Maukkelsson paineli tänään kesän kolmannen starttinsa 280 metrillä Kartanon vehmaalla, taipuisalla, pehmeällä, kostealla ja nopealla nurminatalla ja kellotti ei enempää eikä vähempää kuin 19,49 sekunnin ajan! Haloo, ihmiset, 19,49s/280 metriä.
Näyttelylinjainen koiro koironen. Pullea, litteä, lehtikalamainen, kapea-etuosainen, vinkeä ja vauhdikas Maukka Maukkelsson!
Se sama koiro, joka jäi Weehoon Etanalähdössä 2018 puhaltelemaan kynsiin ja juoksaisi 19,91 s.
Nyt pitää keulia ja vyöttää itsensä toimistotuoliin, sillä hehkutus ja kiihtyminen saa liki putoamaan lattialle tuolilta.
Mörököllimäistä. Niin perhanan kikkeliskokkelista, että eihän tässä voi muuta kuin pyyhkiä kuolaa serviettiin, kun suu tuppaa vaahtoamaan.
Mennä nyt sokkona Englannin markkinoille ostamaan sieltä sinifawn lehtikala, joka söi puoli vuotta kuivanappulaa ja päätti sitten palata lapsuuden makumuistoihin, eli vaatimaan raakaruokaa.
Auta armias, jos ruoka oli annosteltu liian isoina klöntteinä, liian kosteana tai ylipäätään väärin sulaneena. Siis Mauihan osasi vaatia joskus aivan raw-raw'ta ja sitten seuraavassa hetkessä hän halusi ruoan olevan sous-vide - ilman ja jääkaapin marinoimaa, jo liki harmaantunutta.
Maksalaatikko (rusinaton) tulee viipaloida suupaloiksi, liika ruoan kosteus imeyttää paperiin, jotta Mauin annosta analysoiva viiksikarvasto ja tuoksua edestakaisin nuuskuttava kirsu annoksen hyväksyy.
Että tervetuloa vaan Kenzolaan annostelemaan Maukulle ruokaa ja laihduttamaan sitä se 574 grammaa, joka kuulema vauhdittaa Maukun SERT-aikaan.
Radallahan vetää tänäpäivänä koiroa ihan solkenaan RE:tä ja äänivallit paukkuu lähtö toisensa jälkeen.
Radalla kuuluukin näytelmälinjaisten kanssa tepastaa asiantuntevan näköisenä ja ottaa vastaan kaikki neuvot, vinkit ja ohjenuorat, mitä on tarjolla. Niitä nimittäin on. Kiitos ihan teistä jokaiselle, jotka olette meitä opastaneet eteenpäin. Etunenässä eräs Antti, joka tänään jo yritti kovasti katkaista napanuoraa meikäläiseen, että ÄLÄ NYT KOKOAJAN. Minkäs teet, kun sormi menee sittenkin suuhun aina vähän väliä.
Tällaisen Maukkelssonin kanssa matka maasto- ja ratakisoihin on ollut nimittäin jossain määrin hämmentävä ja mielenkiintoinen.
Maukkuli ei serttihanoja näytelmissä juuri avauttele, mutta pistää se silmään. Lenkillä tulee vastaan rouvaa, että "onpa tasapainoinen" ja näytelmätreeneissä huokaillaan, että "liikkuupa hienosti". Lehtikalan kanssa kilpaileminen ei bodybuildereiden joukossa ole aina helpoimmasta päästä, kun bodikkaammilla on bodya, sporttia ja tsemppiä kaksinverroin lehtikalaan verrattuna. Maukkulihan on terävien käännösten lomassa käynyt maastoissa vähän lippailemassakin, mutta jousitus on kaverilla sen verran kunnossa, että HOPS vain ylös ja vauhti saattaa jopa lisääntyä.
Hehkutusta tuli jo uran alkuvaiheessa kosolti ja emäntä oli shokkitilassa aika-ajoin.
MUN Maukkuli, miten se nyt noin meni ja otti sertin, kun lipsui ja kaverikin tööttäsi. Milloin viehe katosi, milloin viehenaru meni solmuun ja milloin mitäkin. Maukku se vaan otti asemoinnit uusiksi ja taas mentiin.
Tämäpä koiro huutaa ja kiljuu lähtökoppien läheisyydessä, vaahtoaa ja pelmuaa ja pitää tänäpäivänä kantaa voimaotteessa lähtöpaikalle. Niin maastoissa kuin radalla. Eihän tällaisen vauhtiveikon kanssa muuten pärjää enkä halua antaa yhtään ylimääräistä energiaa sivunurmelle. Energiat on tarkoitettu radan sisälle, ei sivuun.
Kaulan viilennin -huivi toimi muuten tänään hyvin myös silmillä.
Kaikkea sitä. Intoa, nopeita geenejä ja yritystä tällä kaverilla riittää ja jännitämme tämän kauden ihan loppuun asti, että TULEEKO se SERT radalta vaiko ei. Lähellä on, mutta sitä ei lasketa.
Kiitos teistä taas ihan jokaiselle, jotka olette meitä tsempanneet.
Teitä on monta. Jo tähän mennessä matka on ollut ihan huikea ja ratastartit ovat kyllä olleet ihan oma lukunsa. Vaikka eräs rataharrastaja meille antoikin laihdutus- ja kiinteytysvinkkejä - sopii myös treenariin, hehh-heh, niin tokaisin takaisin, että "yritän rentouden säilyttää tässäKIN lajissa". Kommentti takaisin oli kyllä ihan huippu: "kyllä kuule Anita sulla rentous tulee tässä lajissa karisemaan"!!!
Päätän hehkutusraporttini nokkelan Latvian handlerin - Kari!! - sanoihin tuomarille, joka moitti Mauin häntää; "yes, but he is very fast".
Sen kun nostat vaan häntää Maukku vaikka suoraan ylös - rakenne ja geenit spottaa ja osuu kyllä nyt niin hyvin juoksulajeihin, että eihän tässä voi muuta todeta kuin että englantilainen lehtikala on näyttänyt lehtikalan mädit tädeille ja radoille. Prkl että keulituttaa ja rintalasta törröttää oikein kunnon sternumina ulos asti. Siis mun.
Kiitos. Teistä ihan jokaiselle, jotka olette kulkeneet - juosseet - vierellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti