16.7.2019

Onnellisina Ogressa!

Talven pimeinä tunteina sain Ullalta ehdotuksen Latvian Ogre-reissusta. 
Ja ei siinä kauaa tarvinnut miettiä KYLLÄ-vastausta.
Koko kevät onkin pala kerrallaan maksettu vuoroin laivaa, koiraa ja hotellia. Kahden koiran ilmomaksuissa kolmeen eri näyttelyyn olikin hieman tekemistä, mutta kaikesta selvittiin.
Kehäsihteeröiminen auttoi kummasti, ja kynä sauhuten sitä onkin taas koko kevät kirjoitettu arvosteluja.

Tarjolla Latvian Ogressa oli yksi erkkari (29 whippetiä) ja saman päivän kansallinen (11 koiraa) ja toisen päivän kansallinen (9 koiraa).

Ensikertalainen reissulla jännittää aina hieman, mutta Samui otti kevyin rantein 10 pistettä ja papukaijamerkin. Kts kuva.


 © Rita Simoneliene
Tämä poika se söi, joi, pissi ja kakki - ja nukkui hyvin. Siinä sivussa reipasteltiin kehissä. Ja pötköteltiin ketarat pystyssä mamman sylissä. Hieno reissumies. Maukkelssoni sensijaan hieman stressaili meluisaa hotellia - joka kämppiksen mukaan muistutti ehkä jopa hieman enemmän laitapuolen kulkijoiden yömajaa. Metakkaa riitti pitkälle yöhön.


Ogre oli paikkana pieni kylänen, jossa ei juuri muuta ollut kuin hotelli, ostoskeskus, puisto ja kauppa. 
Hotelli oli varmaan joskus ollut käyttöasteen kukkuloilla, mutta nyt se ei tarjonnut aamiaista lainkaan, ravintola oli suljettu ja hotellin huikea 3-metrinen uima-allas samoin. Siellä lieni ollut vettä viimeksi 90-luvulla? Jääkaappia ei tietenkään huoneissa ja kylppärissä kaksi palasaippuaa ja kaksi pussia shampoota.


Näkymiä Ogressa.

Itse näyttelypaikka oli upean Strömsholm-tyyppisen linnan (museo) mailla. 
Viihtyisä nurmialue, jossa kohtuullisen kokoiset kehät, minuuttiaikataulu ja huonohkosti englantia puhuvat tuomarit ja kehikset. Erkkarissa toki Gabriela Veiga ohjasi palettia hyvällä englannilla, mutta toimitsijoiden kanssa keskusteleminen oli vaikeaa.
Pöytä, jossa whippetin oli tarkoitus seistä, oli superminikokoa, n. 60 senttiä x 20. Kyllä! Siinä aika äkkiä tuomari tuumi otsa rypyssä: "your dog is big".
Ja sunnuntaina mm. kun pyörin Samuin kanssa yksikseni PU-kehässä, että "missä muut ovat" sain kuulla kehikseltä; ettei muut urokset olisi saaneet SA:ta. Ehdin tästä jo pörhistää rintaani, kunnes sain kuulla, että kyllä ne kaksi muuta junnua SA:t myös saivat. Muut sitten ei.


Samui erkkarin junnuluokan ykkönen.
© Ulla Sommer

Tällainen varmistaminen oli jonkunlainen punainen lanka läpi reissun.
Lauantaina menimme ostoskeskukseen ruokaostoksille. Minä ja kämppis kebab-ravintolaan. Minä; "do you speak English"? Karvakäsi: "of course".
Siitä sitten allekirjoittanut ostamaan "kebab with french fries".
Karvakäsi: Do you want meat kebab or chicken kebab. Do you want kebab in wrap or in burger? Do you want 100 gr kebab or 200 gr kebab? Aaaaa, you want salad also?! What kind of salad? What kind of dressing you want?

Välillä menin kaikista vastakysymyksistä ihan mutkalle, ja karviskäsi pääsi näpäyttämään takaisin;
Don't you speak English?

Tsiisös. Tässä kohtaa tuli aikalailla ikävä suomalaista palvelutiskiä, jossa sanot "kebab ranskalaisilla" ja sinulle tehdään sellainen ilman "otatko sä sen kebabin rullalla, siivutettuna vapaasti vai laudalla" -tyyppisiä lisäkysymyksiä.


Pönöttämässä podiumilla sunnuntaina kehien jälkeen.
© Alexdesign.lv

Erkkarissa esitettiin kovatasoinen kattaus liettualaisia, latvialaisia, venäläisiä ja virolaisia whippetejä. Samuin luokassa 6 junnua, joista kahdelle SA. Samuille luokkavoitto. Maui kilpaili yksin käyttöluokassa ja otti sieltä hienosti SA:n ja oli lopulta VSP-käyttöluokan koira ja PU5, Samuin ollessa PU3.
Iso kiitos Karille, joka esitti Mauin todella kauniisti, eleettömästi ja maltillisesti. Teitä oli ilo katsoa yhdessä!


Maui pusuttelee tuomarin.
© Ulla Sommer

Siirryttiin kansallisen puolelle.
Valitettavasti nyt Mauille osui handleri, joka esitti Maukan peitsaten (liian hitaasti) eikä huomannut sitä! Mauille EH ja Samuille toinen junnusertti ja PU2-sijoitus.
Pientä-ish vääntöä charmantin ranskalaisherran kanssa, joka parahti heti Samui-Sirkan nähdessään, että BIG! (plaseeraapa itse siihen 60x20 pöydälle!!) Kun hän kuuli Samuista otetun mitan hän tuumi; "but he is GOING to be big". Noniin. Eipäs mennä nyt laukalle.


Illalla lähdettiin tutkimaan Ogrea.
Lähistöltä löytyi iso ja kaunis puisto, jossa vesi solisi, linnut lauloi ja Raymond ystävineen vaelsi. Raymond osuikin kohdallemme luomaan tuttavuutta ja keskustelu vaihtui äkkiä saksaan; Raymondilla ja Ullalla oli yhteinen (rakkauden) kieli!


Raymond kertoi asuneensa Hampurissa ja oli nyt juonut kolme päivää putkeen. Miten hän ilahtuikaan, kun sai puhua saksaa!
Minä tyydyin ikuistamaan tämän ikimuistoisen Raymond-momentin!


Aikaisin nukkumaan ja kohti sunnuntaita.
Nyt oli vuorossa venäläisen tuomarin kehä (tuomarimuutos) ja saimme kuulla, että edellisenä päivänä oli tullut monissa roduissa kylmää kyytiä, joissakin roduissa kaikille EH.
Arvostelut venäjäksi ja kehis ei juuri kynää painanut, joten meikäläisen saamissa lapuissa näkyi lähinnä savunhentoa viivaa - jos sitäkään. Samuille luokkavoitto, kolmas junnusertti - ja titteli pätkähti! Mauille ERI ilman SA:ta - itse vein. Peitsaamisesta ei tietoakaan!


Nyt on jakku allekirjoittaneen makuun!
Omat hopeakenkäni kokivat kovia. Ei niitä ole tehty lenkkeilyyn eikä märällä nurmikolla hyppelyyn. Kenkien reunat alkoivat irvistää ja aivan kuin niistä alkaisi kuoriutua jokin kalvo... On siis siirryttävä kultakenkiin, sellaiset minulla vielä (ehjinä) on.

Lähdimme hissuksiin kohti Tallinnaa sunnuntaina jo klo 13.
Alunalkaen meillä olisi ollut varaa lähteä vaikka klo 15, mutta nyt löysäten saimme pysähdellä reilusti.
Hyvä niin, sillä pian olin taas kielivaikeuksissa Circle-ketjun huoltoasemalla.


I take wrap with chicken.
Pian nuori neitonen tuli vääntämään HERVOTTOMASTA KLÖNTISTÄ JAUHETTUA KANAA eteeni jotain kekoa. Parahdin; eihän tuo ole wrap. Siihenhän pitäisi tulla "chicken slices"! Neito:
- Yes but you said chicken wrap, and this is chicken burger wrap, isn't it ok?
No voi herranenaika. Kai mä olisin sanonut BURGER wrap jos olisin halunnut sellaisen!!
Nuori neito nakkasi 5 senttiä paksun, halkaisijaltaan 10-senttisen pihvin mielenosoituksellisesti mätkäyttäen pöydälle.

Varmaan kostoksi tästä, wrappiin laitettiin kaksi hentoa salaatinpalaa, teelusikallinen majoneesia ja kun pyysin reilusti punasipulia, sain sitä kaksi siivua.

Vielä Tallinnan kautta kotiin!
Ehdittiin siinä tepastaa ja ihmetellä vielä Piritan rantaviivan mylläystä ja lenkkeillä riippuliitäjiä ihmetellen!


Melkoisia miljoonakämppiä rantaviivalla.



Upeita puistomaisemia.

Näyttelyreissuissa ulkomaille on aina ihan parasta yrittää ottaa kaikki huumorin kannalta - mutta en olisi halunnut tehdä enää yhtään ruokatilausta!!!


Iloiset pojat. Niin rakkaat.
Kari kertoi Veigan "pahoitelleen Mauin häntää". Karipa nokkelana miehenä oli tuumannut Veigalle, että "yes, but he runs fast"! Ihan huippu kommentti tässä kohtaa!

Iloinen mutta väsynyt tunnelma aika-ajoin väsäytti ja hermotkin kävi pinnassa, mutta vedimme koko kööri urhoollisesti reissun maaliin, ilon kautta vaikka hammasta purren. 
Ulla on huumorintajuista seuraa ja luovi huumorilla läpi hankalien tilanteiden. Kämppis keskittyi juomaan kahvia ja polttelemaan tupakkaa meistä kymmenien metrien etäisyydellä ja meikäläinen sääti höyry päässä aikataulujen ja pakkaussuunnitelmien kanssa.
Koirien ehdoilla tietenkin mennään ja iloitaan pienistä onnen ryyneistä kehissä. Kuitenkin saatan ensikerralla ottaa paikallisesta pizzeriasta täällä annoskuvan matkaan ja näytän sitä sitten läpi Viron, Latvian ja Liettuan. On se nyt kumma, ettei kebab ole kebab ja wrap wrap. Turha tulla tähän selostamaan, että "oikeaoppinen antiikin aikainen kebab tehtiin aina kuumakiviuunissa paistetun leivän sisään kääräisten vasemmalla kädellä, ei siihen ranskalaiset kuulu". 



Enkkupojat matkustaa. Samsam ja Maumau. Ihan parhaat.


Kotia kohti. Väsyneenä mutta onnellisena.

kaikki reissun kuvat:
CLICK

Ja VIELÄ. Yksikään reissu ei onnistuisi ilman luotettavaa koiranhoitajaa niille nelijalkaisille, jotka jäävät kotiin. Siispä miljoonat kiitokset Silja!

Ei kommentteja: