissa JOKAISESSA oli jotain sissosaatanaa sattunut. 
Mutta kun. Nämä ratakilpurit, niillä jos hieman osuu/ruuhkaa/sattuu niin silti juoksaisevat sen ratasertin. Ja sitten taas nämä näytelmälinjaiset, niin niillä nuo sadasosat on TIUKASSA. En voi välttyä ajattelemasta, että JOS olisi ollut puhdas juoksu, niin Maukku olisi puristanut ajasta ~ 0,5 sekuntia pois. Mutta kun. *Tähän itkuhymiö.*


Toki ymmärrän, että sattuu ja tapahtuu ja kun sekunneista puhutaan, niin kaikki vaikuttaa kaikkeen ja se nyt vaan osuu, mikä on osuakseen.

Radalla on tiukkaa.
On vastatuulta, osumaa, ruuhkaa, huonoa lähtöä ja sitten sitä ruuhkaa ja osumaa. Eihän ratatykki moisesta hätkähdä ja juoksee silti sen KV-ajan, mutta näytelmälinjaisen juuttuminen juoksuhiekkaan ja kontaktiin kostautuu. 0,5 sekuntia VIIVA sekunti on PALJON näytelmälinjaiselle.


Onni ei kovastipaljon ole ollut radalla meille myötä.
Maukkulin ajat on seilanneet niinkin laajalla välillä kuin 19,49-20,29.
Kävin kostoksi katsomassa erään kilpurin hajonnan, joka oli sekin 18,02-19,35. Toki, tottakai ikä ja se kaikki muu, mutta enivei. Mauin tapauksessa lähtee spekulaatiot äkkiä laukalle, kun ajat huononevat. Että LTV ja läski ja mitä nyt milloinkin.


Olen saanut ihanaa palautetta ja neuvoja teistä monilta, ja olen niistä kaikista neuvoista äärimmäisen kiitollinen. 
Näyttelykehästä radalle tuleminen ei ole ihan pala kakkua. Mauin kohdalla se ON ollut helppoa, sillä Maui on viehehullu. Hulluus tosin korreloi kaiketi viettiin ja toisinpäin, eli parhaimpana päivänä kombo hulluus & vietti toimii, ja sitten taas huonona päivänä Maukku antaa periksi, eikä sitä terävintä ajokärkeä näy. Kyseessä on eläin ja sen viettitila vaihtelee kaiken muun kanssa.

Ajaminen ei ole ihan yksinkertaista niin kuin me ihmiset luulemme. 
Että vain singahdetaan kulloisestakin kopista simppelisti perään..

Kenen joukkoon joudut, mikä on kulloinenkin kyyti. Ja kun Mauista puhutaan, niin ikävä kyllä, etukäteisriehunta on ennen starttia sitä luokkaa että en nyt ihan äkkiä toivoisi kellekään... Sveduvaljaat päällä ja harkinnassa on lisäksi  HUPPU päähän ja korvatulpat!!

Ratamoodi on omansa.
Oikeastaan diggaan siitä vaikka koira onkin psykoosissa. Mutta se tunnelma on niin eri kuin ennen näyttelykehää ja niin omanlaisensa että voin vain huokailla. This is what our breed is made for.

Yhtäkaikki. Ratailussa ja maastoilussa it is all about the Vietti. 
Olen otettu, että enkkupojiltani hieman persoonallisempaa ja tehokkaampaa viettiä löytyy. On hienoa voida laittaa Maui lähtötelineisiin ja voida luottaa siihen, että VIEHE vie KAIKESTA voiton. 


Yhtään kisaa en vaihtaisi pois. Yhtään en haluaisi valittaa. Radalla kaikki on selkeää ja kello kertoo olennaisimman. 
Vaikka odotukset on korkealla ja treenari kuittailee niin aina voi ilakoida koiran tehneen parhaansa.

Oikeastaan kotona on kisan jälkeen "hauskaa" nähdä jarrunappuloiden kuoriutuneen ja kintereiden olevan kauttaltaan vihreät. Tietää olleensa ja tehneensä. Koira on kisaillan jälkeen väsynyt MUTTA onnellinen!

Kaikille kisailun aloittamista miettiville - niin koukuttaa! Koukuttaa niin, että "kaikki muu unohtuu" ja jäljelle jää vain rättiä jahtaava whippet joka on iloa täynnä ja elementissään! 

Anna laukkaavan - nopean - juoksuilon tulla. 


kuvista kiitos © Tuula Heino-Kyllönen


Ei kommentteja: