Tuore Englannin tuliainen. Juurihan Maukkelssonin metsästin ja hain Manchesterista ja pian olin taas Edinburghissa noutamassa Samuita.
Joskus mietin, että miten minulla meni näin kauan orientoitua oikein ja ottaa pankkilainaa kohdennetusti Englannin koiraostosmatkailuun?
No, nyt lainat onkin tapissa ja saatoin taas vain haaveilla Cruftsin reissusta. Cruftsiin olen halunnut vain ehkä sellaiset 5-6 vuotta. Aina menee jotain edelle. Muu matka, terveystarkki, koiran ostaminen.
En valita.
Aina mieluummin sitä ottaa lainaa koiran ostamiseen kuin vaikka nettipelaamiseen. lol
Vaikka koirat ottavat, vievät varallisuutesi ja voimasi, ne antavat ihan tajuttoman paljon. Nykyisin mietin yhä enemmän näitä plussia, positiivisia näkökulmia koiranpitoon, yhteistä, rikasta, elettyä elämää ja tulevaa, tuhansien tapahtumien tulevaisuutta.
Samui oli ja on koiristani (taas) ehkä sellainen, jonka "ei nyt pitänyt tulla" ja "ei ollut kiire" ja "ei tässä nyt tarvitse hötkyillä" ja "ehkä sitten joskus".
Sitten vain askelmerkit menevät kuin itsestään kohdilleen ja rattaat pyörivät vääjäämättä kohti ostotapahtumaa. Huomaatkin, että "se aika oli nyt", vaikka ei ollut kiire, niin "osui ja upposi".
Samui solahti laumaan todella helposti.
Normisettiä Balilta, Huimalta ja Hupilta. Kaikki kolme vaihtoivat huonetta, kun Samui steppasi sisään. Hupi ehkä jopa "juoksi karkuun" (kuten Mauin suhteen) mutta sittemmin suli leikkiin asti. Bali nyrpisti kirsuaan ja vaihtoi huonetta ja ylenkatsoi, hyvä ettei oksentanut. Kuukauden kuluttua Bali veti aamupainit Koh Samui-henkisesti Samuin kanssa, joogasivat ja väänsivät tandemina ääniefektien kera. Paini on nyt päivittäistä. Huima ei oikein lämpene. No, Huimaa nyt kiinnostaakin lähinnä ruoka, ruoka-ajat, annoskoko ja kulloinenkin nappulamerkki. Kyllä Huimakin sympatiaa suo, mutta vaimeammin.
Maui toki vääntää lapsen kanssa aamuin, päivin ja illoin.
Yhteinen sävel löytyi heti.
Samukkasiini on melko touhukas ja vauhdikas - tosin punnertaa itsensä yhä liki 13-kiloisena niskatyynyjeni päälle ja retkottaa siellä onnessaan kun yritän katsoa televisiota. Ajoittain Samuin pää lotkahtaa näkökenttääni, välillä poika innostuu puremaan korviani ja nenääni, mutta muuten onnistuu olemaan ihanasti retkottaen liki.
Rento kaveri.
Emmi - joka on koirieni treenaaja vailla vertaa, on pyöritellyt Samuita ihan pikkaisesta asti ja tähän loppuun laitankin hassunhauskan kuvakavalkadin; katso itse mistä ja kuinka paljon on kasvanut ja muuttunut.
Nyt kun itse vertailin kolmen viikon takaista kuvaa eilen otettuun olin huomaavinani, että Samuin pistooli oli kasvanut. Juuri muuta en sitten huomannutkaan kasvaneen. LOL
Otimme eilen myös epävirallisen mitan (itseasiassa kolme) ja saimme Samukan säkäkorkeudeksi 46 cm. Aika kiva tulos 6-kuiselle. Kovin isoa karbaasia ei liene odotettavissa? Otan vastaan veikkauksia. Nyt ne ovat menneet välillä 48,5-50,5 cm.
© Sanna Norhio-Hanski
Kiitos myös assisteerauksesta. Ylläolevissa neljässä kuvassa ovat Lotta, Tilda ja Sandra auttaneet mainioin ääniefektein!
Kevät kiirii - ole mukana kevätlintu- ja Samuin säkäkorkeusseurannassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti