Mutta mitä kauemmin olet oman rotusi parissa, sitä enemmän alat kuulla ja nähdä negatiivisia asioita, kommentteja, lohkaisuja. Niin se menee.
Olen silloin tällöin vaivannut päätäni tälläKIN asialla, että mitä tämä kertoo meistä? Mitkä tunteet saavat meissä aikaan sen, että tartumme puhelimeen, kirjoitamme viestin - vain kertoaksemme, että "inhoamme jotain koiraa" tai "koko pentue on hirveä"?
Haluammeko vain jakaa oman näkemyksemme? Tehdä tiettäväksi, että minä kyllä tiedän ja osaan sanoa ja kertoa, että YÖKK. Olemmeko kateellisia? Turhautuneita? Tekikö joku väärin? Joku meni ja osti koiran siitä YÖKK yhdistelmästä? Vai haluammeko jotenkin kyseenalaistaa ostoksen, jotta meistä itsestä tuntuisi paremmalta? Koemmeko YÖKK ostoksen uhaksi? Emmekö tykkää ylipäätään, että joku ostaa YÖKK yhdistelmästä YÖKK koiran? Haluammeko vain tuottaa pahaa mieltä? Löytää liittolaisen?
Tahtoisin taantua.
Takaisin sinne ensimmäisiin päiviin, viikkoihin ja vuosiin kun kaikki oli vielä uutta ja raikasta. Kun ihmiset olivat kiinnostuneita koirastasi, kyselivät leppoisia ja vaikuttivat avuliailta ja mukavilta. Kun koirat söivät Luppaa, niillä ei ollut eroahdistusta eikä lubotinus grafelecis -lihaksen kireyttä joka vaatisi järeitä hoitotoimenpiteitä kalevalaisesta jäsenkorjaajasta sähköimpulsseihin.
Koirat olivat kauniita. Ja ihmiset myös.
Kehissä ja muissa harrasteissa oli leppoisaa, kireys oli tiessään. Ihmiset eivät olleet leiriytyneitä, tietoa jaettiin ja yhdessä tehtiin. Tunnelma oli tuttavallinen ja kaikkia tervehtivä.
Nyt kun joku saa, se on itseltä pois. Kun kaveri voittaa, se on itseltä pois.
Kun joku vaihtaa koiranruokamerkkiä, se johon vaihdetaan, on huonoa. Tosin se, jota alunalkaen syötit, on sekin huonoa. Käyttämäsi eläinlääkäri on huono. Paras takinvalmistaja ei ole enää se, jota käytät. Toinen on parempi. On vain yksi oikea sydänultraaja. Muut ovat huonoja. Tai ei ne huonoja ole, ne eivät vain tunne rotua.
Tahtoisin taantua.
Olla lapsellinen ja naiivi. Sinisilmäinen kukkahattu.
Ai, mutta minähän olen sellainen. Ähäkutti.
Jospa taas ryhdistäytyisin ja ryhdistäytyisimme kaikki: whippet-rotu on ÄLYTTÖMÄN hieno rotu. Eikä se ole keneltäkään pois. Tai no, jos joku ostaa kirgisian ajokoiran niin onhan se sitten meidän rodulta pois. Ryhdistäytykää oman rotunne kaltaiseksi, olkaa yhtä mukavia kuin koiranne. Omassa laumassani yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen loistaa ja paistaa, ottaa esimerkkiä siitä, hyvä ihminen! Koirat ovat vähään tyytyväisiä, pienet asiat tekevät ne iloisiksi. Taantukaa, olkaa lapsellisia ja lapsenmielisiä. Ja ennen kaikkea armollisia itsellenne ja toisillenne.
kuvituskuvassa 12-vuotias, lapsenmielinen Viri piilottelee lakanan alla
kamera Huawei Honor6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti