Luonnostaan.
Meillä ihmisilläkin on jonkunlaiset vietit, jotka meitä sinne kisapaikoille vievät.
Onko se sertinmetsästys, tekemisen puute, jännitys, aktiviteetin suominen koiralle - ja siitä ilon saaminen itselle - mikä milloinkin.
Englantilainen Maui, Jothryn Alluring Traits, on suonut minulle tuhannen tunnetta ja euforiaa nyt seitsemän maasto- ja kahden ratakilpailun verran.
On kaaduttu, oltu selällään, mahallaan, liu'uttu, oltu lapa maassa, jätetty pentuaikana pari hammasta vieheeseen, mietitty lähtökopissa puoli sekuntia; annettu 7 metriä etumatkaa kavereille, hukattu viehe, tokkaistu turhautuneena kaveria, kun ei se viehe ollut silläkään hukan sattuessa ja keulittu kisapaikalla kieli maassa ja itseään kaulapantaan hirttäen.
Siinä sitä on kisameininkiä tiivistettynä.
Yhdeksän vuotta sitten olen viimeksi ollut talvimaastoissa, kera Hupin. Siinäkin oli jo hitskokkia, mutta tänään haettiin vähän talvimaastomuistoja ja -hitskokkia lisää!
Aamulla ajettiin läpi tuulen ja tuiskun, rattia rystyset valkosina puristaen.
Tuuli ja tuiskusi, ajoittain tietä ei nähnyt. Puikkomalliset kameratolpat saivat kohdallamme olla toimettomina, sen verran varovaisesti kaasuttelin. Tomppa sanoi alunalkaen saapumisajaksi 08.25 mutta lopulta aika muuttui muotoon 08.50.
Ja oikeastaan suurin syy, miksi aloin kirjoittaa tätä kisapurkua, oli radio Energyllä kerrottu "vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja ovat tarpeen kasvussamme paremmiksi ihmisiksi".
Miten onnellinen oikeastaan olen, että mikään ei koirien kanssa useinkaan mene kuin elokuvissa. Niks ja naks. Tyyliin piece of kakkuviipale.
Saavuimme kisapaikalle ysiksi.
Kymmeneltä oli tiedotustilaisuus, jossa kerrottiin, että tarvitaan t-rex tyyppistä traktoria puskemaan väylää ja rouhimaan sateen panemaa lunta. Tähän menee kaksi tuntia. Monta autokuntaa lähti nyt 21 km:n päässä olevalle ABC-asemalle, minä mukaanlukien.
Jo tässä vaiheessa 10 pistettä hopeahileisine kiiltokuvineen Mauille, kuinka upeasti se matkusti, jaksoi ja tsemppasi.
Inaustakaan ei takapaksista kuulunut. Päinvastoin, kurkkasi ikkunasta, että jaahas, aabeeceelle, meinaatko ottaa pizzan vai kanaa?
ABC:n jono oli 35 minuuttia, joten Maukan kanssa huoltamolenkille. Sitten pizza naamariin ja reunat dogibägiin. Itse huoltoasemalle oli puolen tunnin ajo, joten keikka vei sellaiset 2 tuntia. Takaisin kisapaikalle kahdeksitoista.
Traktori puski, möyhi ja karhensi.
Keltatakkista ukkoa viuhui ees ja taas ja pitkällisen möyhinnän ja karhennuksen ja viuhumisen ja touhuamisen jälkeen koejuoksukoira taisi startata joskus yhden-puoli kahden aikoihin? Sormien ja jalkojen kylmettymisen johdosta aikataulu ei tallentunut aivoihin asti complete.
Tässä vaiheessa jo tähdennettiin toimiston puolesta, että juostaan vain alkuerät.
Koejuoksukoiran suoritettua radan alkoi oman vuoron, lähtö 21, odottelu.
Jälleen kredittiä koiralle.
Marssittiin kisapaikalla vaatimattomat 12,75 km, Maui malttoi, oli kiltti, säyseä, ihana punainen pikku ambulanssi ja Jannekin lämppäsi Maukkaa omien lenkkiemme lomassa! (kiitos!!!) Välillä lämmittelimme autossa ja Maui pötkötti, ehkä hieman kuopi peittoja, mutta kiltisti odotti vuoroaan, joka lopulta oli joskus kolmen-puoli neljän aikaan? Nythän olimmekin kisapaikalle olleet vasta kuutisen tuntia... Jaksaa jaksaa - pumppii pumppii - hoimme marssiessamme ja juostessamme!
Kisapariksi osui Mei Dan-kaveri ja Maukkeli vetäisi heti ykköskaarteessa hieman ulos, kun kaveri piti hienosti ja tiukasti linjansa. Muutoin tultiin melkein tasaparia, ja Maui otti vieheestä vielä vähän suikaletta suuhun, kuin hampaitaan hieman langaten. Lopulta kaveri veti pisimmän korren ja otti 9 pistettä - ja itseasiassa yykoiden voiton - enemmän kuin Maukkelsson.
Kylmä pisti pissattamaan, kävin toiletissa varmaan kuudesti, juoksutin ja talutin Mauia tuon 12 kilsaa ja länkätin menemään tuttujen ja tuntemattomien kanssa, jäädytin varpaani, ajoin arvaten tien reunat ja keskikatkoviivat, koin välillä lumisokeusefektejä, puristin rattia mennen tullen - ja jännitin Maukan pisteitä. Miten niin rentouttava ja huippufiiliksiä tuottava harrastus?
Sormet ja varpaat jäässä pummaat kaverilta kuuman kaakaon, käyt vähän väliä sulattamassa sormia kuuman veden alla, pohdit ja kummastelet keliolosuhteita aamusta iltaan ( = 13 tuntia...), koitat nauttia happirikkaasta päivästä samalla miettien, että onko tässä mitään järkeä?
Päivän päätteeksi pokattu sertti lämmittää nopeasti mielen ja kotimatkalla ratin puristaminen rystyset valkoisina ei tunnu enää ollenkaan niin pahalta kuin mennessä.
Loppujen lopuksi voit vain olla onnellinen koirasi SINULLE luomasta elämysmatkasta ja siitä, että tänään tuotitte 12 kisakävelykilometrin ja 700 metrin kilparadan verran ILOA toisillenne.
Tässä yhteydessä 10+ kisatoimistoon ja ratahenkilöstölle! Upeasti vedetty kisa haastavista olosuhteista huolimatta.
Mutta minkään asian ei KUULUKAAN tulla helpolla.
Tällainen kisatarina tällä kertaa. Kiitos Maukkeli, IHANA kisapäivä - kuin myös kaikki länkätyskaverit päivän aikana - keep up the good spirit!
Jollen ole sitä vielä riittävästi läyhännyt, niin nyt läyhään;
miten ihanaa on omistaa Mauin kaltainen koira. Sen klassinen ulkomuoto, juoksuominaisuudet ja luonne on kyllä mahtava combo! In English: classic UK-whippet with Finnish SISU and fantastic personality!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti