Sain jäätävän hyvän tekstiviestin kännykkääni blogini lukijalta.
Nimeä mainitsematta (toki arvokkaasta palautteesta kiittäen!!) kopioin sen suoraan tähän juttuni pohjaksi:
"Ei pidä paikkaansa! Nimittäin miksi ihmiset ajattelevat johtajuuden olevan negatiivista. Ei se oikein tehtynä ole pelottelua eikä väkivaltaista vaan hyvää ja turvallisuutta lisäävää. Eihän ihmistenkään johtajat töissä jahtaa ketään haulikon kanssa. Hyvään pomoon luotetaan ja sitä kunnioitetaan. Se, että koira saa haluamansa totellessaan on nimenomaan johtajuuden käyttöä. Se, miten se toteutetaan kertoo onko kyse hyvästä vai huonosta johtajasta, mutta pomona siinä ollaan yhtäkaikki".
Haluan tähän alkuun todeta, etten yksiyhteen, mustavalkoisesti, kannata mitään oppisuuntaa.
En ole pelkästään Wirenin, Stilwellin, Millanin, Vilanderin tai minkään muunkaan oppisuunnan puolestapuhuja. Jokaisella on pointtinsa.
Ehkä parasta oppia oli kuitenkin Wirenin luennolla kuulla, että esim. 100 koiraa kärsii yhdestä ongelmasta, joka voi olla vaikka vetäminen. Niille kaikille aletaan soveltaa tiettyä koulutusta ja tapaa vetämisestä pois. Se toimii tyyliin kahdelle-kolmelle. Muille 97-98 koiralle/koirakolle joudutaan soveltamaan ja säveltämään koulutusta. Tämä meidän kaikkien tulisikin oivaltaa; voimme lukea oppikirjoista a, b, c ja olla tarkankin oppisuunnitelman jälkeen, että prkl, ei toimi. Koirat ovat yksilöitä, niillä on eri vahvuudet, eri voimavarat - ja kas, niin meilläkin, kouluttajina.
Johtajuus-sana voi olla mörkö, vaikka ei sen pitäisi.
Sillä on vain huono kaiku. Itseasiassa on aika mörököllimäistä, että johtajuuden luullaan yhä - mitä koiriin tulee - tarkoittavan piinaa, kovistelua, kenties jopa lyöntejä ja/tai ainakin fyysistä pakottamista. Jos johtajuus käsitetäänkin pelkäksi uhkailuksi ja hirmuvallaksi niin namitus saatetaan vastaavasti nähdä kukkahattuiluna ja lällynlää lepertelynä. Oppikaa nyt herran tähden pois näistä kärjistyksistä!
Olen itse joskus näissä blogikirjoituksissani verrannut johtajuutta työpaikkaan; siellä missä johtaja häröilee, tulee kenties kännissä työpaikalle, työtehtävät ovat epäselviä ja ei oikein koskaan tiedä, millä tuulella pomo tänään käy = alaiset voivat huonosti. Ihan se menee yksiyhteen koiran kanssa. Kun tehtävät on selkeästi määritelty, johtaja on selväpäinen ja -sanainen, johdonmukainen ja jämpti kaikkien kanssa = alaiset voivat hyvin ja KOIRA MYÖS!
Olen useasti sanonut, että koira haluaa ympärilleen ja itselleen vakaan johtajan; joka on nimenomaan johdonmukainen ja vaateissaan selkeä; se mikä on ok maanantaina on sitä myös lauantaina. Koira voi paremmin, kun arki on selkeää ja omistajan vaatimukset sitä kohtaan selkeitä ja koiraa huomioonottavia. Kun koira voi paremmin, myös omistaja voi paremmin ja voidaan jopa puhua luottamussuhteesta. Ja kun se saavutetaan, ollaan jo liki auvoa.
Johtajuus siis EI ole hakkaamista ja mielivaltaisuutta.
Epäselviä sääntöjä ja vuoristorataa; tänään hatuttaa, joten koirakin saa kärsiä. EI. Johtajuus on ihan vaan basic arkea, jossa emäntä/isäntä omalla kehonkielellään, sanoilla, äänenpainoilla ja eleillä tekee koiralle tiettäväksi mikä on ok ja mikä ei.
Rakastan esimerkkejä.
Meidän laumassa ei tarvitse istua, antaa tassua ja kieriä. Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin, nämä ovat ihan hyviä koulutuselementtejä niille, joilla on nokkelia koiria ja emäntiä tekemään ja oppimaan temppuja. Koirat itseasiassa pitävät temppukouluista ja päänvaivasta. Mutta kaikkien koirien veitset eivät ole yhtä teräviä, kaikkien koirien hissit eivät nouse ylimpään kerrokseen. On osattava lukea koiraansa ja opeteltava, MIKÄ sen kanssa toimii, MILLÄ keinoin arki kunkin nelijalkaisen kanssa pelittää.
Enivei, meidän laumassa on joitakin basic arkielementtejä, joita ilman ei Kenzolassa pärjää.
Yksi on auton takapaksin aukaisu. Siinä olen aika ehdoton; kun avaan auton takapaksin, sieltä EI hyökitä ilman lupaa. No, onhan sieltä hyökitty. Tuolloin ulos ryysinyt koira nakataan erittäin voimakkaalla otteella takaisin paksiin komennolla "EI tule ilman lupaa". Jollei näin tehtäisi, niin vaarana olisi, että koirat hyökkisivät esim. Kehä III:lla liikenteen sekaan, eikö? Tätä ei ole tarvinnut tehdä kuin 1 x/koira ja jakeluun on mennyt. Takapaksia nykyisellään avatessa komento: "Ei minkäänlaista liikehdintää" tjsp. painokkaasti ja niin vain napottavat paikoillaan, kunnes "Saa tulla" -komento tulee.
Aina joku kokeilee kepillä jäätä.
Kuten Bali taannoin. Kopioi yksi yhteen Virin aidan yli hyppäämistä. Virihän on laumassani se, jonka liitokorkeus menee n. 160 sentissä. Meillä ON eteisessä 78 cm lapsiportti ja itseasiassa VAHVISTUSporttikin (120 cm) jotka ovat Virille pala kakkua. "ÄITI tulee" ja sitä rataa. Bali katsoi taannoin idoliaan Viriä ja liiteli portista yli hupsvain. Minä nakkasin koiran aidan yli takaisin: "Sinä ET rupea tulemaan yli". Ja näin myös kävi: se yksi ylitselento jäi ainoaksi. Nämä ovat (auton takapaksi + eteisportti) olleet ainoita asioita, joissa olen ollut yhtään fyysinen koiriani kohtaan ja ILOINEN siitä, että kerta riitti.
Jokainen meistä asettaa kuitenkin omat rajansa kontra koiransa, mitä on valmis tekemään, jotta homma pelittää. Ketään en kannusta fyysisyyteen, mutta minulle se ei ole tabu, silloin kun koiran oma terveys ja sen suojeleminen (= auton alle jääminen; karkaaminen parkkipaikalle jäämään auton alle) on kyseessä.
Jos unohdamme autot ja portit niin hyvä johtajuus esittäytyy toki arjessa kokoajan kaikessa.
Miten ME käyttäydymme suhteessa koiraan, mitä ME haluamme koiralta. Annammeko ME epäselviä viestejä?
Kuten olen blogissani jankannut, koira pyrkii elämässään rauhaan. En tiedä, enkä muista, mistä tämän olen lukenut, mutta se on vissi tosi. Koira rakastaa rutiineja, säännöllistä lenkkeilyä, ruoka-aikoja (säännöllisiä!), seesteisyyttä ja leppoisaa oloa. Ja se on helppo huomata koirasta.
Kukapa meistä haluaisi elää jatkuvasti varpaillaan, jännittyneenä ja epäluuloisena? Kun arki pelittää, koira voi hyvin. Kun se pääsee säännöllisesti ulos (no, okei, meillä aamulenkkeily asettuu kaikkea välille 07-12), saa ruoan, hoivaa, lämpöä ja rakkautta = koiran kannalta kaikki on hienosti! Jos ympäristö on jatkuvasti sekava, viestit epämääräisiä ja sekavia, komennot kaikaa miten sattuu, emäntä käy tuulella ja suurinpiirtein koiraa ojennetaan pelkästä sohvalla paikallaan makoilusta, niin eihän se nyt hyvää johtajuutta ole.
Koira on hurjan sopeutuva, se on sanottava. Sitä asiaa tulee kunnioittaa ja ymmärtää. Koira herää, kun sinä heräät. Ei se ole koiralle niin nokonuukaa, jos kello on 07 tai 11.30 kun lenkille mennään, kunhan mennään. Koira diggaa kaikista lenkkeilyajoista. Mutta jos alat VAATIA siltä sotilaallista valmiinaoloa joka aamu 07, kun itse vielä venyttelet, ja annat sekavia viestejä siitä, että mennäänkö vai eikö mennä, niin kyllähän se koira siitä hämääntyy ja voi alkaa esiintyä ns. häiriökäytöstä; koiran näkövinkkelistä myös sinä esität sitä.
Koirakokemukseni perusteella haluan sanoa - ja uskoa - että koirien kanssa pärjää äääääääärettömän pitkälle äänen ja kehon hallinnalla.
Ihan jos siihen auton takapaksin eteen menee linnunpelättimenä seisomaan kovin äänenpainoin, niin ei sieltä kyllä yksikään koira lähde loikkimaan. Tänään Länsimäessä (= koirapuisto) köörini löi viisaat päänsä yhteen ja alkoi härkkiä 1,5 -vuotiasta pehmokoiraa. Siinähän sitä voisi heti heittää hanskat tiskiin ja alkaa vaikka itkeä ja hokea: "Ei tästä mitään tule". Toki olisi puuttunut, että omistajat olisivat olleet kauhuissaan (onneksi ei olleet) ja olisivat vaikka voineet nostaa koiransa (~ 30 kiloa) syliin. Onneksi eivät nostaneet, nauroivat vaan. Mutta kyllä siinä pojat härkki ihan tosissaan ja laumahenki heitti häränpyllyä ja näytti valkoisena hohtavat kulmahampaat haukkuineen. MUTTA ei pidä koskaan antaa periksi, masentua, osoittaa "ei tästä mitään tule" -henkisyyttä koiriensa edessä, vaan "NYT loppui" ja sitä rataa. TÄÄLLÄ komennot kaikasivat ja Frolic teki miellyttävän tehtävänsä ja ruoka - kuten kuuluukin - laski kierrokset alas.
Koira vaistoaa, älyää ja tajuaa HETI, oletko tosissasi, vai vain huvikseen liikenteessä.
Koirien kanssa ei voi eikä pidä olla koskaan huvikseen käskyttämässä. Liian usein näkee omistajia huutamassa: "Bellaa, Bellaaaaaa, Bellaaaaaaaa" ja Bella huitelee niityllä tyyliin vaikut korvissa. Sitten omistajat naurahtavatkin iloisesti: "Ei se kuule, mihin me jäätiin" ja Bella menee siellä timoteiden seassa sikinsokin, kun sen ei edes EDELLYTETÄ kuulevan. Ei näin. Älä koskaan käskytä turhaan. Ole aina tosissasi. Mutta älä vaadi koiraltasi sellaista, mihin se ei kykene, mihin sillä ei ole valmiuksia.
Hyvää johtajuutta on tajuta tämä.
Ja ethän mene siihen miinaan, että kotiisi tule vieraita. He kysyvät jossain vaiheessa iltaa, että "Mitä Jeri osaa". Kerrot iloisena, että se käskyttäessä osaa näyttää missä on peukalo. Sitten kutsut Jerin luokse ja sanot: "Missä peukalo". Jeri on ihan hoomoilasena, koska se juuri heräsi ja telkkaristakin tulee raviohjelma. Tähän toteat, että "Ei se nyt jaksa" ja Jeri pääsee pälkähästä ja vieraasi hohottavat iloisesti syöden kaakkua.
Ei näin.
(toim. huom. tähän ylläolevaan kohtaan tuli Facebookin kautta kommentti (tunnun nyt keräävän niitä niin tekstiviesti- kuin FB-osastolta) jossa kirjoittaja toi esiin ettei koira jätä siltä pyydettyä tehtävää tekemättä ilkeyttään tai laiskuuttaan. Hyvä pointti. Kannattaa tosiaan tehtävää koiralta pyydettäessä olla tietoinen omasta kehonkielestään, äänenpainoistaan ym. Tilannetaju kouluttajan puolelta on hyvä olla olemassa!)
Ja jos Jeriltä vaaditaan peukun näyttöä, oli sitten aamu tai ilta, sen on näytettävä se. Yhtälailla pomosi voi pyytää sinut näyttämään yhtiönne tase Sauli Niinistön vieraillessa yhtiössänne. Pääsetkö pälkähästä, koska "Sinulla on juuri puhelu kesken"? Katso, että tehtävä tulee suoritetuksi vaikka se vaatisikin Sinulta hieman enemmän.
Jeri oppii pian, että sen ei tarvitsekaan aina noudattaa sääntöjä ja oppeja, joita sen aina haluaisit noudattavan. Älä sitten syytä sitä siitä. Ettei se niitä noudata, kun et kerran siltä niitä oppeja joka kerran vaadikaan.
Summasummarum.
Hyvään johtajuuteen kuuluu oivaltaa alaistensa kyvyt, taidot ja ominaisuudet ilman pakottamista ja piinaa ja ymmärtää, että et voi vaatia niiltä yhtään enempää, kuin mihin ne kykenevät. Ole viisas. Vain siten voit nauttia elämästäsi koiran kanssa. Ja koirasi nauttii elämästä sinun kanssasi.
Ja ei, et todellakaan tarvitse haulikkoa.
1 kommentti:
Todella hyvä ja asiallinen juttu, onneksi olkoon suorituksesta!
Lähetä kommentti