Olin ahdistellut Marinaa ahkerasti ja saanut hänet ylipuhuttua ottamaan minut Marina Travelsin matkaan 6-8.11. Viroon, Tarttoon.
Menomatka sujui hupsvain ja ajettuamme ~ 200 km yön pimeydessä ja sumussa Viron puolella
Sänky oli koiran kanssa nukkuvalle mallia kapea ja kova, tyyny ylikorkea. Nukuimme Balin kanssa visusti mahdollisimman keskellä, koska muuten olisimme valahtaneet sängyn ja seinän väliin. Uskomatonta menoa muuten nelijalkaisten toimesta: Marinan Kokku-koiralla oli viikon vanha juoksu päällä ja Bali oli heti välittömästi sitä mieltä, että mitäs tuossa, soittele, kun sulla on oikeat päivät. Ei läähätystä, ei tärinää, ei vinkumista. Nothing. Kokku tuuti krooh pyyh omassa yksiössään lattialla ja Bali tiiviisti kyljessäni. Tai sitten Marinan jalkopäässä vaihtelun vuoksi.
Yöt olivat sikäli mielenkiintoisia, että naapurihuoneesta kuului sellaista vislaavaa, puhisevaa korkeahkoäänistä kuorsausta, jota emme millään saaneet mallattua ihmisen suusta tulevaksi. Päättelimme äänen tulevan koirasta. Rappusissa kulkemisen ääni kantautui voimakkaana huoneisiin ja haukkumistakin kuultiin sekä omien koirien suusta, että vieraiden. Mutta mitäpä näistä, pääasia, että lavuaari hohti, hana samoin ja kaakelisaumoissa ei ollut homepilkkuja.
Lauantainen kehä ei paljon yllätyksiä tarjonnut. Bali pokkasi kuitenkin mairean PU4-sijoituksen, kahdeksan uroksen joukosta. Kyllä se meille kelpaa. Jospa sitten sunnuntaina? Marinan grey oli PN2 ja sai varacacibin.
Marssimme Marinan ja Kokun kanssa illalla mukavan neljäkilometrisen hotellin liepeillä. Ilta kului pizzaa ja mustikkasuklaata napostellen ja rupatellen pitkälle yöhön. Yhdessä ihmettelimme, kun läppärissä ei ollut virtaa, kamerat olivat kummaltakin jääneet kotiin ja kehä meni semmoista vauhtia, ettei perässä meinannut pysyä. Tuomari oli yhdessä vaiheessa yli tunnin etuajassa ja meillä palkintopalleilta tuttu paikallaan pysyminen loisti Virossa poissolollaan. Kun tuomari näytti sijaa 2 tai 3, tuomari käteltiin nopeasti ja tultiin ulos kehästä.
Suomalainen Maya-whippet loisti Tarton illassa aina BIS2-pallille asti. Niin sitä pitää.
Sunnuntaiaamu valkeni sateisena ja silmäpussit syvenivät. Onneksi olin muistanut sentään silmätipat matkaan ja voitelinkin niillä ritiseviä silmiäni useasti päivien mittaan. Sunnuntain kehät olivat eri halleissa ja vietin adoptoituna sunnuntaita Arjan ja Pipen leirissä Marinan ollessa Kokun ja muun matkaseurueen kanssa viereisessä hallissa.
Sunnuntain tulokset noudattivat tuttua kaavaa; Bali oli jälleen PU4. Aikamoista synkroniaa. Sertti meni suomalaiselle PU2:lle, kauniille junnukoiralle. Me saimme vain hieman haistella serttiä nelospallilta.
Suomalaisia oli lähtenyt paikalle itseasiassa aika paljon; lauantain 23:sta koirasta 13 oli Suomesta ja Sunnuntain 20:sta koirasta samat 13 Suomesta.
Marinan Kokku-greylle sunnuntailta upea VSP-sijoitus kera sertin ja Cacibin!!
Tutkailin paikan päällä koiratarviketarjontaa. Tulin ostaneeksi yhden Resco-hihnan (16 euroa) -
Olimme ottaneet paluun loivasti aikataulullisesti ja ehdimme käydä syömässä makoisan buffet-illallisen Rimiä liki. Matkaseurueemme - Merja ja Jussi - tekivät kovasti töitä, että olisimme saaneet vaihdettua matkamme aikaisempaan laivaan, mutta koska autopaikat olivat aina yksittäisiä - olisimme tarvinneet kerralla kaksi paikkaa - vaihtoa ei onnistuttu saamaan. Ruokailu kulutti tunnin, Rimi toisen. Pyörimme huolella hyllyjen välit ja puristelimme yhdessä Marinan kanssa useita tuotteita, Tallinna on Pina Coladan ystävälle taivas. PC-valikoimani kasvoi neljällä eri merkillä ja kuudella eri pullolla.
Mitä jäi käteen? Matkailu on mukavaa mukavassa seurassa, mutta myös hyvin kuluttavaa ja voimia vievää. Itse koiranäyttelyn osuus päivästä on vain muutama hassu tunti, ja aikaa menee helposti kaikkeen muuhun senkin edestä. Jo lenkille lähtö vaatii huolellista suunnittelua ja lähtövalmisteluja ja vieraassa paikassa esim. kaappien oven aukaisuun saa tuhraantumaan paljon aikaa. Lattia lainehtii tavaraa, vettä ja koiranruokakippoja, pepsitölkkejä ja latausjohtoja. Koirat on - tietenkin - otettava huomioon kaikessa ja matkaseuran mukana pysyttävä.
Lähtisin silti vaikka heti huomenna uudelleen!
Juttua ja naurua riitti ja kotimatkalla ei paljon tarvinnut sanoa saadakseen aikaan järkyttävän naurunremakan. Muistakaa pyytää Marinalta hänet nähdessänne imitaatioesitys Rimin kassaharjoittelijasta.
Lopuksi vielä Balin kritiikit:
Francesco Cochetti:
"Could have a bit more spirit in movement. Masculine. Good head & expression. Good neck & shoulder, topline and tailset. Correct rear angulation. Correct coat. "
Vladimir Piskay:
"Good size and format. Little bit heavy head, little bit wide in skull. Parallel legs. Need better dynamic in movement".
Sain Balin menemään kumpanakin päivänä hihnassa selvästi tuntuvaa barwaxania, mutta ehkä se oli vain silmänlumetta ja emme selvästikään hämänneet tuomareita.
Balilla on lennokkaita (= lennokkaampia) päiviä ja "juokse ite" -päiviä.
Kuvituskuvat Huawei Honor6 - paitsi ylläoleva pöytäkuva by Diana Gosteva. Bali ei ymmärtänyt - enkä minä - ollenkaan pöydän edessä olevaa KAKKUPÖYTÄÄ (tuo missä on keltainen termos) että miten tässä pöydällä nyt sitten pönötetään ja mihin katsotaan kun neljänkymmenen sentin päässä on pulleita bostonkakun siivuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti