En tiedä, mistä se juontaa, mutta muistiinpanot kalenteriin ja vihkoon pitävät jotenkin ajassa, kartalla - ja niiden myötä voi aina tarkistella ja tutkia jälkeenpäin tapahtumia ja menojaan.
Ja palata vielä kerran menneeseen vuoteen numeroiden myötä:
löysin Outi Kyntöahon, entisen jousiammunnan olympiavalmennettavan vetämän Lylleröjumpan reilu vuosi sitten, vielä vuoden 2017 puolella. Jumppa veti alusta asti imuunsa ja mukaansa ja leppoisa, letkeä meininki, jossa jokainen jumppaaja sai mennä omaan tahtiin, omien resurssien mukaan jatkui läpi tämän vuoden.
Musiikki soi, jumpattiin 45 sekuntia jokaisessa jumppapisteessä, välillä soveltaen ja omia liikkeitä kehitellen, välillä venytellen ja välillä taas kovemmalla sykkeellä. Siellä me aikuiset, lylleröt, polvivaivaiset, jäykkäniskaiset ja kadonneita lihaksia metsästävät neidot vedettiin välillä railakkaaksi riehunnaksikin ja esitimme olevamme "risteilyllä tai supermarketissa". Juostiin hyttikäytävillä, esitimme tanssivaa karaokea, fanitimme tanssilattialla Tauskia, kävimme taxfreessä kurottelemassa ylä- ja alahyllyjä. Ja naurua riitti. Supermarketissa punnitsimme tomaatteja, jonotimme ja juoksimme myymälävarasta kiinni.
Jumppa jatkui koko vuoden ja ehdin jumppandeerata ryhmässä 30 kertaa.
Jumpan innostamana aloin myös juoksahdella, ensin ihan intervallityyppisesti, sitten kilometrin mittaisia spurtteja - kovin paljon yli kilometrin ei vasen pohkeeni antanut mennä vaan alkoi kipuilla - Ullan kanssa kuitenkin juoksimme reippaina tänä vuonna yhteensä 31 lenkkiä!
Jumpan ja juoksemisen myötä alkoi myös uinti-innostus. Startissa auttoi taas Outi, kiitos! - vesijuoksua ja uintia harrastin tänä vuonna yhteensä 23 kertaa.
Eikä tässä vielä kaikki.
Hevoshaantien portaat olivat kiehtoneet minua pitkään ja niinpä aloin kavuta niitä ensin Ullan kanssa ja vuoden viimeisimmät treenit myös itsenäisesti. Portaita on yhteensä 100 kpl ja treeneissä olen mennyt niitä kaikkea välillä 3-6 kertaa. Lasken tietenkin vain nousut - enkä hyppele, enkä juokse, kiipeän vain. Portaita kapusin tänä vuonna 25 kertaa.
Yhteensä 109 LISÄliikuntakertaa - juoksua, jumppaa, uintia, vesijuoksua, portaita - go to way, kuten eräs liettualainen sanoisi.
Tähän sitten vielä normaali arkiliikunta, eli koirien kanssa tepastaminen.
Jäimme hieman viimevuoden tuloksesta, mutta lenkkejä kertyi kuitenkin hienosti, 2039 km (viime vuonna 2052) - kiitos pojat! 2039 : 365 = 5,58 km/pvä.
On ollut äärimmäisen mielekästä ja innostavaa huomata, että sitä jaksaa!
Vierivä kivi ei sammaloidu! Minua on innostanut pelkästään jo oman jaksamisen "huomaaminen" ja se, että liikunta voi olla monipuolista eikä sen tarvitse olla "sen kummempaa" kuin uintia, portaiden kiipeämistä tai intervallijuoksua. Ja yksinkin tulee lähdettyä - ajatuksena ehkä, että "olisi se noloa, jollei omaa koiraa jaksaisi juosta hakemaan maalipaikalta".... Joten innostajana on toiminut myös oma Maui, jonka kanssa olemme tänä vuonna harrastaneet kuuden vuoden tauon jälkeen vinttikoirien juoksulajeja!
Syksyn tullen sai kämppis kakkostyypin diabetes-diagnoosin ja se toimi sitten pontimena sille, että karkit, suklaa, pullat ja kaakut sai jäädä myös minulta; asiaa olin jo pitkään pohtinut.
Vaaka näytti - 6 kiloa hieman ennen joulua. Tästä on hyvä jatkaa.
Kalenterimerkinnät kertovat myös koira-asiaa;
Balilla oli kiviä tammikuussa kerran - tammikuussa alkoi myös sinkkijauhekuuri, joka on mielestäni toiminut mainiosti, menossa on jo toinen purkki! Kesäkuussa Balilla oli kivi toistamiseen - ja kivikerhoon liittyi nyt myös Huima, sen anturaa kaiveltiin kesäkuussa kahdesti. Elokuussa Balilla oli kolmas kiviepisodi, ja Mauilla ensimmäinen!
Aloin myös merkitä Hupin pyörtymisiä ylös (vasta) elokuussa; silloin Hupilla oli yksi kohtaus, lokakuussa toinen. Molemmat kiihtymisen aiheuttamia ja joko sydämen rytmihäiriöitä ja/tai verenpaineen voimakkaita heittelyjä. Hupihan tokeentuu näistä "huojumisista tai kupsahteluista" ihan alta kolmenkymmenen sekunnin. Ikäviä ne (kohtaukset) ovat silti. Valitettavasti mm. irtokoirat ovat aiheuttaneet näitä katuun kaatumisia - mutta merkintöjä aloin tosiaan tehdä elokuusta. Syksyn tullen (onneksi) vain nämä 2 kohtausta. Hupi on mielestäni muuten hienosti voimissaan, yhä 14 vuotiaana - ja nyt jo 2 kuukautta päälle, ihana, vahva, poika!
Kivimerkintöjä siis Balille kolme kertaa (2016 5x, 2017 4x), Huimalle 2 ja Mauille 1.
Kaikille blogini lukijoille Ihanaa, Voimaannuttavaa ja Virkistävää Uutta Vuotta - ja kiitos kaikille kanssajumppaajilleni; erityisesti Outi & Ulla - ja tietysti Hupi, Huima, Bali, Maui ja Samui!
Liikutaan ja liikututaan myös ensi vuonna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti